Hyundai ix35 4WD 2,0 CRDi-R Style
18.6.2010
PIILOSUORITTAJA
Jari Kujala, kuva
Hyundain uusi katumaasturi ix35 on yllätyksetön kokonaisuus, mutta monessa suhteessa myös poikkeuksellisen pätevä ajoneuvo. Ristiriidattomuus on positiivinen ongelma.
Hyundain pienempi katumaasturi siirtyy toiseen polveen, mutta nimi Tucson vaihtuu ix35:ksi.
Moottorimallisto on ainakin toistaiseksi hyvin selkeä. Hinnaltaan edullisin on kaksilitrainen bensiinimoottori, jonka huipputeho on vapaasti hengittävälle moottorille korkea 120 kW. Käsivalintainen vaihteisto on viisivaihteinen, ja vaihtoehdoksi on tarjolla kuusivaihteinen automaatti.
Dieselmoottori on sekin kaksilitrainen. Kuusivaihteisella käsivalintaisella vaihteistolla varustetuissa autoissa on Suomessa moottorin 100-kilowattiset ja automaattivaihteisissa 135-kilowattiset versiot.
Hintaeroa näillä on noin 4 000 euroa, josta osa on automaattivaihteisen version yllättävän korkeasta kulutuksesta johtuvaa verorasitetta.
Toistaiseksi kaikki mallit ovat nelivetoisia, mutta mallisarja kasvaa myöhemmin etuvetoversioilla.
Koeajoon otimme parhaiten myyväksi malliksi odotetun keskimmäisen varustetason mukaisen dieselin käsivaihteilla.
Edeltäjään verrattuna ulkomuoto on muuttunut radikaalisti. Pituutta on tullut kahdeksan senttimetriä lisää ja korkeudesta on kadonnut seitsemän senttiä.
Varustetasoja on kolme, joista tässä autossa on keskimmäinen Style-vaihtoehto. Jo perusvarustelu on hyvä, mutta Stylen mukana tulevat vakionopeussäädin, sadetunnistin, isommat alumiinivanteet, kaksialueinen ilmastointi ja koko joukko lisävarustevaihtoehtoja. Esimerkiksi nahkaa ja kangasta yhdistelevä istuinverhoilu kuuluu kuitenkin hintaan jo lähtötasossa.
Dieselmoottoreiden rintamalla Hyundai on siirtymässä uusiin, omaa suunnittelua oleviin R-sarjan voimanlähteisiin, joita tehdään 2,0- ja 2,2-litraisina versioina.
Koeajokkimme sadan kilowatin huipputeho on katumaastureiden nykyistä keskitasoa matalampi, mutta käytettävyydeltään voimalinja on poikkeuksellisen hyvä. Moottori vastaa kaasuun viiveettömästi, mutta pehmeästi, ja kytkin on isolle dieselille harvinaisen kevyt ja pehmeäliikkeinen.
Normaaleissa liukkaan kelin tai muuten puutteellisen pidon tilanteissa ix35:n neliveto ajaa varmasti mainiosti asiansa, eli sillä pääsee paikkoihin, joihin ei edes uskoisi pääsevänsä. Kaikkein jyrkimpien jäävallien takana pilkottavien parkkipaikkojen ja syvempien ojien kanssa tulee kuitenkin olla varovainen.
Rullakokeissamme yksittäisen pitävän pyörän varaan jäänyt veto ei nimittäin vakuuttanut, sillä elektroninen tasauspyörästön luistonrajoitus (EDS) toimii laiskasti ja turhan pehmeästi. Tällaisessa tilanteessa moottorinohjaus myös leikkaa voimakkaasti pyörintänopeutta. Jos ajonvakautus otetaan pois päältä, kierrokset vapautuvat, mutta myös EDS kytkeytyy pois. Maastoajoon autoa ei siis ole tarkoitettu.
Maantiellä mennään sitäkin paremmin. Saksalaisen tuotekehityksen jäljet näkyvät siinä, että mutkateillä auto taittuu juuri sinne, minne kuljettaja haluaa.
Hyvästä ohjautumisesta huolimatta ohjauksessa olisi vielä säätämisen varaa. Sen lievä hitaus ja tasapaksu tunto vaativat totuttelua, mutta keskialueen takkuilu on jo rakenteellinen ongelma.
HYUNDAI siirtyy uutuudellaan selvästi sulavampaan ja henkilöautomaisempaan suuntaan. Auto vaikuttaa huolellisesti suunnitellulta niin muotoilun, tilojen kuin tekniikankin suhteen. Ajo-ominaisuudet on tehty helpoiksi, mutta tarpeen tullen suorituskykyäkin riittää.
Ajokokemus voi jättää kaikkein vaativimmat kuljettajat kylmäksi, mutta se pätee lähes koko autoluokkaan. Persoonallisuutta on sentään riittänyt moderniin ja mielenkiintoiseen muotoiluun.
Jussa Nieminen (tiivistelmä TM:n 12/10 artikkelista, .s 146-151)
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |
 |
Selaa myynti-ilmoituksia ja löydä oma Hyundai ix35-merkkinen auto. |