Tämä olisi tietysti kuulunut paremmin Liikenne-alueelle kuin Moottoripyöriin: http://www.tekniikanmaailma.fi/keskustelu/?mode=viewtopic&tid=2439

Joo, olet oikeassa: siirtosi Liikenteeseen oli aiheellinen.
Yhdyn muutenkin huomioihisi. Ja monet meistä todellakin ajavat autolla kilometreissä vuosittain monia kertoja enemmän kuin mp:llä.
Jotkut nuoremmat taas ehkä eivät.
Jos minulla olisi kaikki valta, vaatisin jokaista kansalaista, vaikka alkuun valtion (=omaan) piikkiin, ajamaan vuodessa 2000 kilsaa mp:llä, tuplaten autolla ja pyöräilemään tai kävelemään loput.
Tasa-arvo sekä mielen- ja muut sairaudet hoituisivat näin ja Kela voitaisiin pikaisesti ajaa alas...
Kun tänään itsekin tempaisin mp:llä vajaat 300 kilsaa, huomasin jälleen, miten helposti ylimielisyyden tunne valtaa mielen tehokkaan pyörän selässä. Voit äkkiä tehdä mitä vain. Myös menettää henkesi.
Kaikki syy tiukkoihin tilanteisiin ei todellakaan ole ratin takana.

Mutta hölmöä on, että MINÄKIN olen tänä kesänä tullut sivutieltä mp:n eteen! Siinähän ei ole mitään järkeä eikä puolusteltavaa! Pitäisihän minun helvetti vieköön tietää, miten se toiseen koskee... joutuu taas ikävästi jarruttamaan.. todentamaan toiselle itsensä ja pelisilmänsä... ja vastenmielisesti lyhyellä ranneliikkeellä kiihdyttämään... ja pudottamaan nopeasti takaisin laillisten nopeusten lähituntumaan...
Mutta ku... NIITÄ ei huomaa - tai paremminkin noteeraa!
Siis käsittämätöntä, mutta ihmiselle inhimillistä.

Moottoripyöräilijöiden kanssa kolaroineet sanovat, etteivät nähneet moottoripyöräilijää. Uskon täysin heitä. Miksi he oikeasti haluaisivat vastavahattuun pintaan pohjamaalaamattoman korjauksen, josta ruoste tulee läpi vuodessa!
Kokemus näkemisestä on tietenkin suhteellista. Useimmat meistä emme näe sitä mitä emme siinä silmänräpäyksessä noteeraa.

Mp:n kaukovalot eivät ainakaan minua häikäise vieläkään, vaikka muistan toki ajan jolloin niillä ei myöskään itse nähnyt. Siksi vaadin ainakin vaimoa käyttämään aina kaukovaloja. Antaahan se todetusti oikeasti pelivaraa.

sitäsaa: ” Mp:n kaukovalot eivät ainakaan minua häikäise vieläkään, vaikka muistan toki ajan jolloin niillä ei myöskään itse nähnyt.”

Varmasti pitkät erottuvat paremmin, mutta misar sanoikin, että ne vaikeuttavat stereonäköä. Pyörää havainnoiva autokuski tekee usein sen virheen, ettei tajua lähestyjän nopeutta. Kaksipiippuinen juttu, toisaalta autokuski varmaan erottaa mp:n pitkät valot mopon vastaavista jolloin hänen pitäisi älytä, että sieltä voidaan tulla kovaakin. Itse käytän puolikkaita päiväsaikaan, luotan enemmän kuskien silmiin kuin älyyn.

Autojen valoista on puhuttu, ettei niitä tarvita päivällä, kuka nyt ei näkisi autoa auringonpaisteessa. Sellainen ei taatusti ole ajanut mp:llä. Usein pyöräilijän ainoa varoitus takana olevasta autosta on valojen pilkahdus peilistä, valotin auto katoaa taustaan.

Sama tietysti pätee toisiin pyöriinkin, niistäkin haluaisi varoituksen ennen kuin etupyörä tulee näkyviin kainalon alta.

Valot auttavat havaitsemaan ajoneuvon paremmin, se on päivänselvää. Parempi pitkät päivänvalossa kuin ei valoja ollenkaan, vaikka minua pitkät valot hieman häiritsevätkin.

Tuosta stereonäöstä vielä. Käsitykseni mukaan liikenteessä pelataan sellaisilla etäisyyksillä, että ihmisen stereonäkökyvyllä ei ole merkitystä, molempien silmien saama kuva on käytännössä sama.

Moni luulee pystyvänsä hyvän stereonäkökykynsä ansiosta arvioimaan lähestyvän ajoneuvon etäisyyden paremmin kuin joku toinen.

Karu totuus taitaa kuitenkin olla, että yhden vilkaisun perusteella homma on aina enemmän tai vähemmän arvaamista ja perustuu oletukseen kohteen koosta. Vilkaisuja tarvitaan useita, jotta arviosta tulee tarkempi.

Moottoripyörä on erityisen haastava arvioitava, sillä sen sotkee helposti edestäpäin mopoon ja muutoinkin se on edestäpäin hyvin pieni ja huonosti näkyvä.

Maukka: ” Käsitykseni mukaan liikenteessä pelataan sellaisilla etäisyyksillä, että ihmisen stereonäkökyvyllä ei ole merkitystä, molempien silmien saama kuva on käytännössä sama.”

Tietoni asiasta ei isompaan väittelyyn riitä, mutta käsitykseni on, että kohti tulevan pistemäisen esineen nopeuden määrittely tapahtuu nimen omaan stereonäön avulla. Ihmisellä on tyypilliset saalistajan silmät eli ne katsovat samaan suuntaan ja ovat niin kaukana toisistaan kuin ilman keskelle syntyvää katvealuetta voivat olla. Saaliseläimillä taas silmät ovat paikoissa, joka antaa mahdollisimman laajan näkökentän, mutta surkean etäisyyksien arviointikyvyn, jotkut eivät näe eteensä ollenkaan.

Harrastan ammuntaa, erityisesti pitkän matkan ammuntaa yhdenkäden aseilla. Voimakkaankin revolverin luoti lentää pitkillä matkoilla niin kaarevaa rataa, että tähtäyspiste muuttuu etäisyyden mukaan yllättävän paljon. Varsinkin .22:lla ampuessa etäisyyden arviointi on kaiken A ja O, koska muutaman sadan metrin päässä kuula putoaa jo melkein pystysuoraan.

Noissa puuhissa olen huomannut, että silmä erottaa kaukaa yllättävän pieniäkin etäisyyseroja nopealla vilkaisulla, vaikka kohde on hädin tuskin erottuva täplä. Tosin ihmisillä on isoja eroja tässä kyvyssä, minkä huomasin armeijassa kun stereonäkömme testattiin. Näkö voi muuten olla hyvä, mutta etäisyyseroja ei silti näe.

Stereonäkökyvyn erot ovat yksi peruste sille, että nopeusrajoitusta pitäisi noudattaa. Risteysonnettomuudet ovat muistaakseni yleisin taajaman ulkopuolella tapahtuva onnettomuustyyppi ja usein syynä on tielle tulevan arviointivirhe. Tämän virheen todennäköisyys ei ainakaan vähene, jos risteävää tietä ajava onkin paikalla esim. 10-20 % nopeammin kuin pitäisi.

Stereonäön merkitystä voi kokeilla kun seuraavan kerran ajaa liikenteessä. Pistää vain toisen silmän kiinni ja katsoo vaikka risteyksessä, miten paljon nopeuden arviointi vaikeutuu.

Kirkkauden eli pitkien käytön vaikutus stereonäkökykyyn on ihan päättelyä eli arvaus.

Nyt löytyi vähän lihaa luitten ympärille tässä stereonäköasiassa.

http://www.ursa.fi/ursa/nuoriso/tahtileiri/ks/od/od_eye.html

Linkin mukaan ihmisen stereonäkö toimii vain etäisyyteen 50 metriä saakka. Tuo on muutenkin hyvä lyhyt ja ytimekäs tiivistelmä näkökyvystä ja silmän toiminnasta.

Hyvä Maukka ja TeeCee!
Täydentäisin keskusteluanne hiukan vielä.
Tunnustaudun (hölmöstä huomaavaisuudestani johtuen) mp:llä päivällä lyhyiden valojen käyttäjäksi, vaikka näin saaliina vaistoni kehottavatkin käyttämään pitkiä (etten joutuisi metsästetyksi).
Samataitteisten silmien (linssikorjauksellakin) ollessa kyseessä stereonäkö todellakin mahdollistaa tietyin rajoituksin hyvän etäisyyksien arvioinnin ja ehkä sitä kautta myös paremman kohtaamisen arvioinnin - ja edelleen myös oikean päätöksen tilanteessa.

Se ei kuitenkaan ole moottoripyöräilijän kannalta oma valojenkäytön pointti.
Suurin ongelma ei ole satojen metrien päästä vastaan ja eteen tulevat, vaan vasta/enää muutaman kymmenen metrin kohdalta yksivuotisen hirvivasan tavoin eteen koheltavat. Juuri näiden tilanteiden välttämisessä pitkät auttavat eniten. (Hirviin tietenkään eivät nekään.)
Kun sorruin taas lyhyisiin, tänään näitä tilanteita sattui kaksi. Onneksi 60:n alueella ja ehdin jarruttaa. Pitkien käytöllä olisin luultavasti onnistunut saamaan toisten päissä erilaisen ratkaisun aikaan.

Mutta tuleehan autoja autojenkin eteen - olemmeko me mp:n selässä vain turhan herkkähipiäisiä, kuten täälläkin on ehdotettu.
Näin varmasti on: ilman suojaa on liikenneviidakossa aika aseeton ja on pidettävä hipiästään parempaa huolta. Muuten osuu ja sattuu kipeää.

Maukka: ” Nyt löytyi vähän lihaa luitten ympärille tässä stereonäköasiassa.”

Tuo linkkisi on varmasti etäisyysmittareita valmistavien yritysten sponsoroima. Nämä yritykset ovat liittoutuneet maailmanlaajuisesti ja pitävät kaikkia silmiä tutkivia ihmisiä ja laitoksia tiukasti otteessaan pakottaen ne väittämään ettei ihmisen silmä pysty tarkkaan etäisyyden mittaamiseen. Ajattelisit Maukka omilla aivoillasi etkä olisi niin auktoriteettien vietävissä.

Ei maar, linkki oli hyvä, sille olisi ollut käyttöä aikoinaan sumuvalokeskusteluissa. Suuri osa oli jo koulusta tuttua asiaa, mutta ainakin stereonäön tarkkuudesta kertova osa oli minulle uutta tietoa, kiitos siitä.

Erityisesti pisti silmään (!) kohta ” Valitettavasti siinä missä hämäränäön muodostus kestää pitkään, tuhoutuu se hetkessä valoon mentäessä, joten hämärälle herkistyneitä silmiä kannattaa suojata kirkkailta valoilta. Silmän kykyä herkistyä kuvaa se, että 15 minuutin jälkeen silmä on 50 kertaa ja 30 minuutin jälkeen 500 kertaa herkempi näkemään hämärässä.”

Eli pimeässä käytämme vain muutaman sadasosan silmämme kapasiteetista?

Kaikkien liikenteessä liikkujien olisi syytä olla selvillä aistiensa rajallisuudesta.

Yksi silmän rakenteeseen liittyvä seikka on sokea piste. Asiaa voi testata omilla silmillään täällä

http://www.linssit.net/amslerin-kartta-testi.php

Tuo silmän ominaisuus voi selittää monta niistä tilanteista, joissa auto tai moottoripyörä ilmestyi tyhjästä. Toinen silmä tolpan takana ja toista silmää kohti ajoneuvo tulee juuri sokean pisteen suunnasta.

Sokea piste on kaikilla, myös nuorilla ja terävänäköisillä ihmisillä.

Aistiemme rajallisuus on erittäin pätevä perustelu sääntöjenmukaiselle ja rauhalliselle liikkumiselle liikenteessä.

Näkökyky on ihmeellinen asia. Katsokaa keskellä olevaa ristiä. Tapahtuu kummallisia asioita.

http://www.dusky.sk/pics/2005-06/1052_ATT09924.gif

Maukka: ” Aistiemme rajallisuus on erittäin pätevä perustelu sääntöjenmukaiselle ja rauhalliselle liikkumiselle liikenteessä.”

Tuo pitää paikkansa. En tiedä itkisikö vai nauraisiko kun luen kommentteja kuinka vastaantulevan sumuvalot eivät ole haitanneet näkyvyyttä tai ajovalojen käyttämättömyys päiväsaikaan ei ole haitannut auton havaittavuutta. Mistä ihmeestä ihminen tietää, mitä häneltä on jäänyt näkemättä???

Vai onko joku illalla miettinyt, että ”Tänään näin 22 eri lintulajia, huomaamatta jäi 5, joista kaksi oli tikkoja ja kolme lokkeja”?

Kun sitten luomme kuvan ympäristöstämme havaintojemme perusteella ja edelleen mielipiteemme saamamme kuvan mukaan, ei ole mikään ihme että se mielipide on joskus ristiriidassa sen kanssa, mitä liikenteessä todella on tapahtunut.

Vaistomaisesti kuka tahansa tällaisessa ristiriitatilanteessa kokee houkutusta luottaa enemmän omiin aisteihinsa. Vaatii tietoista ponnistusta irtautua ajatuksesta, että näen ja kuulen kaiken.

Kun tuo alkaa sujua, voi alkaa harjoitella hyväksymään sitä vääjäämättöntä tosiasiaa, että vaikka mitään ei jäisikään koskaan huomaamatta, taatusti osan siitä ymmärtää väärin.

Tai jos ymmärtää kaiken, niin on käsittänyt jonkin väärin?

JOXA: ” Tai jos ymmärtää kaiken, niin on käsittänyt jonkin väärin?”

Juuri noin. Tuossahan on ihan mietelauseen tuntu.