Keskikokoiset tila-autot
17.5.2006
Perheauton pitää olla turvallinen ja tilava. Siinä pitää olla riittävästi tilaa koko perheelle päivittäiseen käyttöön, eikä haittaisi, jos välillä mukaan mahtuisi pari naapurin lastakin. Seitsenpaikkainen tila-auto voisi olla oikea ratkaisu.
Facebook
Del.icio.us
Vertailtavaksi valikoitui viisi seitsenpaikkaista tila-autoa ja yksi kuusipaikkainen haastaja.
Aakkosissa ensimmäinen seitsenpaikkainen on liukuovistaan tunnettu Mazda5, joka tässä hintaluokassa tulee 1,8-litraisella 85-kilowattisella moottorilla varustettuna.
Opelilta mukana on jo toisen sukupolven Zafira ja siitä varsin tuoreella 103-kilowattisella 1,8 litran moottorilla varustettu painos.
Tässä kokoluokassa Renaultin ehdokas on Scénicin pidennetty veli Grand Scénic. Moottoriversio on kaksilitrainen, sillä hintansa puolesta se sopii tähän ryhmään 1,6-litraista paremmin. Vaikka kyseessä on ryhmän suurin moottori, niin tehokkain se ei kuitenkaan ole.
Toyotalta mukana on Corolla Verso 1,8-litraisena ja 95-kilowattisena. Corolla Verso on perushintaisena aina viisipaikkainen, mutta lisäistuimet ovat tarjolla jokaiseen malliin 950 eurolla.
Volkswagen Touranin lähtöhinta on sen verran korkea, että tähän alle 30 000 euron ryhmään lisäistuimilla (1 195 euroa) mahtui vain kaikkein edullisin 1,6 Conceptline 75-kilowattisella moottorillaan.
Näiden seitsenpaikkaisten autojen haastajaksi ilmoittautui Honda FR-V, jossa istumapaikkoja on vain kuusi, ja nekin kahdessa rivissä. Ryhmän kuopus on myös kaikkein edullisin, jonka moottorissa litroja on 1,7 ja kilowatteja 92.
Suurin osa vertailumme tila-autoista on jonkinlaisessa sukulaissuhteessa johonkin valmistajan pienemmän keskiluokan volyymimalliin. . Yhteisistä pohjalevyistä on kuitenkin tänä päivänä huono puhua, sillä erilaiset rakenneosat liittyvät toisiinsa modulaarisesti. Korkean kattolinjan lisäksi näiden autojen mitat ovat suuret muihinkin suuntiin. Kaikissa on esimerkiksi varsin pitkä akseliväli. Lyhin, eli 268 senttimetriä se on Volkswagenissa, mikä sekin on kymmenisen senttiä samoista perusosista koottua Golfia enemmän. Pisimmillään akselivälit ovat Mazdassa ja Toyotassa 275 sentissä.
Vertailumoottoreilla vaihteistot ovat viisivaihteisia ja käsivalintaisia, lukuun ottamatta Renaultia, jossa vaihteita on kuusi.
Maantieajettavuus on autonsuunnittelun kulmakiviä, ja korkeaotsaisten tila-autojen kanssa insinöörit ovat varmasti joutuneet keskittymään työhönsä hieman keskimääräistä paremmin. Lopputulokset ovat kuitenkin positiivisen puolella.
Pakettiautomaisista mittasuhteistaan huolimatta keskikokoiset tila-autot eivät ole lainkaan pakettiautomaisia edes kaupunkiajossa. Korkea ajoasento auttaa näkyvyydessä, mutta pituus ja leveys ovat edelleen henkilöautoluokassa, ja lasikuutiosta on useissa tapauksissa helppo nähdä myös taaksepäin. Keulan hahmottaminen on sen sijaan keskimääräistä vaikeampaa.
Jarrutustehossa on nykyautoissa kaiken kaikkiaan hyvin vähän eroa, eikä jarrujen toiminta tälläkään kertaa päässyt juuri vaikuttamaan ääritilanteiden arvosteluun. Pieniä eroja oli kuitenkin huomattavissa.
Väistökokeessa eroja alkoi olla jo huomattavasti enemmän. Kun nopeus nousee auton perusominaisuuksien ulottumattomiin, tarttuu ajonvakautus eli ESP peliin.
Tila-auton tärkein ostoperuste johonkin perinteisempään henkilöauton muotoon verrattuna ovat tietenkin monikäyttöiset tilat. Tässä ryhmässä tilojen käytettävyydessä on kokonaisuutena kuitenkin vain rajallisesti eroja. Jotta arvostelu saataisiin riittävän yksityiskohtaiseksi, olemme jakaneet sen kolmeen osaan.
Ensimmäinen osio on ajoasento, joka kattaa etuistuimet kokonaisuudessaan. Toisena alueena on takaistuin, eli käytännössä auton tilat kolmannesta viidenteen matkustajaan. Kolmas arvostelualue on täysi miehitys, joka käytännössä pureutuu kolmannen penkkirivin toimintaan. Hondan kohdalla tilat luonnollisesti arvostellaan kuudella matkustajalla.
Vertailuryhmän viidestä seitsenpaikkaisesta tila-autosta neljä on periaatteessa hankittavissa myös viisipaikkaisena, mutta seitsemän paikan houkutus on suuri, tarvitsipa kahta lisäistuinta tai sitten ei. Harjaantuneen esittelijän tehdessä työtään se kaikkein monimutkaisin järjestelmä saattaa jopa vaikuttaa fiksuimmalta. Todellisuudessa se ei kuitenkaan ole sitä. Mitä vähemmän järjestelmässä on liikkuvia osia, sen parempi. Vaikka lisäistuimia ei varsinaisesti ole suunniteltu aikuisille, vertailimme tilat kuitenkin noin 180-senttisen vertailuavustajan kropalla.
Kaikkien vertailuautojen valot ovat hyvät, Mazdassa jopa kiitettävät. Melko tasavertaisten tulosten takaa löytyy kuitenkin erilaisia toteutustapoja. Hondassa on rihlattomat H4-valot, kun muiden keulalta löytyy erillisin lähi- ja kaukovaloheijastimin toteutetut nelivalot.
VERTAILURYHMÄN autoissa on osa-alueittain hyvinkin suuria eroja, mutta kun pisteet lasketaan yhteen, katoavat erot johonkin, eikä kiitettävään todistukseen ole yhdelläkään oppilaalla aivan edellytyksiä. Keskikokoinen tila-auto on jo lähtökohtaisesti voimakas kompromissi, ja se näkyy lopputuloksessa. Huonoudesta ei kuitenkaan ole kyse. Suurperheen elämä on täynnä kompromisseja, joten mitä nyt yksi lisää haittaisi.
(Tiivistelmä Jussa Niemisen artikkelista TM 10/06, s. 10-25)
 Osta juttu |
 Tilaa sms:llä |  Tilaa APE:lla |
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |