Mitä tankkaamme huomenna?
20.4.2006
Maailman öljynkulutus oli 3770 miljoonaa tonnia vuonna 2004. Sen polttamisessa vapautuneella energialla olisi voitu vaikka pitää pientä henkilöautoa joutokäynnillä maapallon syntymästä tähän päivään eli viisi miljardia vuotta.
Tällä hetkellä öljyn seuraajaa haetaan niin sanotuista vaihtoehtoisista polttoaineista. Niitä on nimikkeinä mitattuna hurja määrä. Vaatimukset saatavuudesta, käyttöominaisuuksista ja hinnasta karsivat joukosta suuren osan, joten realistisia vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän.
Käsillä olevat vaihtoehdot voi luokitella karkeasti kaasumaisiin ja nestemäisiin polttoaineisiin.
Kaasumaiset polttoaineet ovat jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa, sillä ne tarvitsevat täysin uuden jakeluverkoston. Lyhyen aikavälin ratkaisuksi esillä ovat olleet maakaasu, joka koostuu pääosin metaanista, sekä bioperäisesti valmistettu metaani.
Biopolttoaineet ovat tällä hetkellä jatkuvasti esillä, mikä lisää painetta myös bioperäisen kaasupolttoaineen kehittämiseen. Yleisesti ottaen biopolttoaineella tarkoitetaan polttoainetta, joka on valmistettu fotosynteesin eli yhteyttämisen kautta syntyneistä kasvimassoista.
Vety nähdään myös tulevaisuuden polttoaineena, mutta sen ajan povataan tulevan vasta vuoden 2020 jälkeen. Vedyn haasteet liittyvät myös energiatiheyteen, minkä lisäksi sillä on huomattava saatavuusongelma maakaasuun nähden: maapallolla ei ole vetylähteitä. Vedyn rooli onkin toimia pelkästään energian kantajana, joten vedyn valmistamiseen tarvitaan energiaa muualta.
Nestemäisistä polttoaineista etanoli sekä ensimmäisen ja toisen sukupolven biodiesellaadut ovat kovaa vauhtia tulossa.
Biodieselin kohdalla tulevaisuuden lupauksia antavat toisen sukupolven nesteet, jotka ovat täysin synteettisesti valmistettuja. Valmistusprosessissa raaka-ainemassasta valmistetaan hiilimonoksidia ja vetyä sisältävää synteesikaasua, josta prosessoidaan ominaisuuksiltaan priimaa dieselpolttoainetta.
Prosessin raaka-aine voi olla biomassaa, maakaasua tai hiiltä, mutta hiilen kierron kannalta paras vaihtoehto olisi biomassa. Valmista synteettistä dieseliä voidaan sekoittaa perinteiseen dieseliin laajalla seossuhdealueella,
Politiikka liittyy kiinteästi energiakysymyksiin. Maailmanlaajuisesti yhtenäisen energialinjavedon tekeminen tuntuu kuitenkin tässä vaiheessa mahdottomalta, sillä jo yksistään USA:n ja EU:n näkemykset poikkeavat huomattavasti toisistaan.
Ehkä tunnetuin EU:n energiastrategiaa käsittelevä materiaali on vuonna 2000 julkaistu niin sanottu vihreä kirja. Kirjan keskeiseen sisältöön kuuluvat vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttötavoitteet, ja vuodelle 2020 on kirjattu 20 prosentin osuus kokonaiskulutuksesta. Vihreän kirjan pohjalta syntyi vuonna 2003 niin kutsuttu biopolttoainedirektiivi 2003/17/EC, jonka tavoitearvot ovat kaksi prosenttia energiasisällöstä vuodelle 2005 ja 5,75 prosenttia vuodelle 2010.
Taloudellisen vastuun takia polttoainevalmistajilla on realistisin näkemys mahdollisista polttoainevaihtoehdoista, mikä näkyy myös annetuissa lausunnoissa. Polttoainevalmistajien huoli tuotteensa laadun säilymisestä saattaa skeptikon mielestä kuulostaa oudolta, sillä aikaisemmin valmistusta on epäilty laatuvilpeistä paremman kannattavuuden saavuttamiseksi. Vaihtoehtoisten polttoaineiden kohdalla mahdolliset ajoneuvojen korvausvaatimukset ovat kuitenkin peikko, jota öljy-yhtiöt karttavat.
Autonvalmistajien päällimmäinen toive on sama kuin polttoaineteollisuudenkin, eli eri polttoaineiden lukumäärä halutaan pitää minimissään ja kehityksen toivotaan keskittyvän nykyisten polttoaineiden raaka-ainepohjan laajentamiseen. Suorituskykyä ja palamisen puhtautta edistävät tuotteet ovat tervetulleita.
Lähtiulevaisuuden polttoaineratkaisuja on todella vaikea arvioida maailmanlaajuisesti. Saatavilla oleva tieto perustuu todella suurten pelureiden tekemiin tutkimuksiin. Mukana ovat maat ja kokonaiset maanosat, monikansalliset öljy-yhtiöt ja suuret kansalliset ja riippumattomat tutkimuslaitokset – kaikilla on omat motiivinsa painottaa totuutta johonkin suuntaan.
(Tiivistelmä Tapio Koisaaren artikkelista TM 8/06, s. 72-80)
 Osta juttu |
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |
 Tilaa sms:llä |
 Facebook |
 Del.icio.us |