Tekniikan Maailma

Ostoskorisi on tyhjä
Auton museokatsastus, osa 1

MUSEOAUTOA ETSIMÄSSÄ

25.1.2012

Mitä museokatsastuksessa tehdään? Mikä kelpaa museoautoksi? Päätimme ottaa asiasta selvän ja aloitimme työn autokaupoilla.

Olemme harjoitelleet vanhojen autojen ostamista jo jonkin verran. Viimeksi hankimme joukon kesäautoja (TM 11/09 ja 2/10), mikä ei ollut kaikilta osin viisasta. Opimme kuitenkin läksymme.

Tällä kertaa määritimme tehtävänannon seuraavasti: Ostettavan auton tulee olla malliltaan mahdollisimman tavallinen, toisin sanoen aikanaan hyvin yleinen. Oman työmme kannalta auton tulee olla mahdollisimman helppo, eli sellainen, että sille ei tarvitse tehdä juuri mitään ennen museokatsastusta.

Lisäbonuksia tulee, jos auto on tällä hetkellä uhanalainen. Yllättävän moni tuiki tavallinen automalli katoaa nopeasti katukuvasta, kun mallisarjan viimeiset autot saavuttavat keskimääräisen romutusiän.

Autoalan Tiedotuskeskus julkaisee Trafin tietojen perusteella tilastoa Suomen autokannasta merkki- ja mallikohtaisesti, ja vuositilastoja vertaamalla saadaan viitteitä siitä, mitkä mallit poistuvat rivistä ripeimmin.

Toistaiseksi yleisiä mutta kovasti hupenevia nimikkeitä ovat esimerkiksi Fiat Tempra ja Uno, Peugeot 309, Lada Samara sekä erityisesti Renault 19. Mikään näistä ei ole vielä riittävän vanha museorekisteriin, joten on toivottavaa, että edes muutama hyvä yksilö säilyy edustamaan mallia museoautokantaamme.

Museokatsastettavan auton valmistusvuoden päättymisestä tulee olla kulunut 30 vuotta, joten tänä vuonna voidaan katsastaa vuonna 1981 valmistettuja tai sitä vanhempia autoja. Siksi hakuseulamme säädettiin vuosimalleihin 1980 ja 1981 ja budjetiksi ”mielellään alle 2 000 euroa”.

Ennakkotuntumamme mukaan museoautotarkastaja odottaa näkevänsä lähes tehtaan valmistuslinjalta tulleen auton, joten lähdimme suosiolla etsimään vain todella hyviä yksilöitä. Saimme pian todeta, että yli neljännesvuosisadan ikäiset autot eivät varsinaisesti ole kuin autokaupasta.

Selasimme autonhakusivustoja antaumuksellisesti, ja kävi ilmi, että myynnissä oli tukku vaatimuksemme täyttäviä autoja. Pakkasimme tavarat käyttötestiautoon ja lähdimme kiertämään kesäistä Suomea.

Lähes kaikkia autoja yhdisti kaksi asiaa. Niitä myi alkuperäinen omistaja, tai lyhytaikainen välikäsi, joka oli ostanut auton ensimmäiseltä omistajalta. Siten autojen historia tunnettiin tarkasti tai voitiin selvittää.

Toinen tekijä olivat leopardi- tai seeprakuviolliset istuinsuojat, jotka asennettiin autoihin jo uutena. Niiden ansiosta alkuperäinen verhoilu oli säilynyt iskemättömänä.

Löysimme muun muassa entisen koeajoautomme, ja lopulta, pitkän etsinnän jälkeen vastaan tuli se oikea. Palaamme aiheeseen tulevissa numeroissa.

Harri Domonyi ja Tapio Koisaari (tiivistelmä TM:n 2/12 artikkelista, s. 106-108

Lisää aiheesta:
Auton museokatsastus, osa 3: KONSERVOINTI JA MUSEOKATSASTUS (6.5.2012)
Tekniikan Maailman museoauto-Kadett mukana talvivertailussa - talviominaisuuksien muutos 30 vuodessa (4.4.2012)
Auton museokatsastus, osa 2: OPEL KADETT (8.3.2012)
Lisää ostoskoriin Osta juttu Tilaa tekstiviestillä Tilaa sms:lläTilaa ja maksa APE -kukkarolla Tilaa APE:lla
Lähetä linkki kaverille Lähetä kaverille Tulosta juttu Tulosta

 

Tilaajapalvelut

Lehtiesittely
Tilaa lehti
Osoitteenmuutos
Tilausmuutokset

Mediatiedot

Lehti
Ilmestymis-ja aineistoaikataulu
Ilmoitushinnat
In English
Verkkopalvelu
Aineiston toimitus ja tekniset tiedot
Hinnasto