PIMEÄNÄKÖLAITTEET, PYSÄKÖINTIAVUSTIMET
20.4.2006
PIMEÄNÄKÖLAITTEET
Ajon pimeällä tiellä ei tarvitse olla stressaavaa, kun tekniikka auttaa kuljettajaa näkemään kauemmas kuin ajovalot valaisevat.
Facebook
Del.icio.us
Apua pimeällä näkemiseen on haettu sotilaspuolen pimeänäkölaitteista ja niistä tutuista tekniikoista. Infrapunalaitteet, infrapunakamerat ja lämpökamerat ovat olleet käytössä tähystys- ja tähtäinlaitteina jo pitkään esimerkiksi panssarivaunuissa ja lentokoneissa. Korkea hinta vain on hidastanut niiden tulemista autoihin.
Autoissa käytössä olevat pimeänäkölaitteet toimivat infrapunalla. Käytössä on kaksi järjestelmää, joiden erona on käytetty infrapunavalon alue. Alueita kutsutaan lähi- ja kaukoinfrapunaksi (NIR ja FIR) sen mukaan, kuinka kaukana näkyvästä valosta käytetty infrapuna valo on.
Teknisesti laitteistot poikkeavat toisistaan siten, että ”lähi-infrapunalla” käytetään infrapunavalonheitintä ja infrapunakameraa, jolla otetaan vastaan kohteista heijastuva infrapunavalo. Kyseessä on siis aktiivinen järjestelmä.
”Kaukoinfrapunassa” ei tarvita valaisua, joten kyseessä on passiivinen järjestelmä. Lämpökameralaitteistossa silmälle näkymätön infrapuna- eli lämpösäteily muutetaan sähköiseksi tiedoksi ja edelleen näkyväksi kuvaksi tai tulkitaan tietokoneen avulla.
Aktiivisessa laitteistossa tarvitaan infrapunavalaisimet, jotka vievät tilaa auton keulalta. Passiivisessa järjestelmässä näitä ei tarvita, mutta vastaavasti kamera on huomattavasti suurempi ja kalliimpi.
Cadillac otti ensimmäisenä Yhdysvalloissa käyttöön pimeänäkölaitteen vuonna 1999 vuosimallin 2000 DeVillessä. Eurooppalaisista valmistajista Mercedes-Benz on ollut kärjessä tuomalla pimeänäkölaitteen nykyiseen S-malliin lisävarusteeksi. BMW on valinnut oman pimeänäkölaitteistonsa tekniikaksi kaukoinfrapunan, eli kohteiden lähettämän lämpösäteilyn vastaanoton.
Japanilaisvalmistajista pimeänäkölaitteita tarjoavat Lexus LX 470 Yhdysvaltojen markkinoille ja Honda Legend kotimarkkinoille. Lexuksen tekniikka on Mercedeksen kaltaista, eli perustuu aktiiviseen infrapunaan. Honda puolestaan käyttää Cadillacin ja BMW:n tapaan passiivista laitteistoa, mutta kuvaa ei välitetä sellaisenaan kuljettajalle vaan varoitetaan edessä olevista esteistä.
PYSÄKÖINTIAVUSTIMET
Pysäköinti ahtaisiin väleihin on joillekin autoilijoille kauhistus. Näin ei tarvitse olla, sillä tekniikan avustamana kokematonkin kuljettaja pystyy mallikkaaseen pysäköintiin.
Auton lähialuetta tarkkailevista järjestelmistä tutuimpia ovat varmasti ultraääneen perustuvat pysäköintiavustimet, joita myös peruutus- tai pysäköintitutkiksi kutsutaan. Yleisimmin järjestelmä on liitetty takapuskuriin, mutta varsinkin kalliimmissa autoissa anturit löytyvät myös etupuskurista.
Seuraava vaihe on aktiivinen tai älykäs pysäköintiavustin, jonka Euroopan markkinoille on ensimmäisenä tuonut Toyota. Tänä keväänä kevyen uudistuksen kokenut hybridimalli Prius osaa hoitaa tasku- tai ruutupysäköinnin itse, jos olosuhteet muuten ovat kunnossa. Myös eurooppalaiset alihankkijat, kuten Hella ja Siemens VDO, ovat kehittäneet omille asiakkailleen vastaavia järjestelmiä.
Pysäköintiä voidaan helpottaa myös peruutuskameroilla, jotka näyttävät kojelaudan näytössä auton takamaiseman. Lisäksi ruudussa voidaan näyttää apuviivoin auton vaatima tila ja ajolinja, johon kulloinenkin etupyörien kääntökulma johtaa. Kameroita ja antureita käytetään nykyään myös auton sivustan valvontaan.
Myös niin sanottu kaistavahti käyttää hyväkseen kameroita, joiden perusteella järjestelmä varoittaa kuljettajaa esimerkiksi istuinta väristämällä, jos auton havaitaan siirtyvän kaistaviivan päälle.
(Tiivistelmä TM 8/06 artikkelista, s. 28-30)
 Osta juttu |
 Tilaa sms:llä |  Tilaa APE:lla |
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |