Talvipyöräilyn teknologia
1.12.2010
PYÖRÄLLÄ PAKKASEEN
Talvipyöräilyn ei tarvitse olla juurikaan hankalampaa kuin talviautoilun. Pätevä pyöräilijä pystyy rakentamaan toimivat vastineet muun muassa ajonvakautukselle, luistonestolle ja jopa lämmityslaitteelle.
Talvipyöräilyn osa-alueet ovat pyörän tekniikka, nastoitus ja vaatetus. Kaikki kannattaa heti syventää vastaaviin tieteenaloihin, jotta teorian pystyy soveltamaan käytäntöön.
Pyörän suhteen tärkeimmät tieteet ovat metallurgia ja geometria. Metallilaatuihin kannattaa kiinnittää huomiota, koska tuskin mikään ympäristö syö komponentteja yhtä ahneesti kuin suomalainen talvi.
Geometria taas nousee esiin pyörän ajokäytöksen yhteydessä, jossa kesäkuiva asfaltti vaatii erilaisia mittasuhteita ja painopisteitä kuin vaaksan syvyinen loska.
Metallurgialla on roolinsa myös nastoituksen yhteydessä, mutta renkaita valittaessa kannattaa tutustua myös kumiseosten materiaaliteknologiaan.
Vaatetuksessa tieteellinen näkökulma on erityisen hyödyllinen. Ihmisen iho on kehittynyt toimimaan noin 27 asteen ulkoisessa lämpötilassa, joten vaatetuksella täytyy rakentaa suunnilleen tuolla tasolla pysyvä mikroilmasto.
Kyseessä on eräänlainen fysiologinen LVI-projekti, jossa elimistön lämmön, veden ja ilmastoinnin täytyy toimia yllättävän tarkasti.
Kun kaikki tekniset osatekijät laittaa yhteen, talvipyöräily ei enää poikkea erityisen paljon kesäkelin polkemisesta. Oikein valittu pyörä kulkee lumessakin vakaasti, eivätkä laadukkaat komponentit välitä rospuuttokelin liasta tai pakkasen jäätymisistä. Hydraulisten levyjarrujen pehmeä voima ja laadukkaiden nastarenkaiden sivuttaispito toimivat parhaimmillaan auton ajonvakautuksen tavoin, jolloin turvallisuus pysyy järkevällä tasolla.
Juhapekka Tukiainen (tiivistelmä TM:n 22/10 artikkelista, s. 66-70)
 Osta juttu |
 Tilaa sms:llä |  Tilaa APE:lla |
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |