…ja nyt se auki

Chrysler on kehittänyt uuden Sebring-mallinsa pohjalta nelipaikkaisen avoauton, jossa on oikeaa ilmettä. Lyhyessä ajassa siitä on tullut Amerikan eniten myyty rättikattoinen, joka sopii myös talvikäyttöön.

Kuten joku muistaa, Eurooppaan alkuvuodesta uutuutena tullut neliovinen peltikattoinen Sebring Sedan esiteltiin täällä ensimmäisenä maana juuri Suomessa, ja Cabrio on sen pohjalta tehty. Työ ei kuitenkaan ole sujunut niin, että takaovet ja katto on poistettu, vaan auton rakenteita on muutettu melkoisesti.

Suuret oviaukot ja pitkä neljän istuttava avotila vaativat pohjan ja alustan rakenteilta huomattavasti suurempaa jäykkyyttä ja tukevuutta kuin kiinteäkattoisessa autossa on tarvis. Tästä syystä Cabrio painaa lähes 100 kg enemmän kuin Sedan, vaikka helposti voi kuvitella asian olevan toisin päin – eli peräti 1 665 kg.

Sebring Cabrion ilme on tehokas. Soikean ilmanottoaukon suuri koko ja verkkomainen ritilä tuovat mieleen klassiset urheiluautot ajalta, jolloin miehet ajoivat kilpaa lyhythihaisissa kauluspaidoissaan avokypärät päässään. Oikeastaan vertailu urheiluautoihin sitten jääkin tähän.

Sebring Cabrio on todellisuudessa mielikuvasportti, joka suorituskyvyltään ja ajo-ominaisuuksiltaan on samassa sarjassa nykyisten kaksilitraisten perheautojen kanssa.

Ajossa tulee esille kangaskaton yksi piirre, nimittäin äänekkyys. Mitään merkittäviä irrallisia kohinoita on vaikea yksilöidä, mutta ääntä on enemmän kuin kiinteäkattoisissa siitäkin huolimatta, että sivulasit ovat juuri tästä syystä paksummat kuin sedaneissa. Korin avonaisesta rakenteesta johtuen myös rengasäänet kuuluvat selvemmin, mutta tämä on kaikille avoautoille ominaista.

Sebring Cabriosta on turha yrittää löytää ja ottaa irti sellaista, mitä siihen ei ole laitettukaan. Se ei ole kilpa-auto eikä kuulu muskelisarjaan, mutta kylläkin eräänlaiseen urheilulliseen edustukseen hyvinkin.

Se ei ole halpa (299 000 mk), mutta mielletään helposti olemuksensa ansiosta huomattavasti kalliimmaksi – seikka, jonka kanssa kyllä oppii elämään.

(Tiivistelmä Jarmo Sukavan artikkelista TM 10/2001, s. 32-33)