Talviauto 2011
16.2.2011
TALVISTA KISAILUA
Hannu Häyhä, kuva
Auto, ihminen ja talvi eivät aina toimi yhteen. Teimme jälleen jokavuotisen puristuksemme, jotta autot ja ihminen pärjäisivät paremmin talvea vastaan.
Ks. myös
Vuoden Talviauto 2011 valittu >>
Talviauto 2011 -testivideot >>
Talviauto 2011 -ennakko>>
Talvivertailun historiaa >>
Vuoden 2011 Talvivertailu noudattaa hyvin vakiintunutta testiohjelmaa, jotta lukijoillamme olisi parhaat mahdollisuudet löytää itseään miellyttävä talviauto.
Automallit on valittu vuoden 2010 uutuuksista siten, että vanhimmat mukana olevat mallit myöhästyivät juuri edellisestä vertailusta, ja toisaalta muutama tähän vertailuun tavoiteltu auto jäi pois, koska ne eivät ehtineet mukaan.
Parin vuoden tauon jälkeen autojen käyttövoimaksi valittiin diesel, jotta hiukkassuodattimien ja muiden uusien järjestelmien toimintaa voitaisiin arvioida.
Autot tilattiin käsivalintaisella vaihteistolla, ja päälinja varustetasojen ja muiden valintojen tekemisessä oli se, että vertailuun osallistuvan auton tulisi olla mahdollisimman lähellä myydyintä vaihtoehtoa.
Käytännön syistä muutama autoista poikkeaa halutusta, sillä annetulla aikataululla maahantuojilta ei löytynyt juuri halutunlaista mallia. Kahden bensiinihybridin ottaminen mukaan ei sen sijaan ole vahinko, vaan harkittu teko.
Halusimme verrata hybriditekniikkaa nykyisiin dieseleihin.
Autoryhmän valinta on selvitetty tarkemmin Talviauto 2011 -ennakossa. Viime vuosina saamamme palautteen perusteella kerrattakoon kuitenkin se, että mukana on vain yksi malli per valmistaja, koska testien tekemisen kannalta autoryhmää täytyy rajata.
Testiohjelmamme hioutuu vuosien myötä, ja tänä vuonna muutokset olivat todella pieniä.
Suurin muutos oli se, että lämmityslaitekokeessa nopeinta ohjaamon lämpenemistä tavoiteltaessa emme enää pudottaneet puhaltimen puhallusnopeutta neljänneksellä kuten ennen, vaan annoimme puhallustehon olla täysillä.
Kokemuksemme mukaan suurin osa käyttäjistä tekee nykyisin näin.
Viime vuonna polttoaineen kulutuksen arvostelu muuttui hyötysuhdeperusteiseksi. Hyötysuhdetarkastelun ideana on verrata auton liikuttamiseen kulunutta energiamäärää käytetyn polttoaineen sisältämään energiaan.
Mittaukset tehdään laboratoriossa. Yksiviivaisen tarkastelun idea on pitää liikkumista ensisijaisena tehtävänä, ja kaikki sen lisäksi käytetty energia lasketaan kulutustarkastelussa haitaksi. Arviointitapa on autojen erilaisuuden kannalta toistaiseksi parhaimmaksi havaittu, sillä se suodattaa autojen koon vaikutuksen melko hyvin pois.
Iso osa testeistä tehdään ulkona, auton tavallisessa käyttöympäristössä ja testiradoilla. Testiradoilla tehtävässä työssä kelit ja ratojen kunnossapito ovat avainasemassa.
Testaaminen muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä lähemmäksi nollakelejä tullaan. Jää- ja lumipintaiset radat menevät nopeasti käyttökelvottomaan kuntoon, ja tulokset ovat muutenkin puutaheinää, koska niistä näkyvät lähinnä vallitsevan kelin vaihtelut eivätkä autokohtaiset erot.
Onneksi tänä vuonna pakkasta oli kunnolla, ja vaikeuksia tuli lähinnä liian kovasta pakkasesta jäämittauksissa.
Ajoimme jääradalla tehtävät käsittelykokeet noin 20 pakkasasteen kelissä, mikä aiheutti sen, että jää muistutti pidoltaan lähinnä märkää asvalttia. Tämän takia ajonvakautuksia ei päästy testaamaan aivan liukkaimmissa olosuhteissa, mutta keli toi toisaalta etua tulosten tasalaatuisuuteen.
Kiinnostus vertailutuloksia kohtaan vaihtelee jonkin verran aihealueittain, ja etenemiskyky on ymmärrettävästä syystä yksi puhutuimmista. Tästä johtuen myös etenemiskykytuloksia luetaan tarkkaan, ja erityisesti eteneminen umpihangessa kiinnostaa.
Tänä vuonna etenemiskykytulosten taulukko-osion Suora mäki -kohta antaa karkean näppituntuman aiheesta.
Kokeessa ajettiin jyrkkään mäkeen, jonka pinnassa oli noin viiden sentin tasainen lumipöperökerros. Mäestä johtuen auton ajovastukset kasvavat kuten hangessa, ja pitoa saadakseen renkaan on jatkuvasti pureuduttava irtolumen läpi.
Tulos ei tietysti yksi yhteen vastaa hankea, mutta tilanne on samantyyppinen. Yhtä olennainen tieto tukkiautoteitä ajatellen on auton maavara.
Tapio Koisaari (tiivistelmä TM:n 4/11 artikkelista, s. 14-45) Kasesmaa
 Osta juttu |
 Tilaa sms:llä |  Tilaa APE:lla |
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |