VIIMEISELLE MATKALLE
Matti Vuorimaa, kuva
Lataa koko artikkeli (TM 2/10, pdf 931 kt)
Syksyistä maisemaa halkova saattue näyttää surulliselta. Moni ohikulkija näkee lyhyen letkan autoharrastajaporukkana matkalla jonnekin, mutta asiasta tietävät osaavat kertoa muuta. Kesäautojemme viimeiset suorituskykymittaukset on tehty, ja vuorossa ovat loppukunnon tarkastus sekä jälkihoito. Ensiräntä on jo käynyt maassa ja on lokakuu.
Loppukeväästä toimituksemme Aimo, Jari ja Robert joutuivat ostamaan kesäautot (TM 11/09) ja pari päivää myöhemmin myös autokohtaiset korjausoppaat. Testiohjelma kattoi liki kaikki tavalliseen vertailuun kuuluvat asiat. Emme kuitenkaan tehneet vertailua, sillä käytettyjen autoyksilöiden tulokset eivät ole millään mitalla yleispäteviä.
Nykykokemuksemme mukaan seikkailu jatkuu hankinnan jälkeenkin. Sapetuksesta huolimatta emme hankkiutuneet epäluotettavista autoista eroon heti mittausten jälkeen.
Halusimme käyttökokemuksia ja verta nenästämme. Sen verran oppimme ensimmäisestä kerrasta, että emme sitoutuneet tarkkaan kilometritavoitteeseen tai julkaisuaikatauluun.
Vuosimallin 1985 BMW 325 otettiin mukaan, koska se on nuorten kesäisten kuolonkolaritilastojen kärkisijoilla. Automme rullasi tehtaalta 318-mallisena, joten kyseessä on tekniikanvaihtoauto, surkea muisto yhdestä veronkiertotavasta.
Haimme ensimmäiseen artikkeliimme erilaisia kesäautojen arkkityyppejä. Golf edustaa järkiratkaisua, jonka hinta-laatusuhde on pyritty maksimoimaan. Toisin kuin muut autot, se valikoitiin ja koeajettiin tarkasti.
Kesäauto on lähtökohtaisesti halpa. Halusimme täydentää kesäautokolmikon harakirihinnoitellulla pohjanoteerauksella, ja melkein onnistuimmekin. Vuoden 1988 Volvo 740 GL Kartano irtosi 499 eurolla.
Lomien jälkeen kesä alkoi taipua syksyksi ja oli aika pohtia autojen tulevaisuutta. Jari oli ilmaissut halunsa pitää Golf, Robert oli hiukan kahden vaiheilla Volvon kanssa ja Aimo suorastaan vaati päätöksiä kesäautojutun päättämisen suhteen. Aimo ei juuri päässyt ajamaan kesäautollaan.
Tavallisen käyttötestin loppuosuuteen kuuluu alkumittausten toisinto. Koska kilometrejä oli tällä kertaa kertynyt melko maltillisesti, ja aikaakin oli vierähtänyt vain pari kuukautta, normaali menettely ei tuntunut mielekkäältä.
Päätimme yhdistää autojen vanhentamiskäsittelyn sekä normaalisti kesäyössä ajettavan kännikuskin insinööriajon, tällä kertaa ilman laulukuoroa. Asia hoidettaisiin ratapäivällä Alastarolla. Sinne piti mennä jo keväällä, mutta silloin autot hajosivat niin nopeasti käsiimme, ettei niitä tarvinnut varsinaisesti koetella luotettavuuden todentamiseksi.
Autoja ei missään nimessä haluttu rikkoa radalla, joten niillä pyrittiin ajamaan siististi mutta nopeasti.
Tavallisissa käyttötesteissä moottori puretaan ja sen kuluminen analysoidaan. Tälläkin kertaa purkaminen olisi ollut mielenkiintoista, mutta autojen aikaisemmasta käytöstä ei ollut mitään tietoa. Työ olisi mennyt arkeologiseksi arvailuksi edellisten omistajien edesottamuksista.
Päätimme, että sopiva lopputarkastuksen syvyys olisi katsastus, mutta BMW:n loppuselvityksen tekisi Stena Recycling Oy romutuksen muodossa.
Käyttökokemusten perusteella voitiin odottaa, että Golfin katsastus tulisi menemään hyvin. Kierros auton alla kuitenkin osoitti, että pakoputki pitäisi vaihtaa ennen konttorille menoa. Putki vaihdettiin katalysaattorista taaksepäin, ja auto meni heittämällä läpi leimasta.
Katsastusinsinöörin näkökulmasta seuraavat ongelmat tulisivat ajovaloista ja etujarrulevyistä. Etu-umpiot todettiin jo valomittauksissa vikaantuneiksi, ja jarrulevyt alkoivat olla ohuenpuoleiset.
Kartano-Volvomme syövereissä saattoi olla mitä vain, joten päätimme hakea vikalistan suoraan. Ennen katsastusta katsoimme, että valot ja muut helposti tarkastettavat perusasiat olivat kunnossa.
Odotusten mukaisesti auto ei mennyt ensimmäisellä kerralla läpi. Tosin puutteita olivat vain koholla oleva pakokaasujen häkäpitoisuus sekä pimeänä oleva takajarru. Häkä oli aavistuksen korkealla, joten se korjaantuisi vaikka pelkästään moottoritiellä ajamalla, eikä jarruremonttikaan olisi kallis.
Volvon osalta työ ei loppunut katsastukseen. Siitä piti päästä eroonkin. Tyhjentävän markkina-analyysin perusteella juuri katsastetun Kartano-Volvomme käypä hinta olisi 850 euroa.
Myynti-ilmoitus jätettiin Nettiautoon maanantaina, ja ensimmäinen ostotarjous tuli heti. Samaan tingittyyn hintaan tipahti toinenkin tarjous, mutta pidimme urheasti kiinni pyynnistämme. Jo tiistaina saimme maksuhalukkaan ostajan, ja auton näyttö sovittiin keskiviikoksi. Tavara vaihtoi omistajaa täydellä pyyntihinnalla. Kesäautot oli käsitelty.
Tapio Koisaari (tiivistelmä TM:n 2/10 artikkelista, s. 36-42)
Lue juttu
Lähetä linkki kaverille
