Ikinuori
Äkkiseltään on vaikea uskoa, että Kan ensiesittelystä on vierähtänyt jo 13 vuotta. Liikenteessä on paljon vanhoja ja vähän uudempiakin autoja, ja osa on jo poistunutkin.
Vuonna 1996 Ford esitteli kokonaan uuden pikkuauton, Kan. Se pohjautui alustaltaan Ford Fiestaan. Kan päätarkoitus oli säilyttää Ford mukana kilpailussa auton edustamassa kokoluokassa, sillä Fiestan koko ja hinta olivat hiljalleen kasvaneet liian suuriksi.
Ensimmäiset 200 Suomessa myytyä Kata olivat 1st Edition -malleja ja paremmin varusteltuja. Erikoismallit menivät nopeasti, sillä heti ensimmäisenä vajaana vuotena myynti ylsi lähes 800 autoon. Seuraavana vuonna 1998 rekisteröitiin suurin vuotuinen määrä, 1 341 autoa, ja sen jälkeen myynti on laskenut aaltoillen mallin vanhenemisen myötä.
Suomessa Kata on rekisteröity kymmenessä vuodessa yli 6 700 kappaletta. Se on huikea määrä erikoiselle pikkuautolle. Kansainvälisesti Kata on myyty noin 1,4 miljoonaa kappaletta.
Tekniikan Maailma on esitellyt ja koeajanut autoa sen tullessa markkinoille. Vertailuissa sitä ei ole ollut, mutta käyttötestissä sillä ajettiin vanhan tavan mukaiset 50 000 kilometriä. Myöhemmin SportKa, StreetKa sekä kasvojen kohotuksen saanut malli esiteltiin myös lehden sivuilla.
Käytettyjä Ka-malleja on myynnissä paljon. Auton voi löytää hyvinkin edullisesti, reilulla tuhannella eurolla, mutta silloin puhutaan yli kymmenenvuotiaista ja yli satatuhatta ajetuista autoista. Kilometrejä myynnissä oleviin Ka-malleihin on kertynyt keskimäärin selvästi vähemmän kuin suurempiin automalleihin, mutta joukkoon mahtuu myös yli 200 000 kilometriä ajettuja.
Kalleimmat myynnissä olevat ovat StreetKa-avoautoja sekä tehokkaampia ja vauhdikkaamman näköisiä SportKa-malleja. Otimme esimerkkiautoksi pistokoeajoon vuodelta 2002 vajaan satatuhatta ajetun Kan. Auto on Color-varusteinen, mikä käytännössä tarkoittaa korinvärisiä puskureita mustien sijaan. Auton pyyntihinta on 4 500 euroa, joka on myyntitarjonnan keskitasoa, mutta Grey-Henin hinta-arvion ylärajalla.
Koeajo
Pieni Ka on ketterä ja kätevä ajossa, mutta kaupungissa terävien töyssyjen tai raitiovaunukiskojen ylityksissä esiintyy ylimääräistä kolinaa takajousituksessa, mikä häiritsee ajoa. Ohjaus ja jousitus toimivat hyvin, ja sama hauskuus, jota on aikanaan koeajoissa kiitelty, on edelleen tallella.
Maantiellä kyyti on tasaista, ja auto kulkee kohtuullisen hyvin suoraan ohjauspyörän ollessa hieman vasemmalle käännettynä. Kosketuksista tievarsien kanttikiviin kertovat myös jäljet vanteissa. Auto ylittää suuret heitot ja laajemmat töyssyt hyvin. Kaarteissa ja mutkatiellä auto on kuin kotonaan.
Moottori kuljettaa autoa hyvin, ja tehot tuntuvat olevan yhä tallella. Vaihteensiirto on napakka ja tarkka, ja sama pätee kytkinpolkimeen.
Ka ei ole ollut koskaan hiljaisimpia autoja, eikä melu ole vanhetessa ainakaan vähentynyt. Vanhat kesärenkaat ovat kulutuspinnaltaan lähes loppuun kuluneet, mikä ei ainakaan vähennä melua tai paranna ajettavuutta.
Tarkastus
Auton korissa on pieniä jälkiä ja osumia, mutta muuten maalipinta on yleisilmeeltään siisti. Ainoat poikkeukset ovat korjattu etupuskuri, josta pintamaali hilseilee paikka paikoin, ja polttoaineen täyttöaukon vierusta, josta kori on alkanut ruostua. Auton ovien alareunat ovat myös alkaneet ruostua.
Moottori on päällepäin siisti, eikä vuoda öljyä mistään. Sama pätee moottorin alaosaan ja vaihdelaatikkoon. Moottorin käynti on hieman raksuttava, mikä kertoo venttiilinsäädön olevan edessä. Moottorissa ei ole sylinterinkanteen sijoitettua nokka-akselia, vaan venttiileitä käytetään työntötankojen ja keinuvipujen välityksellä valurautaiseen sylinterilohkoon laakeroidulla nokka-akselilla.
Jousitusrakenteet ovat Kassa yksinkertaiset. Kaikki puslat, nivelet ja laakerit ovat ehjiä, joten ylimääräisiä välyksiä ei pyöräntuennasta löydy. Muissakaan tutkituissa kohteissa, kuten vetoakselien suojakumeissa tai ohjausjärjestelmässä, ei ole huomautettavaa.
Auton pohja on siisti ja ruosteeton lukuun ottamatta helmoja, joihin ruoste on iskenyt. Täysikokoinen vararengas on sijoitettu auton alle, ja vararenkaan vanne on ruostunut vuosien saatossa pahoin.
Auton jarrut ovat akseleittain tasaisessa kunnossa, ja tehokin on pieneen autoon hyvä. Iskunvaimentimet ovat vielä kunnossa, mutta etenkin etuiskunvaimentimien teho ei ole enää uudenveroinen.
Haastattelu
Auton omistajat ovat tykästyneet Kan pienuuteen ja ulkonäköön. Tärkeimpänä autossa pidetään kuitenkin pientä polttoaineenkulutusta ja ketteryyttä kaupungissa.
Toisaalta pienen koon varjopuoli eli 3-ovisuus ja rajalliset sisä- ja tavaratilat keräävät moitteita. Myös auton käytössä ilmenneitä ongelmia, ruostumista ja meluisuutta valitetaan.
Saksalaisissa vikatilastoissa Ka ei ole loistanut. Sama pätee A-katsastuksen hylkäystilastoon vuonna 1999 rekisteröityihin autoihin, joissa Kan hylkäysprosentti oli 29,4. Yleisimpinä vikakohteina olivat käyttö- ja seisontajarrut sekä jousitus. Myöhempinä vuosina Ka ei ole tilastossa, sillä katsastuksia ei ole ollut listaamiseen riittävä määrä.
Pitkään muuttumaton malli ja runsas myynti takaavat Kan laajan ja monipuolisen tarjonnan käytettyjen markkinoilla. Harvan auton kohdalla vanhan auton saa alle 1 000 eurolla uuden mallin tullessa myyntiin. Myös vähän ajettuja ja uudenkarheita autoja on myynnissä.
TM 10/09 pistokoejo (julk. 13.5.09) Aimo Niemi, teksti; Jari Kujala, kuvat; Test World, tekninen avustus; MC-INFO, haastattelu
Lähetä linkki kaverille
