Moottoripyöräpoliisit
VIIPURISTA TÄHÄN HETKEEN
Hän on 39,5-vuotias, 184 cm pitkä, painaa 88,2 kg ja hänellä on 1,8 lasta. Suurimpina uhkina itselleen hän pitää kahta asiaa: tielle syöksyvää hirveä ja sitä, että muu liikenne ei näe häntä. Monet käyttävät hänestä nimeä ”jäätelökauppias”.Suomen Poliisilehden numerossa 24 vuodelta 1938 häntä kutsuttiin nimellä ”koneratsastaja”.
”Hän” on maamme kaikkien 130 moottoripyöräpoliisien keskiarvo. Miellyttävimpinä asioina työssään hän pitää sen itsenäisyyttä ja vapautta,myönteisiä kontakteja kansalaisiin sekä työn ja harrastuksen luontevaa yhdistymistä.
Kolmasosa Suomen moottoripyöräpoliiseista työskentelee paikallisessa poliisissa, loput liikkuvassa poliisissa.
Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa moottoripyörä todettiin jo 1900-luvun alussa käteväksi poliisin liikkumisvälineeksi. Se oli aikaa, jolloin Suomessa bensiini ostettiin vielä apteekeista.
Euroopan ensimmäiset poliisipyörät otettiin käyttöön Lontoossa vuonna 1921. Suomessa vuosikymmen oli sama, mutta eri lähteiden tiedoissa on pientä ristiriitaa. Joka tapauksessa moottoripyöräpoliisit ilmestyivät katukuvaan viimeistään vuonna 1926.Tämä tapahtui Helsingissä ja Viipurissa.
Ensimmäiset poliisipyörät olivat sivuvaunulla varustettuja Harley- Davidsoneja.
Toisen maailmansodan päätyttyä poliisi sai puolustusvoimilta sivuvaunulla varustettuja 1943-vuosimallisia Zundapp-”sotanorsuja”, joissa oli 750-kuutioinen moottori.
Mukana oli myös seitsemän sivuvaunutonta soolopyörää. Ne olivat DKW-merkkisiä, 500-kuutioisia ja kunnoltaan ”sodassa loppuun käytettyjä”.
Tekniikan Maailman vertailuissa moottoripyörien käsiteltävyyttä arvioidaan samoilla testeillä, joita käytetään moottoripyöräpoliisien koulutuksessa.
Tiivistelmä Kari Toivosen artikkelistä (TM 11/ 2004, s. 148-152)
- Lisää aiheesta:
- Tahtoo moottoripyöräpoliisiksi! (10.6.2010)
 Lue juttu |
||
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |