Tekniikan Maailma

Ostoskorisi on tyhjä
TM vertailu

700–800 euron ketjuvaihteiset hybridit

2.4.2009

VAIHTOEHTOISTA ENERGIAA


  • Crescent Hamra
  • Focus Crater Lake Ltd.
  • Giant X-Sport 3 Disc
  • Helkama S6000
  • Insera X-cross
  • Merida Speeder T3
  • Trek Valencia
  • Tunturi X320

Hybridipyörä on jo määritelmänsä puolesta monipuolinen ajokki, joten tänä keväänä halusimme testata, miten pitkälle monipuolisuuden voi venyttää. Saako samalla rahalla yhden pyörän kahteen selvästi erilaiseen tarkoitukseen: arkiseen peruskäyttöön ja tavoitteelliseen kuntoiluun? Monikäyttöisyyden selvittämiseksi vertailuun otettiin laaja pyörävalikoima, jonka ääripäitä yhdistivät vain hinta ja ketjuvaihde.

Hybridipyörät kehitettiin nimenomaan kompromisseiksi, kun ostajat kyllästyivät silloisten maastopyörien raskauteen, mutta eivät halunneet siirtyä takaisin perinteisten maantiepyörien kovuuteen.

Maaston ja maantien geenit sekoittuivat testiryhmässä monella tavoin. Selkein jakoperuste oli pyörien etuhaarukka. Pohdinnan jälkeen mukaan otettiin sekä maantiepyöriä muistuttavia jäykkähaarukkaisia pyöriä että joustohaarukalla varustettuja pyöriä, joiden sukupuu tulee maastosta. Päätös vaikutti etukäteen arveluttavalta, mutta se osoittautui hedelmälliseksi.

Jäykkähaarukkaisten ryhmästä Crescent kuuluu käytännössä fitness-pyörien luokkaan. Keveyttä ja vauhtia korostavat maantiepyörien pikkuserkut olivat vielä muutama vuosi sitten muodissa, mutta ehkä juuri liian läheinen sukulaisuus on kaventanut niiden elintilaa.

Merida näytti myös lähestyvän fitnessin määritelmää, mutta siitä löytyi useita yksityiskohtia, joilla oli yllättävän suuri yhteisvaikutus pyörän luonteeseen.
Trek Valencia puolestaan on mallinimensäkin perusteella suunnattu silkkaan kaupunkikäyttöön, joten se ei jäykästä haarukastaan huolimatta ollut lähelläkään maantiepyörien genetiikkaa.

Joustohaarukkaisten ryhmä korosti hybridien pehmeää puolta, mutta keveyden kustannuksella. Esimerkiksi lähes 17-kiloiset Tunturi ja Helkama painavat noin kaksi kertaa hyvän maantiepyörän verran. Parhaiten keveyden etuja tavoitteli Giant, mutta senkin 14 kilon lukema on syntynyt suurelta osin varusteita karsimalla.

Focus edusti jo aiemmista testeistä tutuksi tullutta saksalaista suunnittelufilosofiaa, jossa jämeryys ja herkkyys pyritään sovittelemaan yhteen, tosin jämeryyttä painottaen.
Inseran kohdalla ensivaikutelma osoittautui vääräksi; varikkoautoon nostettaessa siinä tuntuivat kaikki samat 14 kiloa kuin kilpailijoissakin, mutta satulassa kiloja ei enää huomannut. Herkkyyttä löytyi enemmän kuin vaa’asta olisi voinut päätellä.

Kaiken kaikkiaan pyörien ensivaikutelmat uhkasivat kuitenkin levitä käsiin. Erityisesti jäykkien ja jousitettujen asettaminen samalle viivalle tuntui kyseenalaiselta, ja testaajat olivatkin valmiita arvostelemaan ne eri kategorioissa.

Päivien kuluessa kävi selväksi, ettei erillisiä arvosteluja tarvittu. Pyörien eroista ja erityisesti niiden näennäisistä heikkouksista alkoi muodostua syvempi näkemys. Esimerkiksi paino ei välttämättä ollutkaan pyörää heikentävä ominaisuus, kun sitä katsoi tietynlaisen kuskin näkökulmasta. Toisin sanoen silta alkoi rakentua.

Sillan peruspilari on ketjuvaihde. Ulkoisiin rattaisiin perustuva vaihteisto lienee useimmille päällisin puolin tuttu, mutta harva tuntee ketjuvaihteiston varsinaisen käyttötarkoituksen. Se ei ole nopeuden lisääminen tai mäkien kiipeäminen.

Ketjuvaihteen päätehtävä on sydämen kuormituksen hallinta. Sydän on kuin herkästi kuumentuva ja huonosti vääntävä moottori, jonka kierrosluvun täytyy aina pysyä hyvin kapeassa ikkunassa. Ketjuvaihteissa on paljon välityksiä ja tiheät pykälät, jotta polkija pystyy pitämään sydämen syketason mahdollisimman tarkasti rajojen sisällä.
Siksi perinteinen ketjuvaihteisto on edelleen paras vaihtoehto kuntoiluun. Esimerkiksi napavaihteisto on helppokäyttöisempi, mutta vaihteiden suuremmat kynnykset pakottavat sydämen useammin pois optimaaliselta tehoalueelta.

Vaihteistoja täytyy siis arvostella sydämen näkökulmasta, mikä jakoi testipyörät kahteen ryhmään: Crescent ja muut. Crescentiin oli asennettu maantiepyörien tyyliin vain kaksi eturatasta. Muissa oli myös kolmas pienempi eturatas.

Kaikki vaihteistot näyttävät tottumattoman silmiin samanlaisilta, ja ne toimivat uusina suurin piirtein yhtä hyvin, mutta ostajan kannattaa silti arvostaa Inseran ja Focuksen anteliaisuutta. Syy johtuu ketjuvaihteistojen huonommista ominaisuuksista, jotka täytyy hyväksyä hyvien mukana. Vaihteiden luonteeseen kuuluvat vikaherkkyys, likaantuminen ja säätämisen tarve. Jokainen askel lujempaan konstruktioon ja kestävämpiin materiaaleihin on merkittävä etu.

Jarrujen yhteydessä ulkonäöstä voi tehdä enemmän johtopäätöksiä, mutta niissäkin täytyy tietää, mitä pinnan alle kätkeytyy. Jarrutesti muistuttikin, että ostajan kannattaa opiskella erottamaan levyjarrujen tyyppi heti ensisilmäyksellä. Tiukassa tilanteessa Trekin, Helkaman ja Tunturin mekaaniset levyjarrut eivät pärjänneet hydraulisille, eivätkä edes Meridan vannejarruille.

Vaihteiden ja jarrujen merkitys näytti kuitenkin kalpenevan etuhaarukoiden erojen rinnalla. Pyörien keuloihin liittyvät kysymykset osoittautuvat kaiken kaikkiaan täysin erilaisiksi kuin etukäteen oletettiin. Jäykät ja joustavat eivät jakaantuneet erillisiksi ryhmiksi, vaan pyörien muut ominaisuudet sekoittivat pakkaa merkittävästi niin arkikäytössä kuin maantielläkin.

Eri osatekijöiden yllättävät suhteet leimasivat koko vertailua. Aluksi haitoilta näyttäneet seikat kääntyivät eduiksi ja päinvastoin. Testeissä kävi ilmi, että hybridi ei suinkaan ole kompromissi, vaan tehokas erikoisväline pyöräilyharrastuksen rakentamiseen. Teho täytyy vain laskea omalla matematiikallaan: hybridin teho on yhtä kuin toteutunut käytön määrä. Teknisesti tehokkaampi pyörä jää toiseksi, jos sillä tulee ajettua vähemmän. Ilmiötä voi kutsua arkitehoksi. Jokainen kauppareissu, työmatka tai lasten tahtiin tehty ulkoilu rakentaa siltaa pysyvään liikuntaan ja siten lisää pyörän todellista tehoa. Monipuolisuus on näissä pyörissä kirjaimellisesti voimaa, tai ainakin siitä kasvaa voimaa.

Lopputuloksissa täytyykin ottaa huomioon, että pyöriä arvioitiin yhtälöinä: kuinka paljon tekninen teho verottaa arkitehoa, ja miten se taas suhtautuu mukavuudesta syntyvään tehoon.

Pyörän valinnassa kannattaa olla niin itsekeskeinen ja omapäinen kuin suinkin. Mikä runko, mikä keula, mikä vaihteisto antaa eniten reaalista tukea juuri minulle? Mikä toimii heti ja mikä kahden vuoden kuluttua? Mikä yhdistelmä tuottaa suurimman toteutuneen tehon?

Jokaisen täytyy laskea oma yhtälönsä, mutta oikea vastaus kyllä löytyy. Vertailu todisti, että 700-800 eurolla saa sangen hyvän pyörän ja kirkkaan näköalan parempaan tulevaisuuteen.

Juhapekka Tukiainen (tiivistelmä TM 7/09:n artikkelista, s. 13-25)

Lisää aiheesta:
TM vertailu: 1600-1800 euron täysjousitetut maastopyörät (1.4.2008)
Lisää ostoskoriin Osta juttu Tilaa tekstiviestillä Tilaa sms:lläTilaa ja maksa APE -kukkarolla Tilaa APE:lla
Lähetä linkki kaverille Lähetä kaverille Tulosta juttu Tulosta

 

Tilaajapalvelut

Lehtiesittely
Tilaa lehti
Osoitteenmuutos
Tilausmuutokset

Mediatiedot

Lehti
Ilmestymis-ja aineistoaikataulu sekä ilmoitushinnat
In English
Verkkopalvelu
Aineiston toimitus, tekniset tiedot ja hinnastot