NÄHDÄÄN!
Vanha V70 poistuu mallistosta mutta ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan kaduilta, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa - tuleehan vanhempia Volvoja vastaan liikenteessä yhä päivittäin.
Volvolla on erittäin pitkät perinteet farmariautojen valmistuksessa. Volvo Duettin valmistus aloitettiin vuonna 1953, mutta jo 1949 valmistetusta PV445-alustoista ruotsalaiset korinvalmistajat rakensivat farmariversioita ambulanssien, hautausautojen ja avoautojen lisäksi.
V70-mallia on valmistettu Ruotsissa Torslandan tehtaalla Göteborgissa ja Belgian Gentissä. Autossa on sama perusrakenne kuin S80-mallissa. Kasvojenkohotuksen jälkeen mallia valmistettiin ainoastaan Ruotsissa. Suurin osa V70:ssä käytetyistä moottoreista on Volvon omaa tuotantoa, mutta aluksi mukana ollut 2,5-litrainen dieselmoottori tuli VW-konsernilta.
Tämänkertaisella testiautolla oli ajettu 168 000 kilometriä. Vajaan 30 000 kilometrin vuotuinen ajomäärä on paljon, mutta tyypillinen tämän kokoluokan autolle.
Autossa on 2,4-litrainen turboahdettu bensiinimoottori automaattivaihteistolla, ja se on hieman perusmallia runsaammin varusteltu; siinä on muun muassa automaatti-ilmastointi, nahkaverhoilu ja vakionopeudensäädin. Vetokoukku on Volvon alkuperäinen.
Tarkastus nosturilla
Auton pohja oli erittäin hyvässä kunnossa, eikä ruosteesta ollut tietoakaan. Muoviset suojat suojaavat helmoja ja kynnyskoteloa hyvin. Suojamuovien pinnassa on pieniä kulumia, jotka kertovat niiden olevan tarpeen. Ulospäin maalipinta oli kohtuullisessa kunnossa, vaikka käytön jälkiä ja muistoja parkkipaikoilta löytyikin ovista. Pakoputken takakannake oli ruostunut lähes poikki, mutta muuten pakoputki oli vielä hyvässä kunnossa.
Monia alustan osia oli uusittu. Molemmat alapallonivelet ja kallistuksenvaimentimen ”koiranluut” oli edestä vaihdettu.Pyöränkulmissa oli kuitenkin jotain pielessä, koska suoraan ajossa ratti oli hieman vinossa.
Jarrut olivat tehonsa puolesta hyvät, mutta mittauksessa ne hieman puolsivat. Ajossa puoltamista ei kuitenkaan ilmennyt lainkaan. Takajarrulevyt olivat ruosteessa ja palat kuluneet lähes loppuun. Ulkoisesti kaikki iskunvaimentimet olivat siistissä kunnossa, eikä ruostetta tai vuotoja näkynyt, mutta mittauksissa paljastui varsinkin takavaimentimien heikentynyt kunto.
Moottorista löytyi lähemmässä tarkastelussa muutama vika. Turbon öljynpaluuputki oli vuotanut putken ja öljypohjan liitoksesta hieman öljyä. Moottorin kannakekumi oli käytännössä haljennut, mikä aiheuttaa moottorin liiallista heilumista ja tärisemistä.
Ohjaamo ja sisusta
Auton nahkaverhoilu ja sisusta oli yleisilmeeltään kuluneen oloinen. Penkkeihin oli pinttynyt likaa, mutta pehmustus oli edelleen napakka ja istuin antoi riittävän tuen.
Kojelaudassa ja kuljettajan puoleisen oven katkaisimista oli pinta hieman hilseillyt ja kiillottunut pois. Huolestuttavin puute auton sisällä oli kuljettajan turvavyö, joka ei aina kelautunut sisään vaan jäi jumiin ja selvästi löysälle. Keskikonsolin kiinnitys oli pettänyt takaosastaan, minkä vuoksi se heilui etupenkkien välissä.
Ajoon
Koeajon alkaessa moottorin varoitusvalo syttyi palamaan. Näyttö varoitti ja kertoi vian olevan pakokaasupäästöissä ja kehotti menemään huoltoon. Vikamuistin nollauksen jälkeen varoitusta ei tullut.
Ajossa 147-kilowattinen moottori toimi hienosti. Se kuljetti autoa edelleen vaivattomasti, vaikka kuormaa olisi ollut enemmänkin. Automaattivaihteisto vaihtoi nopeasti, huomaamattomasti ja järkevästi. Ainoastaan pysäköintitilanteissa hitaalla nopeudella oli havaittavissa pientä tärinää, joka selittyy rikkoontuneella moottorin kannatinkumilla.
Ajokilometrit näkyivät enemmän alustassa kuin moottorissa. Ohjaustunto oli periaatteessa kunnossa, jos tienpinta oli tasainen. Pompuissa ja epätasaisuuksissa rengas ei tuntunut seuraavan tienpintaa normaalisti. Ongelma varmasti poistuisi uusien iskunvaimentimien myötä.
Auton äänimaailma oli sivistynyt ja edelleen laadukkaan oloinen. Moottorin ääni oli siisti korkeillakin kierroksilla. Alustasta tai sisustasta ei kuulunut irtoääniä tai resonansseja. Myös kori ja ikkunoiden tiivisteet olivat kunnossa, eivätkä ilmavirrat suhisseet ikkunoiden tai pilarien vierestä.
Ongelmia
Autoissa ei käyttäjiltä saatujen tietojen perusteella ole esiintynyt mitään dramaattisia tyyppivikoja. Takajarrulevyjen sisään rakennettujen, käsijarruna toimivien rumpujarrujen kitkapintoja on irronnut. Joihinkin sarjoihin on jouduttu vaihtamaan ABS-jarrujen hydrauli- ja ohjausyksiköitä. 
Moottoripuolella kaasuläppäkotelo saattaa kerätä likaa ja sen seurauksena rikkoontua. Ilmamassamittari on osoittautunut herkäksi komponentiksi, joka joudutaan usein vaihtamaan.
Takaluukkuun menevä johtosarja on monissa autoissa turhan lyhyt, ja johdot jäävät liian kireälle. Tämä saattaa käytön myötä aiheuttaa ongelmia luukun sähköissä johtojen mennessä poikki.
Ison Volvo-farmarin omistajat ovat hieman tyytyväisempiä autoonsa kuin muiden merkkien. Erittäin tyytyväisiä on vähän, mutta hyvän yleisarvosanan autostaan antaa peräti 99 prosenttia. Muissakin kysymyksissä yli 80 prosenttia käyttäjistä antaa myönteisen vastauksen. Kritiikkiä tulee oikeastaan vain auton suuresta koosta ja kankeudesta sekä huoltojen korkeasta hinnasta.
KORIN lähes virheettömän kunnon perusteella voidaan olettaa, että auto säilyy liikenteessä vielä pitkään, kunhan sitä huolletaan ja muusta tekniikasta pidetään huolta. Tämäkin Volvon malli on siis todennäköisesti erittäin tuttu näky liikenteessä vielä pitkään.
TM 17/07 pistokoeajo (julk. 26.9.07): Aimo Niemi; Jari Kujala, kuvat; Test World, tekninen avustus; MC-Info, haastattelu
Lähetä linkki kaverille
