Kesärenkaat 2009
4.3.2009
EROT ESIIN
Lasse Allard, kuva
Auto: Audi A3
Rengaskoko: 205/55R16 H
- Barum Bravuris 2
- Bridgestone Turanza ER300
- Continental ContiPremiumContact 2
- Dayton D210
- Goodride SA-05
- Goodyear Optigrip
- Hankook Ventus Prime
- Kleber Dynaxer HP2
- Kumho Ecsta HM
- Michelin Energy Saver
- Nokian Hakka H
- Sava Intensa HP
- Vredestein Hi-Trac
- Wanli S-1088
Halvalla saa harvoin hyvää. Toisaalta kesärenkaissa harvoin tarvitaan huippuominaisuuksia. Miksi siis kannattaisi maksaa enemmän, kun halvemmallakin pärjää?
Mistä halparenkaiden pahimmat puutteet löytyvät? Mikä on turvallisin? Entä vähiten polttoainetta kuluttava?
Tämänvuotinen vertailumme kattaa markkinoiden ääripäät - kalleimmat ja halvimmat, pitävimmät ja liukkaimmat, eurooppalaiset ja aasialaiset, tutut ja tuntemattomat.
Rengastestien lähtökohtana on selvittää renkaiden turvallisuus eri olosuhteissa.
Ajo-olosuhteista vaarallisin on märkä asfaltti. Märkäkokeiden tuloksia painotetaan lopullisessa pistetaulukossa eniten, joten ne käytännössä erottavat testivoittajat keskikastista ja pudottavat huonoimmat lopullisen tuloslistan alapäähän.
Kuivalla asfaltilla pidon rajoille joutuu vain harvoin, suurin osa autoilijoista ei koskaan. Silloin kun ääritilanne sattuu eteen, on renkaiden käytöksessä suuria eroja. Siksi myös kuivan asfaltin kokeita tehdään, mutta niiden vaikutus lopputuloksiin on pienempi.
Renkaat ovat normaalissa käytössä tärkeä mukavuus- ja myös taloudellisuustekijä. Hyvillä renkailla ajo on miellyttävää, ja niillä on parhaimmillaan positiivinen vaikutus myös lompakkoon. Aivan liian usein liikenteessä tapaa tapauksia, joissa kallis uusi auto on pilattu kelvottomilla, meluisilla ja huonosti pitävillä halparenkailla.
Jarrutuskokeet
Renkaiden jarrutusmatkat mitattiin märällä ja kuivalla asfaltilla. Jarrutukset tehtiin täytenä ABS-jarrutuksena, märällä 80 km/h ja kuivalla 100 km/h nopeudesta.
Täysjarrutus on yllättävän kova haaste kenelle tahansa, myös kokeneille kuljettajille. Välttämättä ei tule ajatelleeksi, että ABS-jarrullisen auton poljinta on polkaistava oikein tosissaan, jotta jarruista saadaan maksimiteho irti.
Märän asfaltin jarrutuskokeessa erot parhaiden renkaiden välillä olivat pienet. Sen sijaan tuloslistan häntäpää yllätti negatiivisesti. Kuivalla asfaltilla suhteelliset erot olivat hieman pienempiä.
Jarrutuskokeiden mittausdata paljastaa myös yllättävän asian. Parin metrin ero kärki- ja keskikastin renkaiden jarrutusmatkoissa tuntuu aluksi merkityksettömältä, mutta nopeudeksi muutettuna ero on yllättävän suuri: huonommalla renkaalla auton nopeus on noin 20 km/h silloin, kun paremmalla varustettu auto jo pysähtyy. Mahdollisen onnettomuuden vaikutuksiin tällaisella nopeuserolla voi olla ratkaiseva merkitys.
Vesiliirto
Jokainen rengas nousee vesiliirtoon, kun nopeutta on liikaa eikä rengas kykene syrjäyttämään vettä renkaan alta riittävän nopeasti.
Vesiliirto on vaarallinen ilmiö, koska rengas menettää pitonsa täysin eikä enää ole ohjattavissa. Vaarallinen on myös hetki, jolloin vesiliirto loppuu ja rengas nappaa taas kiinni tienpinnasta. Jos renkaat ovat silloin käännettynä, voi hallinnan menetys tai ainakin ohjautuminen vikasuuntaan olla lähellä.
Vesiliirron vastustuskykyyn vaikuttavat eniten renkaan poikkileikkauksen leveys ja muoto. Kapea, pyöreäolkainen rengas tunkeutuu veteen leveää tehokkaammin. Vaikka renkaiden nimellinen koko on sama, voi renkaiden väliltä löytyä koko- ja muotoeroja, jotka vaikuttavat lopputuloksiin. Renkaan kulutuspinnan urat, niiden koko ja muotoilu vaikuttavat myös vesiliirtonopeuteen.
Väistö
Pelkkä jarrutuspito tai kyky vastustaa vesiliirtoa ei renkaalle riitä. Tarvitaan myös nopeaa ja hallittua ohjautuvuutta äkillisissä väistöissä.
Väistökokeessa kuljettaja aloitti väistön jarruttamalla voimakkaasti ja kääntämällä rattia samalla nopeasti puoli kierrosta vasemmalle. Renkaille mitattiin auton alkuperäisessä suunnassa kulkema matka siihen asti, kunnes auto siirtyi sivusuunnassa neljä metriä, käytännössä siis naapurikaistalle tilanteessa, jossa omalla kaistalla on yllättäen este. Väistöt tehtiin märällä 80 ja kuivalla 100 km/h nopeudesta.
Koe paljastaa tehokkaasti renkaan kyvyn reagoida nopeasti silloin, kun pito-ominaisuuksia tarvitaan heti ja paljon. Samanaikainen ohjaus ja jarruttaminen on monelle renkaalle vaikea tehtävä, kun pitoa ei molempiin riitä.
Ajettavuus
Renkaan ajettavuus on sekä mukavuus- että turvallisuustekijä.
Hyvä rengas ohjautuu nöyrästi eri tilanteissa ja antaa kuljettajalle palautetta tienpinnasta. Pahimmillaan rengas voi huonon pidon lisäksi olla teräväkäytöksinen ajettava menettäen otteensa yllättävästi mutkissa, väistöissä tai jarrutuksissa.
Ajo-ominaisuuksia arvioitiin märällä ja kuivalla asfaltilla eri testikuljettajien voimin, tavoitteena löytää joukosta turvallisimmat ja rauhallisesti käyttäytyvät renkaat.
Urheilullisuus tarkoittaa renkaiden kohdalla usein liian levotonta käytöstä. Nopea ja tarkka ohjaustuntuma on renkaissa positiivinen asia niin kauan, kun se ei tarkoita herkkyyttä yliohjautuvuuteen ja terävyyteen ääritilanteissa. Varsinkin omalle kaistalle paluu väistön jälkeen paljastaa armottomasti renkaiden ajettavuusongelmat.
Melu
Rengasmelua arvosteltiin subjektiivisesti, ilman mittauksia, koska ihmiskorva pystyy parhaiten erottelemaan melun laadun. Pelkät desibeliarvot voivat antaa väärän kuvan melun häiritsevyydestä.
Parhaiden renkaiden väliset erot ovat pieniä, eikä renkaan valintaa kannata tehdä ainoastaan kympin melukokeesta saaneiden kesken. Yhden numeron ero on sellainen, jonka korva erottaa testiolosuhteissa, mutta käytännön ajossa sen merkitys on pieni. Toisin on numerokaupalla alempia arvosanoja saaneiden kohdalla.
Mukavuus
Renkaiden ajomukavuutta arvioitiin huonokuntoista tienpintaa ajaen.
Parhaat renkaat vaimentavat ajoa tehokkaasti, eivätkä kuopat ja epätasaisuudet välity rattiin tai istuimiin. Mukavuutta arvioitiin niin kuljettajan kuin matkustajien näkökulmasta, sekä etu- että takapenkillä istuen. Renkaiden erot olivat kokeessa pienet, eikä poikkeuksellisen hyviä tai huonoja joukosta löytynyt.
Vierinvastus
Renkaiden vierinvastukset mitattiin koneellisesti laboratorion rummulla. Koe tehtiin eri ajonopeuksilla, ja tuloksena saatiin kullekin renkaalle keskimääräinen vierinvastuskerroin. Tulokset on muutettu eroiksi renkaiden polttoaineenkulutuksessa.
Matalan vierinvastuksen renkailla saavutettava säästö ei yleensä ole kovin suuri verrattuna muihin samantyyppisiin renkaisiin. Jos sen sijaan verrataan testin parhaita ja huonoimpia, asialla alkaa jo olla merkitystä.
KESÄRENGASTESTIN parhaat ovat todellisia laatutuotteita. Ne tarjoavat tasaiset ominaisuudet kaikissa ajo-olosuhteissa, eikä niiden kesken valitseva yleensä pety.
Hinnaltaan keskikastin renkaissa on joissain ominaisuuksissa aina säästetty. Astetta halvemman renkaan valinta on usein järkevä ostos, varsinkin jos tietää, mitä on ostamassa ja missä ovat renkaan mahdolliset puutteet.
Kaikkein halvimpien renkaiden kohdalla on sen sijaan syytä olla tarkkana. Jos rengas on saanut yhdestäkin osakokeesta nelosen, eivät sen ominaisuudet ole hyväksyttävät, eikä renkaan osto missään tapauksessa suositeltavaa.
Jukka Antila (tiivistelmä TM 5/09:n artikkelista, s. 14-23)
 Osta juttu |
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |
 Tilaa sms:llä |
 Facebook |
 Del.icio.us |