TM koeajo: Mitsubishi Outlander 2,2 DiD Instyle

TM koeajo

Mitsubishi Outlander 2,2 DiD Instyle

12.2.2013

MENNÄÄN PORUKALLA

Hannu Stöckell, kuva

Mitsubishi Outlander on edennyt kolmanteen sukupolveen. Kahta edellistä myytiin kymmenen vuoden aikana lähes miljoona kappaletta, joten mikäli merkkiuskollisuutta on matkan varrella kertynyt, pitäisi kysynnän olla kunnossa.

Mitsubishi Outlanderiin sopii myös kolmas istuinrivi. Auton voi valita myös viisipaikkaisena, jolloin tavaratila on suurempi. Koeajoon valitsimme lisäpenkillisen version, jota arvioidaan myytävän enemmän.

Moottorivaihtoehtoja on ainoastaan kaksi: 2,0-litrainen bensiini- ja 2,2-litrainen dieselmoottori (oikein pyöristettynä 2,3-litrainen). Bensiinimoottori on täysin uusi ja dieselin tapaan Mitsubishin omaa käsialaa. Koeajossa on dieselmoottori, joka on kehitysversio aiemmin manuaalivaihteiston yhteydessä olleesta moottorista.

Kaksoiskytkinvaihteisto ei kuulu enää tuotanto-ohjelmaan, ja Suomessa bensiinimoottorin jatkona on aina portaattomasti välitetty hihnavaihteisto.

Dieseliin voi valita automaatin tai käsivalintaisen vaihteiston, molemmissa on kuusi vaihdetta. Outlanderin saa myös etuvetoisena, mutta Suomessa ainoastaan viisipaikkaisen manuaalivaihteiston ja dieselmoottorin yhteydessä.

Hannu Stöckell, video

Jo muutamana vuonna tutuksi käynyt Etelä-Suomen luminen talvi esti suorituskyvyn, melun ja polttoainekulutusten mittaukset. Sen sijaan talveen liittyvistä ominaisuuksista kerääntyi sitäkin enemmän huomioita.

Kireän pakkasyön jälkeen hehkutus kestää useita sekunteja, mikä vaati käynnistäjältä malttia.

Kun moottorin kierrokset ovat kahdella pienimmällä vaihteella parhaimmalla vääntöalueella, on pehmeätä kulkua tavoiteltaessa oltava rauhallinen kaasupolkimen liikkeiden kanssa. Kaupungissa kannattaakin ajaa sellaisella vaihteella, että moottorin pyörintänopeus ei nouse yli 2 000 r/min, jolloin kulku on automaattisesti pehmeätä.

Nelivedon kytkentätapa ja toiminto ovat uudistuneet. Kiertokytkin on muuttunut painikkeeksi, josta voi valita normaali-, eco- ja lukitusohjelman. Suurin muutos nelivetotekniikassa on, että takapyörille voimaa jakava monilevykytkin on ohjattavissa ajonvakautuksen kautta, mikä nopeuttaa kytkentää.

Ohjelmien toimintaeroa on käytännössä vaikea huomata. Eco-ohjelma pyrkii kuitenkin käyttämään nelivetoa mahdollisimman vähän, ja lukitusohjelmalla voimanjako on etu- ja takapyörille yhtä suuri.

Rullakokeesta Outlander selviää kohtalaisesti. Kun ainoastaan etupyörät ovat rullilla, onnistuu irtautuminen pelkällä kytkimen nostolla. Kun tehtävää vaikeutetaan lisäämällä toisen takapyörän alle kolmas rulla, on ainoa pitävän pyörän yritys turhan heikko, eli EDS ei ole riittävän tarmokas.

Outlander kulkee maantiellä suuntavakaasti, ja kevyen hitaalla ohjauksen keskialueella on helppo tehdä pieniä suunnan muutoksia. Maantienopeuksissa ohjaus myös keskittää.

Sen sijaan taajamanopeudella ohjaus on nihkeä ja palautus on veltto. Vedättäessä ohjaus kipsaantuu, mikä häiritsee erityisesti kaarevissa kiihdytysrampeissa.

Kaupungissa ohjaus on sopivan kevyt, ja auto on kokoisekseen ketterä. Myös kääntöympyrä on tässä kokoluokassa poikkeuksellisen pieni.

Robert Koistinen (tiivistelmä TM:n 4/13 artikkelista s. 114-119)