Käräjäoikeus uskoi outoa selitystä
Tekniikan Maailman nro 10/05 liikenne palstan artikkeli
"Käräjäoikeus uskoi outoa selitystä"
Koska itse olin vastaajana artikkelin kuvaamassa enduropyörän
ns. ylinopeusasiassa, katson velvollisuudekseni selventää tälle
lehdelle asian yksityiskohtia.
Ensinnäkin tiesin ja tiedän edelleen, etten ajanut poliisin
väittämää nopeutta. Pyöräni etupyörä värähtelee rengaslukosta
johtuvasta epätasapainosta voimakkaasti, jos 80km/h ylitetään.
Näinollen väitetty 91 km/h on täysin mahdoton tapahtuma.
Kuten artikkelissa kuvattiin, käräjäoikeus ymmärsi asian ja sen
tekniset perusteet aivan oikein. Itsellenikin oli yllätys, kuinka
helposti käyttämäni tutka antoi virhenäyttämää paikallaan
olevasta moottoripyörästä, jonka etupyörää pyöritettiin porakoneella.
Samoin laskelmat siitä, minkä kokoisen toisen ajoneuvon ns.
tutkapinta-ala riittää antamaan virhenäyttämän olivat yllättävät:
Jos tutkapintalaltaan noin 50 kertainen matkailuauto lähestyy n. 300 metrin päässä takanasi, on sen vasteen voimakkuus samaa luokkaa kuin kevyen mp:n kuljettajineen n.60 metrin päässä. Kuten artikkeli kertoo, oli mittausetäisyys 50-100m. Näinollen mitattu nopeus voi hyvinkin olla matkailuauton !
Tarkemmat laskentaohjeet: Traffic Radar Handbook, Chapter 2.2, Radar Cross Section, Target Reflectivity.
Liikenne oli tapahtumapaikalla myös poliisin mielestä vilkasta: oli kirjoitettu yli 20 ylinopeussakkoa n. puolessa tunnissa. Siis oli enemmän kuin todennäköistä, että liikkeellä oli erikokoisia ajoneuvoja runsain määrin.
Poliisin epävarmuutta asiassa todistaa myös se, että rangaistusmääräykseen kirjoitettiin mittaustavaksi laser-laite, joka sitten kuukausia tapahtuman jälkeen "oikaistiin" mikraaltotutkaksi.
Artikkelissa mainittu asian luonne ennakkotapauksena näyttää olleen koko virkamieskunnalle syy valittaa asiassa hovioikeuteen. Hovioikeus osana järjestelmää teki tilaustyönä täysin ilman näyttöä, "todennäköisyyteen" ja "uskoon" pohjautuvan päätöksen, joka palvelee hyvin ylinopeussakotuksen verotuksellista luonnetta.
Totta on myös se, että syyttäjän pyysi lisälausuntoa "USA:sta" saakka: Naurettavan ja itkettävän välimaastoon putoaa VTT:n hankkima poliisille kyseiset tutkat myyneen yhtiön lausunto. Kyseinen lausunto ei edes kiellä virheen mahdollisuutta
vaan sanoo, ettei "normaaleissa" olosuhteissa ole havaittu virheitä. Kukaan ei edes määrittele mitkä nuo normaalit olosuhteet ovat. Ja tuo amerikkalainen laitemyyjähän meille suomen kansalaisille edustaa suurta teknistä gurua, kun on laitteetkin saanut
poliisille myydyksi. Voidaan aivan yhtä hyvin kysyä autokauppiaalta, onko hänen myymässään autossa jotakin toiminnallista vikaa !
Poliisi oli myös tehnyt hovioikeuden istuntoa varten kokeita tapahtumapaikalla:
Muun liikenteen seassa poliisi mittaili tahallisesti ajettuja ylinopeuksia ja kuvaili tapahtumaa videolla. "Tutkimus" oli luonnollisesti tehty tarkoitushakuisesti: moottoripyöränä käytettiin suurta matkaenduroa, jonka heijastavien metallipintojen määrä on noin 100%
suurempi kuin oikeasti kohteena olleessa pyörässä. Tällä varmistettiin, ettei renkaan aiheuttamaa häiriötä esiinny missään muodossa. Lisäksi takaa tulevan ajoneuvon virkaa
esitti Transporter-maija, jonka tutkapintala on aika lailla vastaava kuin henkilöautolla. Ei siis lähellekään matkailuautoa tai bussia, joita tiellä liikkui tapahtumapäivänä. Niinpä "tutkimus" antoi sille ennalta määritellyt tulokset. Ei häiriöitä missään vaiheessa.
Edelleen artikkelissa mainitaan VTT:n ihmeellinen 5 metrin etäisyysraja sille, miten kaukaa häiriöt tutkalle voivat tulla. Aivan käsittämätön asia, kun kyse on mikroaaltojen heijastumasta,
joka pohjautuu heijastuskykyyn (ts. tutkapinta-alaan), käytettyyn lähetystehoon ja häiriön voimakkuuteen antennin suunnasssa. Nämä asiat eivät siis millään tavoin ole kiinni 5 metrin mittatikussa. Meni kyllä luottamus VTT:kin suuntaan, kun he todistajan ominaisuudessa väittävät, ettei häiriötä voi tulla 5 metriä kauempaa.
Koko tarinan nöyryytys kuultiin kuitenkin syyttäjän suusta loppulausunnossa. Muistini mukaan vaikuttavimmat lauseet
olivat: "Poliisilla ei tapahtumapäivänä enää edes ollut tarvetta sakottaa epävarmasti, sillä kuten päiväkirja osoitti, oli sakkoja jo kirjoitettu riittävästi" ja "Tämä tapaus asettaa koko nopeusvalvonnan luotettavuuden kyseenalaiseksi".
Voidaan siis kiistatta päätellä seuraavat asiat:
- Syyttäjän mielestä nopeusvalvonta on poliisille suoriteperusteista työtä.
- Tosiasioilla ei ole väliä, kunhan kansalaisilta saadaan kerättyä rahat pois.
- Poliisi on ainut fysikaalisia suureita mittaava ammattilainen, jolle ei
koskaan satu virheitä ja joiden arvio on aina 100% oikea.
En edes hakenut valitusoikeutta korkeimpaan oikeuteen, koska minulle on jo selvää, että "pukki on ja pysyy kaalimaan vartijana". Uskoa oikeusjärjestelmään ei juuri tehokkaammin voi poistaa.


































