Tekniikan Maailma

MAHDOLLISEN RAJAT

Vertailu tehtiin Tahkolla Nilsiässä. Itse vuori tarjosi hyvät puitteet kiipeämisen ja nopeuden testaamiseen, kun pidemmät osuudet ajettiin Tahko MTB-tapahtuman reiteillä.

• Felt Q820
• Focus Cypress Disc
• Gary Fisher Piranha Disc
• Giant Talon 1 Disc
• GT Avalanche 1.0 D
• Kona Caldera
• Merida Matts TFS XC 700-D
• Scott Scale 70
• Specialized Rockhopper SL Comp

Ks. myös Eurobike 2010 -sähköä polkimissa >>>

Katso video testitunnelmista YouTubesta>>

Tuhannen euron jäykkäperäinen eli etujousitettu maastopyörä on parhaimmillaan niin hyvä kulkupeli, että kovimmankin kuskin taidot loppuvat ennen kuin pyörän rajat tulevat vastaan. Toisaalta samalla hinnalla myydään myös kohtalaisen vaatimattomia peruspyöriä. Otimme selvää, missä kulkevat tonnin jäykkäperäisten ylä- ja alarajat.

Ylärajan löytäminen on tietysti helppoa. Tarvitsee vain laittaa pyörän selkään huipputason kuski ja katsoa, mitä tapahtuu. Puolet testiryhmästä oli sen verran kovaa porukkaa, ettei pyöristä jäänyt yhtään joustohaarukan millimetriä käyttämättä.Pyörien alaraja taas vaati enemmän pohdintaa. Tämän ominaisuuden testaamiseksi toinen puoli testiryhmästä koostui vähemmän kovista pyöräilyn harrastajista.

Pehmoryhmän lähtökohtana oli oletus, että pyörien alaraja muodostuisi niiden teknisestä vaativuudesta, eli jotkin pyörät voisivat olla liian vaikeita ajettavia kokemattomalle. Tällaista alarajaa ei kuitenkaan löydetty, sillä pehmot ja kovat pitivät lähes poikkeuksetta samoista pyöristä.

Alarajaksi muodostuikin silkka laatu. Osa testatuista pyöristä osoittautui niin kankeiksi, etteivät niiden ominaisuudet riittäneet kesyimmällekään kuskille.

Erot olivat niin suuret, että testin taloudellinen johtopäätös selvisi nopeasti; tuhannesta eurosta ei kannata tinkiä, jos haluaa aloittaa todellisen ajoharrastuksen. Kynnys kulkee juuri tällä hintatasolla ja tämän pyöräryhmän sisällä. Koska pyörille sallittiin 100 euron vaihteluväli suuntaan ja toiseen, 200 euron hintaerokin osoittautui merkittäväksi tekijäksi.

Kun tuhat euroa oli todettu potentiaalisesti riittäväksi budjetiksi ja jäykkäperäisyyden hyödyt olivat käyneet ilmi, jäljelle jäi testipyörien keskinäisen järjestyksen selvittäminen. Se ei enää ollutkaan niin helppoa, sillä testaajien työ nosti esiin kuluttajan kannalta hankalan ongelman: pyörien erot tulivat selvästi esiin päivissä, mutta eivät tunneissa. Eroja ei mitenkään olisi havainnut niiden minuuttien aikana, mitä pyöriä yleensä kokeillaan pyöräliikkeen pihalla.

TM:n vertailut tehdään tietysti juuri tällaisten erojen selvittämiseksi, mutta tuhannen euron tasolla useiden ajopäivien ja useiden erilaisten testien kokemukset osoittautuivat poikkeuksellisen tärkeiksi. Halvemmissa pyörissä erot tulevat näkyviin nopeammin, kun kalliimmissa taas voi paremmin luottaa siihen, että pyörän ominaisuudet riittävät joka tapauksessa täysipainoiseen ajoon.

Heti ensimmäiseksi pyörät vietiin tilanteeseen, jossa niiden ajotekninen yläraja todennäköisimmin tulisi vastaan, eli El Granden huipulle. 2,3 kilometrin pituinen mäki ajetaan varsinaisessa Tahko MTB -tapahtumassa alhaalta ylöspäin, mutta testissä sitä käytettiin molempiin suuntiin. Testaajat ajoivat ensin noin minuutin pätkän alamäkeen ja kiipesivät sitten polkien takaisin Tahkon laella sijainneeseen varikkopisteeseen. Minuutti ei ehkä kuulosta paljolta, mutta El Grandella se riittää.

Puolet testipäivistä vietettiin pidemmillä metsälenkeillä. Kovan ryhmän jäsenet keskittyivät lenkeillä hiomaan näkemyksiään pyöristä, kun pehmoryhmä perehtyi myös lajin syvempään olemukseen.Koska komponenteista ei tällä hintatasolla löydy dramaattisia eroja, viimeisiksi merkittäviksi testeiksi osoittautuivat teknisen ja nopean singletrackin osuudet.

Singletrack voi kuulostaa turhan juhlalliselta nimeltä polulle, mutta se muistuttaa pyöräilijöiden käyttämien reittien erityislaadusta. Ne eivät useinkaan ole kävelijöiden hiekkapolkuja, vaan sananmukaisesti vain yhden renkaanlevyisen ajolinjan sisältäviä parikymmensenttisiä uria.

Tekninen singletrack tarkoittaa ajotekniikkaa vaativaa eli käytännössä kivien ja juurten täyttämää mutkittelevaa uraa, kun nopea singletrack on kovemman vauhdin salliva kiinteäpohjainen ura. Suomalaisessa metsässä teknistä polkua on huomattavasti enemmän kuin nopeaa, mutta testiradalla molempia lajeja oli mukana puolen kilometrin annos.

Loppuarvostelussa pyöriä arvioitiin varsin korkean tason kriteereillä, sillä vertailun aikana ei löydetty tarvetta erilliseen aloittelijoiden asteikkoon. Vaikka tuhannen euron maasturit ostetaan tyypillisesti lajin aloittamiseen eikä kisakäyttöön, parhailla pyörillä voi huoletta tähdätä Tahko MTB -tapahtuman kaltaisiin koitoksiin.

Lataa alkuperäinen

Juhapekka Tukiainen (tiivistelmä TM:n 13/10 artikkelista, s. 114-127)