Tekniikan Maailma

Ostoskorisi on tyhjä
Jotain pientä pukinkonttiin

Ford GT

7.12.2005

Odottavan aika on pitkä. Eurooppaan laivatusta 101:n Ford GT:n kiintiöstä tasan yksi luvattiin Suomeen, mutta sen odotuksessa kului kokonainen pelikausi. Odotus palkittiin ja kävimme hakemassa pojan kotiin.

Ford oli 1960-luvun alkupuolella päättänyt hankkia kilpa-automerkin osallistuakseen urheiluautojen kilpailusarjoihin, joita ajettiin kaikilla maailman mantereilla. Kun neuvottelut Ferrarin kanssa päättyivät tuloksettomina, nousi englantilainen Lola Cars puheenaiheeksi. Kauppojen synnyttyä Ford sai kiinnityksen moneen kokeneeseen kilpa-automieheen. Eräs heistä oli John Wyer. Perustettiin Fordin erikoisosasto, joka alkoi Lola GT:n pohjalta kehittää uutta autoa, Ford GT40:tä.

GT40:n kilpailumenestys 1960-luvulla oli loistava, ja siitä päätettiin tehdä uusintapainos nyt 2000-luvulla Fordin satavuotisjuhlien kunniaksi.Eurooppaan ensimmäiset Ford GT:t saatiin vasta tänä vuonna. Niistä kolmannen kuittasi johtaja Ilkka Ruoppa Suomesta, ja se on ainoa maahan saatu auto, vaikka hakijoita oli useampiakin.

Uuttä GT:tä on suurennettu joka suuntaan, kuitenkin alkuperäiset mittasuhteet säilyttäen. Auton runko on rakennettu puristetuista tai valetuista alumiiniosista ja koottu hitsaamalla. Pintapellit ovat alumiinia, kuitumateriaalista tehtyä etukantta lukuun ottamatta.

Sisällä ei ole yhtään turhaa tilaa. Recaron valmistamat istuimet liikkuvat sen verran taakse, että pitkillekin jaloille on tilaa, mutta pääntilaa on vähemmän kuin monissa pikkuluokan perheautoissa.

Istuinten takana väliseinä ja -lasi erottavat moottoritilan ohjaamosta. Siitä näkyy ylimpänä amerikkalaisen Eatonin valmistama mekaaninen, hammashihnan pyörittämä ahdin. GT:n moottorissa on sama mitoitus kuin joissakin Fordin avolavoissa ja maastureissa käytetyssä V8:ssa, mutta valurauta on korvattu kevytmetallilla. Moottorin alakerta on niin sanottu kuivasumppu, eli öljy imetään öljypohjasta omaan erilliseen noin 11,5-litraiseen säiliöönsä ja sieltä se pumpataan jäähdytettynä takaisin kiertoon. Tehoa moottorista irtoaa 410 kW (557 hv) ja vääntöä 774 Nm!

Voiman välittämiseksi kampiakselilta eteenpäin on tarvittu brittiperustaisen Ricardon kuusivaihteinen laatikko ja mekaaninen luistonrajoitin.Vaihteisto on välitetty palvelemaan kiihtyvyyttä. Ykkösvaihteen teoreettinen huippunopeus on yli 100 km/h ja kolmosella saadaan vedettyä 400 metrin matka.

Brembon 14-tuumaiset (356 mm) etulevyt ja 335 mm:n takalevyt pystyisivät pysäyttämään auton nelimäntäisillä jarrusatuloilla niin hyvin kuin se ylipäätänsä on mahdollista. Ford on kuitenkin varustanut GT:n ABS-järjestelmällä, joka ei yllä muun laitteiston tasalle. ESP-järjestelmää ei ole, mutta auton hallittavuuden kannalta merkittävin instrumentti on oikean jalan alle jäävä poljin.

Matalasta autosta on aluksi vaikea nähdä ulos, taakse ja sivuille kaikkein huonoimmin. GT oli Stuttgartin keskustasta alkaneen matkan aikana muuten helppo ajettava. Moottori vetää käsittämättömän alhaalta – jopa alle joutokäyntikierrosten..Vaikka vaihdekepin liikkeet ovat pitkät ja hammaspyörät tukevia, niin vaihteet sujahtelivat asemiinsa kuin itsestään.

Koti-Suomessa Pääsimme maistamaan voimaa Ahveniston moottoriradalla. Aluksi oli vaikea tottua siihen, että jo kakkosvaihteella päästään yli 150 nopeuksiin, eli vaihtamistarve on todella vähäistä. Toinen totuttelua vaatinut seikka oli Fordin nopeus. Se nykäisi lyhyelläkin suoranpätkällä huiman kyydin, mikä oli jarrutuksiin tultaessa terveellistä ymmärtää. Totuttuja ajolinjoja oli helppo noudattaa, ja GT vaikutti myös istuvan niihin.

(Tiivistelmä Jarmo Sukavan artikkelista TM 22/05, s. 52-54)

Lisää ostoskoriin Osta juttu Tilaa tekstiviestillä Tilaa sms:lläTilaa ja maksa APE -kukkarolla Tilaa APE:lla
Lähetä linkki kaverille Lähetä kaverille Tulosta juttu Tulosta

Tilaajapalvelut

Lehtiesittely
Tilaa lehti
Osoitteenmuutos
Tilausmuutokset

Mediatiedot

Lehti
Ilmestymis-ja aineistoaikataulu
Ilmoitushinnat
In English
Verkkopalvelu
Aineiston toimitus ja tekniset tiedot
Hinnasto