600-luokan perusmoottoripyörä
16.4.2008
Keskiluokan peruspelit
Markus Pentikäinen, kuva
- Ducati Monster 695
- Honda CB600F Hornet
- Kawasaki ER-6n
- Suzuki GSR 600A
- Triumph Street Triple 675
- Yamaha FZ6-N S2
Katteeton 600-kuutioinen peruspyörä on erinomainen valinta arkiajoon ja ensimmäiseksi isoksi pyöräksi. Luontevan ajoasennon ansiosta pyörän käsiteltävyys ja liikenteen seuraaminen on helppoa. Vertailimme keskikokoluokan peruspelejä.
Vertailuryhmässä on neljä erilaista moottorityyppiä. Kawasakin ja Ducatin moottorit ovat kaksisylinterisiä. Kawasakin sylinterit ovat rivissä, Ducatin L-asetelmassa. Honda, Yamaha ja Suzuki luottavat yleisimpään ratkaisuun eli rivineloseen. Moottorin luonteet jakautuvat sylinteriluvun mukaan. Nelisylinteriset ovat kierroskoneita, ja niiden maksimivääntö saavutetaan 10 000 kierroksen tuntumassa. Kaksisylinteristen vääntöhuippu on reilut kolmetuhatta kierrosta alempana.
Triumphin kolmisylinterinen rivimoottori on käytökseltään yhdistelmä kaksi- ja nelisylinteristä moottoria.
Ducatin tehtaan myydyimmän mallin Monsterin tuotanto alkoi jo vuonna 1993. Monsterin perusratkaisut ovat säilyneet samoina. Pienimmän mallin moottori on kasvanut 600 kuutiosta lähes 700-kuutioiseksi ja saanut kylkeensä kilpakäytöstä tutun luistokytkimen. Se lieventää moottorijarrutusta päästämällä kytkimen luistamaan.
Moottori on muista poiketen ilmajäähdytteinen, ja siinä on vain kaksi venttiiliä sylinteriä kohti. Venttiilikoneisto toimii muiden Ducatien tavoin pakko-ohjatusti.
Huhtikuussa markkinoille tulee kokonaan uudistunut M696, joka ei siis vielä ehtinyt mukaan tähän vertailuun.
Honda Hornet esiteltiin vuonna 1998. Vuonna 2007 uudistetun mallin nelisylinterinen voimanlähde perustuu CBR 600RR -sportmallin moottoriin. Sen 77,5 kilowattia tuottava voimanlähde on niukasti vertailun tehokkain ennen 77-kilowattista Triumphia. Suuri huipputeho takasi parhaan kiihtyvyyden varttimaililla, joka taittui aikaan 11,6 sekuntia.
Hornetia saa myös 1 000-kuutioisena. Hornet ei ole tehtaan edullisin 600-kuutioinen. Tälle kaudelle esiteltiin myös perusmalli CBF600N, joka on Hornetia kaksituhatta euroa edullisempi. CBF-mallistosta löytyy myös puolikatettu ja ABS-jarrullinen versio.
Naisten ja aloittelijoiden suosikkipyörä Kawasaki ER5:n seuraaja, 650-kuutioiseksi kasvanut Kawasaki ER-6 esiteltiin vuonna 2006. Tasaisesti vetävä ja värinätön neliventtiilinen rivikakkonen tuottaa 53,7 kilowattia. Pyörän mitattu suorituskyky oli paljon ”paperiarvoja” parempi, mitä takapuolituntumakin antoi olettaa. Sitkeysmittauksissa se oli vertailuryhmän toiseksi paras.
Suzukin GSR on joukon urheilullisin pyörä. Korkealle kiertävä rivinelikko vaatii ahkeraa vaihteiden käyttöä. Joukon ainoana Suzukin keulassa on jousen esijännityksen säätö. Vuonna 2006 markkinoille tulleen pyörän runko on alumiinivalua. Katettua versiota haluavalle Suzukilta löytyy Bandit 650S- ja GSX650F-mallit.
Triumph toi viime kaudelle Daytona-sporttimallista riisutun peruspyörän. Runko on sama, mutta jousitusosia on karsittu. 675-kuutioinen kolmisylinterinen on arkiajossa ryhmän tehokkain. Tehoa tulee tasaisesti ilman värinöitä. Trumppa oli myös sitkeysmittausten paras.
Yamaha FZ6-N S2:n rivinelonen on ripustettu valualumiinirungon sisään. Moottori on kierroskone muiden nelisylinteristen tapaan. Sitkeysmittauksissa se oli toiseksi viimeinen ennen Ducatia. Käytännön ajossa moottori on paremman tuntuinen kuin sitkeysmittaukset antoivat olettaa. Kulkua kyllä piisaa, kun käyttää kierroksia. Tästä on todisteena toiseksi nopein aika varttimaililla.
Peruspyörät ovat mukavia käsiteltäviä mutkateillä. Leveän ohjaustangon ansiosta työntöohjaus ei vaadi voimaa ja pyörä lähtee helposti käännökseen. Nopeudet pysyvät katteellista pyörää paremmin aisoissa, kun ilmanvastus tuntuu jo maantienopeuksissa.
Näillä pyörillä vauhti tuntuu katteellista pyörää enemmän. Ajoviima puskee ylävartaloon ja venyttää käsiä moottoritienopeuksissa. Kypärämelu sen sijaan on katteellisia pyöriä alhaisempi. Kun ei ole katteita sotkemassa ilmavirtauksia, ei synny melua aiheuttavia pyörteitäkään.
Pyörien kulutukset ovat lähellä toisiaan. Pihein on Kawasaki 5,9 litran keskikulutuksellaan, janoisin Suzuki 6,8 litralla. Toimintasäteeseen vaikuttaakin eniten tankin koko. Yamahalla ja Hondalla taivaltaa pisimmälle. 19,4- ja 19-litraisten tankkien avulla laskennalliseksi toimintasäteeksi tulee lähes 290 kilometriä. Ducatissa on vain 14 litran tankki, joten vaikka kulutus on toiseksi pienin, Ducati on tankattava viimeistään 226 kilometrin kohdalla.
Janne Tervola (Tiivistelmä TM:n 8/08 artikkelista, s. 38-50)
 Osta juttu |
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |
 Tilaa sms:llä |
 Facebook |
 Del.icio.us |