Nimeni on Ka, Ford Ka


Kuva Jari Kujala

Autonäyttelyäkin mieliin painuvampi esiintulo nähtiin Lontoossa viime lokakuun lopussa, James Bond -elokuvan Quantum Of Solacen ensi-illassa. Siinä sankaritar Camille Montes Rivera (Olga Kurylenko) ajeli uudella Kalla. Nyt on meidän vuoromme.

Uuden Kan perusrakenne tulee siis Fiatilta, ja valmistuskin tapahtuu samalla tehtaalla ja tuotantolinjalla Fiat 500:n kanssa Tychyssä, Puolassa.

Uudella Kalla on pituutta saman verran kuin edeltäjälläänkin (3,62 m), mutta akseliväliä on nyt 15 senttimetriä entistä vähemmän eli 2,30 metriä.

Etutilat vaikuttavat avarilta, koska tuulilasi on alareunastaan kaukana edessä, mikä lisää syvyysvaikutelmaa. Kyynärpäätuntumasta kuitenkin huomaa, että ollaan pikkuautossa.

Takana istutaan sopivalla korkeudella, mutta etuistuinten pääntuet peittävät melkoisen osan näkyvyydestä eteen.

Suomeen Ka tuodaan kahdella vaihtoehtoisella varustelutasolla, jotka tunnetaan nimillä Trend ja Titanium. Edullisin Trend-versio 1,2-litraisella bensiinimoottorilla maksaa 11 453 euroa ja 1,3-litraisella turbodieselillä 13 703 euroa.

Titanium-varustellun Kan hinnat samoilla moottoreilla alkavat 12 656 eurosta ja päättyvät 14 906 euroon.

Koeajoauton nokalla oli nelisylinterinen, 1,242-litrainen ja kahdeksanventtiilinen bensiinimoottori. Sellainenhan oli Fordeissa jo vanhalla iloisella 1990-luvulla, alkujaan Angliaan kehitetty Kent tunsi modifioituna nimen Endura-E.

Polttoaineen kulutuksessa Fiat oli puolestaan desilitran tai pari nuukempi monilla mittausetapeilla. Se voitti myös epävirallisen parivertailun pienemmällä koeajon keskikulutuksella, 6,3 l/ 100 km Ford Kan 6,4 litraa vastaan.

Väistökoe ajettiin tuttuun tapaan kahden ja neljän hengen kuormalla ja valmistajan suosittelemilla, tilanteisiin sopivilla rengaspaineilla. Täydellä kuormalla esteenkierto sujui hyvin, kori kallisteli maltillisesti, mutta ohjaustunto jäi hetkittäin etäiseksi.

Tavallisessa ajossa Kan alusta tuntuu tarpeettoman kovalta. Etenkin poikittaiset urat tai kohoumat kumauttavat takajousitusta, ja takana istuvat tuntevat sen takamuksessaan.

Sileällä maantiellä Ka etenee vakaasti ja ohjaus etsii pontevasti keskityksensä, vaikka tuntumassa jotain keinotekoistakin havaittiin.

Ford Kan jarrut toimivat ongelmitta. Poljinta oli helppo käyttää, ja se oli oikeaan paikkaa sijoitettu. Jarrulaitteiden tekniikka ja mitoitus näyttivät sopusuhtaisilta, vaikka joku vierastikin takapään rumpujarruja vanhanaikaisina.

Sen sijaan ajoäänistä riittää sanomista. Kan heimoveli Fiat sai koeajossa moitteita rengasmelun kovuudesta. Sanottiin, että selkeää pääosaa tässä konsertissa esittää rengasmelu, muut äänet ovat vaatimattomissa sivurooleissa. Maksimimeluksi mitattiin 75 dB 120 km/h ajonopeudella.

Ford Ka 1,2 Titanium on näppärän näköinen ja lähtökohtaisesti melko edullinen pikkuauto. Edullisuutta onkin tavoiteltu yhteisillä komponenteilla ja tuotantorakenteella Fiatin kanssa, mikä on oikein. Mutta korin äänieristyksen korvaaminen verbaalisella helinällä “hyvin alhaisesta sisätilojen melutasosta” on ehdottomasti säästöä väärässä paikassa.