740 GLE:

Ei sun ole pakko himmata trakotorin vuoksi ellet taho. Mutta nyt tiedät, miksi joku muu tekee niin.

Ja ennenkaikkea miksi olisi syytä tehdä niin.

CS2800:

SO2001:

En ottanut varoitusta vakavasti, koska kakkoskuskin varoitukset ovat useimmiten kauhunsekaisia aiheettomia pelkoreaktioita, joista ei tarvitse välittää.

Miksi ei niistä tarvitse välittää? Oletko narsisti tai sadisti?

Juuri se kakkoskuski on se jonka vaarantaminen tekee sinusta Rikoslain kuvauksen mukaisesti rikollisen. Oman turvallisuutensa vaarantaminen ei ole rikos, itsemurhayritys ei ole rangaistava teko.

Ei haittaa, vaikka minua nimitetään rikolliseksi, koska olen käyttänyt "liikennerikollinen" statusta itse vapaaehtoisestikin.

Mitä taas turvallisuuden vaarantamiseen tulee, niin en katso kovin suuresti vaarantaneeni kenenkään turvallisuutta. Toisin kuin muut tällä foorumilla kirjoittavat en ole täydellinen kuljettaja vaan teen monenlaisia virheitä. Asenteissanikin voisi olla parantamisen varaa ainakin jos niitä vertaa suosituksiin. Kukaan ei ole kuitenkaan vielä loukkaantunut tai kuollut ajamieni yli 1,6 miljoonan kilometrin matkalla, joten autoiluni ei rumenna maantieliikenteen turvallisuustilastoja. Jotain pieniä kolhuja on sattunut, mutta ei yhtään niin pahaa, etteikö autoa olisi voinut ajaa pois tapahtumapaikalta.

En ole narsisti enkä sadisti. Mainitsemani henkilö sattuu vain olemaan hysteerikko - aivan ystävällisesti sanottuna - jolle koko elämä on pelkkää vaaroja ja kauhua. Esimerkiksi laivamatka Ruotsiin tähän aikaan vuodesta olisi hänelle täysin mahdoton ajatus, koska merellä myrskyää ja laivat uppoavat jne. Liikenteestä puhuttaessa ei ole kyse siitä, ajanko kovaa, koska kaikki vauhdit voivat olla hänelle kovia. Mielentila ratkaisee, ei vauhti. Tänäänkin (tarkoitan eilen, koska vuorokausi näyttää jo vaihtuneen) ajelin Kehä I:llä ja Lahden moottoritiellä hitaammin kuin autot keskimäärin (eli autoja meni ohi putkena emmekä itse ohittaneet ketään), mutta hänen mielestään ajoin järkyttävän kovaa. Muutama viikko sitten olimme hänen jahkailunsa takia vähällä myöhästyä eräistä häistä, ja silloin ajoin hänen luvallaan oikeasti "tuhatta ja sataa". Silloin hysteriasta tai pelosta ollut tietoakaan. Jollakin toisella kerralla huomattavasti hitaampi vauhti samalla tiellä ja samanlaisissa olosuhteissa saisi hänet valittamaan hysteerisen pelon vallassa, että ajan liian kovaa. Kyse ei ole fyysisestä vauhdista vaan mielentilasta. Joskus 60 km/h on järkyttävän vaarallista kaahaamista, joskus 120 km/h ei ole mitään.

Voisin kertoa kymmenittäin esimerkkejä siitä miten hysteerikko reagoi aivan tavallisiin arkipäiväisiin asioihin, mutta kerron vain yhden tapauksen vuosien takaa. Parivuotias poikamme pani puuvartisen juustohöylän mikroaaltouuniin ja napsautti uunin päälle. Juustohöylän puuvarsi alkoi kärytä. Miten normaali ihminen reagoisi tähän? Sammuttaisi mikroaaltouunin ja poistaisi käryävän juustohöylän. Miten ”hän” reagoi? Kiljumalla niin paljon kuin ääntä lähtee ja menemällä täydelliseen shokkitilaan kykenemättä toimimaan mitenkään. Tällainen kiljunta tietysti säikäytti minut pahanpäiväisesti, koska luulin että on tapahtunut jotain kauheaa, ja poikamme henki on kyseessä. Vastaavia tapauksia on ollut muitakin.

En malta olla kertomatta vielä toista tapausta. Lähdimme purjehtimaan tukevalla ja vakaalla retkiveneellä, jota ei saa nurin kovassakaan sisävesien myrskyssä. Oli lähes tyyntä, joten suurin vaara oli se, että jäämme paikallemme kellumaan. Vähän matkan päähän rannasta päästyämme lievä tuulenvire kallisti hieman venettä ja sai sen hitaasti liikkumaan. Miten hän reagoi tähän? Hän meni täydelliseen kauhushokkiin ja alkoi itkien ja huutaen vaatia paluuta rantaan, jotta hän pääsisi pois kaatuvasta veneestä. Joten se purjehtimisesta.

Tämä meni aiheesta sivuun, mutta halusin vain esimerkeillä osoittaa, että hysteerisen ihmisen varoituksia ei aina tule otettua tosissaan, koska ne ovat useimmiten enemmän mielikuvituksen tuotetta kuin totta. Ongelma on se, että joskus ne voivat olla aivan todellisia. Silloin ne tietenkin pitäisi ottaa tosissaan. Hysteerinen ihminen tosin varoittaa lähes jokaisessa mutkassa ja risteyksessä, että muista hiljentää ja muista kääntää ja muista sitä ja muista tätä, joten varoituksia tulee niin paljon, ettei niihin lopulta enää reagoi muuten kuin sanomalla, että joo joo.

P.S. Postuumissa muistelmakirjassaan ”Mätämunan muistelmat” Seppo Heikinheimo kertoo siitä, miten hän ajoi raivovauhtia Jaguarillaan kyydissä ollutta naista pelotellakseen ja näyttääkseen hänelle, että tosimiesten vauhtia eivät naiset sanele. Ei minun ajamiseni ole tällaista, ei edes sinne päin. Edes motiivi ei ole sama.

Minulla ei ole kirjaa, joten en voi esittää mainitsemaani kohtaa, mikäli edes muistan sen oikein. Ehkä muistankin sen väärin, ja mieleeni on jäänyt jokin tämän tyyppinen kohta, jonka löysin googlaamalla:

"Jaguar on sentyyppinen auto, että sen ajo-ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa vasta lähempänä 200 kilometrin tuntinopeutta, jota tietenkin siitä syystä pyrin pitämään yllä. Vaimoni oli kuitenkin sitä mieltä että "itsesi saat tappaa, mutta minua ja lapsia et tapa". Sen vuoksi hän kulkikin sen kesän matkat lasten kanssa bussilla. Täytyy myöntää että siitä aiheutui silloin tällöin mielipiteiden vaihtoa."

"Kerran olin kuitenkin perheen kanssa matkalla sillä Savonlinnan oopperajuhlille; olin luvannut ajaa hiljaa, ts. alle sataaviittäkymmentä."

Ehdotanpa Uukkariin omaa proseduuriani: Ei Uuta ollenkaan.

Liikenteessä en tee Uukkaria moottoripyörällä oikeastaan ikinä, heikostä näkyvyydestä johtuen. Korvaan sen esim. risteävän tien liikenteenjakajan kierrolla. Auton saatan kääntää peruuttamalla seuraavaksi kohdalle osuvaan risteykseen.

Jälkimmäisessä tapauksessa pidetään mielessä mikä informaatio muille annetaan ajamalla oikea vilkku päällä risteyksen ohi.

Tästä on kaksi etua:
- Hätäiset headless chicken päätökset jäävät pois
- U-käännöksen huono näkyvyys vaihtuu T-risteykseksi

Tämä ei tietenkään vapauta varautumasta siihen, että vaikkei itse tekisikään sokeita U-käännöksiä, joku muu saattaa tehdä.

Täällä puhutaan paljon turvaväleistä, mitkä ovatkin oiva juttu sinänsä.
Niiden innokkaimmat kannattajat tapaavat perustella tuomioitaan liian pienillä väleillä ja ohjeistavat mielellään niiden muodostamisesta.
Väkisin vaan ihmettelen, että eivätkö he itse törmää samaan ongelmaan kuin kaikki muut, vai onko heillä vain rautaiset hermot.

Tarkoitan tietenkin jokapäiväistä ja runsasta väliintunkemis-ilmiötä.
Lähdin Tuusulanväylän alusta etenemään Tammistoa kohti ja pari minuuttia siitä, kun oltiin päästy kaupunkirajoituksista vapaiksi ja turvavälini oli sadan metrin luokkaa, alkoi vasemmalta kaistalta tulvia autoja eteeni keskelle turvaväliävi. Hölläsin kaasua ja jarruttelinkin jos läheltä autoni keulaa tultiin eteeni ja samaa jatkui kunnes vasen kaista olikin tyhjä.
Erittäin yleistä, jopa ihan normaalia.

Noin puolet näistä kiireisistä hidastivat ohituksen jälkeen vauhtinsa samaan kuin mitä itse ajoin, mitä ilmiötä myös jaksan aina ihmetellä.

Pahin tapaus oli, kun ilman valoja hämärällä ajanut auto leikkasi vilkuttamatta aivan nokan edestä eteeni ja siitä suoraan oikealle ramppikaistalle.

Lisäksi: usein näkee motarillakin ohittelijoita, jotka huolimatta huomattavasta nopeus-erosta ja oikealla kaistalla ajavien normiturväleistä, koukkaavat muutamaksi sekunniksi turvaväliin ja vaihtavat taas ohituskaistalle, kun ovat seuraavan päänahan niskavilloissa kiinni. Eikä tähän harrastukseen tarvita vielä nopeammin ajavia ohittajia, joita tarvitsisi väistellä oikealle, vaan yksinkin on kivaa touhuta.

Näiden juttujen takia itsellenikin tekee usein tiukkaa pitää suositeltua turvaväliä.
Mitä turvaväli-asiantuntijamme antavat neuvoksi näihin vaivoihin?

Noin puolet näistä kiireisistä hidastivat ohituksen jälkeen vauhtinsa samaan kuin mitä itse ajoin

Tämä liittyy siihen että vasenta kaistaa nimitetään virhellisesti ohituskaistaksi. Nopeusrajoitus on molemmilla kaistoilla täsmälleen sama.

Kovin paljoa ei turvaväliin siirtyvien suhteen voi tehdä; silloin kun on paljon liikennettä pitää oma etäisyys ja nopeus sovittaa muuttuneen tilanteen mukaiseksi.

..koukkaavat muutamaksi sekunniksi turvaväliin ja vaihtavat taas ohituskaistalle...

Kerroit juuri itse sanavalinnallasi miksi he vaihtelevat kaistaa turhaan.

Olet muuten väärässä.

Millään sanavalinnallani en itse kertonut, miksi he vierailevat lyhyesti ja turhaan oikealla kaistalla.

Mikäli olet oikeasti sitä mieltä että meillä Suomessa ei ole ohituskaistoja, niin se kertoo sinusta paljon.

Kuukeri:

Täällä puhutaan paljon turvaväleistä...Väkisin vaan ihmettelen, että eivätkö he itse törmää samaan ongelmaan...

Kuvaamaasi ilmiötä on vaikea olla havaitsematta jos ajaa silmät auki.

Ongelman siitä tekee tämä

Kuukeri:

väliintunkemis-ilmiötä.

Kuukeri:

ilmiötä myös jaksan aina ihmetellä.

Kuukeri:

ilman valoja hämärällä ajanut auto leikkasi vilkuttamatta aivan nokan edestä eteeni

Kuukeri:

ovat seuraavan päänahan niskavilloissa kiinni.

Mahtaa olla raskasta paheksua muiden kuljettajien ajotapoja ja ajaa koko ajan kilpaa päänahkoja laskien?

Ratakierroksia on ainakin selvästi liian vähän jos liikenteessä pystyy ajamaan kilpaa tai kuvittelemaan muiden ajavan kilpaa.

Kuukeri:

onko heillä vain rautaiset hermot.

Ei minulla ainakaan. Juuri siksi otankin tilaa ympärilleni. Jos takana on vähän vapaata tilaa, niin sitten sitä on oltava edessä hieman reilummin.

Kuukeri:

Mitä turvaväli-asiantuntijamme antavat neuvoksi näihin vaivoihin?

Periaatevastaus on tämän ketjun tarkastelukulmassa:
"muiden ajamiseen en voi vaikuttaa, vaan ehjänä selvitäkseni minun pitää sopeutua muiden tekemisiin, olipa se laillista tai ei."

Ja täsmävastaus kysymykseesi voisi löytää vaikka ekalta sivulta
caster: "Itse pyrin aina pitämään edessäni (ja mieluusti myös takanani) reilun (2-300 m) turvaväälin (siis maantiellä ajaessani)"

Minä näen vapaan tilan edessäni olevan minua varten. Turvana omista tai muiden virheistä toipumiseksi ja mukavuudekseni, että ohittaja pääsee turvallisesti vapaaseen tilaan minua häiritsemättä.

Kemoran karusellimutkassa omaa kovaa ajaessani ulkokautta ohi painava kaveri minua vaivaa, koska tiedän että hän on minua parempi.

Mutta sitä en ymmärrä, kuinka maantieajossa voi saada selville paremmuuden? Järkeeni ei istu päänahkojen jahtaaminen ja paritteluhaluisten naaraiden suosiosta kilpaileminen ajamalla kilpaa alle kahtasataa, autoilla jotka kaikki kulkevat yli kahtasataa, paikassa, jossa kovaa ajaakseen pitää mennä yli kolmeasataa?

Kilpailetko sinä?

Kuukeri:

Millään sanavalinnallani en itse kertonut, miksi he vierailevat lyhyesti ja turhaan oikealla kaistalla.

Ehkä ohittajalla ja sinulla oli vain eri käsitys siitä, kuinka pitkän tyhjän välin ohitse on sopivaa ajaa ohituskaistalla?

Minä en kilpaile. Onko jostain saanut sen käsityksen?

Entä minuunko viittaat kun ihmettelet muiden tapoja paheksuvaa, mutta samalla kilpailunhaluista kuskia? Mitä ihmettä?

Lainaamasi "täsmävastaus" ei ole täsmävastaus. Tokihan luin ensimmäisenkin sivun viestit.
Enhän kysynyt, kuinka pitkä pitäisi turvavälin olla, vaan sitä kuinka saadaan hermot pidettyä kurissa toistuvien turvaväliin tunkemisen kohdalla?

Kuukeri:

Millään sanavalinnallani en itse kertonut, miksi he vierailevat lyhyesti ja turhaan oikealla kaistalla.

Jos ajorutiini tulee selkäytimestä eikä aina ajattele mikä on oikein ja väärin, on parempi että se rutiini menee oikein. Elikkä siis oikealla jos mahdollista, näyttää vilkkua aikoessaan kääntyä jne...

Liikenteessä ei paljon tarvitse ajatella, jos hallitsee kommeltamatta oikeat rutiinit.

nastaterroristi:

Liikenteessä ei paljon tarvitse ajatella, jos hallitsee kommeltamatta oikeat rutiinit.

Rutiinien pohjalta toimimista pidetään vaarallisena. Lentoliikenteessäkin pyritään tarkoituksella katkaisemaan rutiinit, jotta huomio keskittyisi oikeasti asioihin, eikä niitä tehtäisi "rutiininomaisesti" ilman ajattelemista.

Junan alle ajamisetkin tapahtuvat yleensä niin, että tutussa risrteyksessä ajetaan totutulla rutiinilla kiskoille...

Eräät pahimmista itselleni tapahtuneista vaaratilanteista ovat myös liittyneet tähän ilmiöön. 15-vuotiaana ajoin mopolla tutusta risteyksestä vauhtia hidastamatta valtatielle ja katsoin "rutiininomaisesti" (anteeksi sanan toistaminen) ensiksi toiseen suuntaan ja sitten toiseen ja lopuksi vielä toiseen. Ajoitus vain meni jostakin syystä pieleen, joten silloin kun katsoin "toiseen suuntaan", olin jo ajanut keskelle tietä. Ja mitä sieltä toisesta suunnasta näkyi? Auto lähestymässä valtatienopeudella parinkymmenen metrin päässä. Ehdin juuri ja juuri livahtaa auton edestä pois, mutta marginaalia ei tainnut jäädä sekuntiakaan. En kuollut onnettomuudessa, koska onnettomuutta ei tapahtunut, mutta säikähdin melkein hengiltä. Eräs tuttu rekkamies näki tapauksen ja sanoi myöhemmin, että olin todella ollut vähällä päästä hengestäni. Järkytyin tapauksesta niin paljon, että en muutamaan viikkoon ajanut mopolla lainkaan.

Tietynlaiset rutiinit voivat olla hyvä asia, mutta niissä on myös vaaransa.

Kuukeri:

Olet muuten väärässä.

Millään sanavalinnallani en itse kertonut, miksi he vierailevat lyhyesti ja turhaan oikealla kaistalla.

Mikäli olet oikeasti sitä mieltä että meillä Suomessa ei ole ohituskaistoja, niin se kertoo sinusta paljon.

On toki ohituskaistoja esim. vanhalla Turun valtatiellä, mutta ei Helsinki-Tampere välillä.

Mitä se kertoo minusta jos väitän että molemmat kaistat ovat ajokaistoja eikä mikään sääntö pakota ohittamaan?

Laki ei tunne sanaa ohituskaista.

Kuukeri:

Minä en kilpaile.

Hyvä! Millä perusteella arvelet edellesi ajavan kilpailevan?

Kuukeri:

Entä minuunko viittaat kun ihmettelet muiden tapoja paheksuvaa, mutta samalla kilpailunhaluista kuskia? Mitä ihmettä?

Jos näet ohitustilanteen kilpailuna, kuten tekstistäsi ymmärsin, siinä kisassa on vähintään kaksi osallistujaa.

Kuukeri:

Lainaamasi "täsmävastaus" ei ole täsmävastaus. Tokihan luin ensimmäisenkin sivun viestit.
Enhän kysynyt, kuinka pitkä pitäisi turvavälin olla, vaan sitä kuinka saadaan hermot pidettyä kurissa toistuvien turvaväliin tunkemisen kohdalla?

Anteeksi, tämän ymmärsin väärin. Luulin tosiaan sinun kysyvän ajotapaneuvoa. Ohje hermojen hallintaankin on myös aiemmassa vastauksessani.

Turvaväliä voi käyttää mukavuutensa maksimointiin. Ruuhkassa voi ajaa cruisella niin kauan kuin ruuhka kulkee suunnilleen rajoitusnopeutta.

Lisää ratakierroksia osoittaa myös sen, miksi liikenteessä ei voi kisata. Syy ei ole päätä kiristävä sädekehä, vaan se että jos suorahkolla tiellä voittaa alle 300 km/h tuloksella, ei kisa ollut edes käynnissä.

Jos koneen tai kuskin nopeutta mahtuu esittelemään liikenteessä, on kumpaakin säälittävän vähän. Oikeasti nopeat näkee aikakortista. (eikä niitä saa Tuusulanväylältä )

740 GLE:

Oikeasti nopeat näkee aikakortista. (eikä niitä saa Tuusulanväylältä )

Ei ehkä aikakortteja, mutta dokumentoituja mittauksia kuitenkin:

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1184612/piia-noora-kauppi-ajoi -rajua-ylinopeutta-%20-lapsi-kyydissa

Muutama oululainen kokeilee kuka pystyy huutamaan kovimpaa. Koska he ovat pääkirjaston lukusalissa, he joutuvat kisaamaan kuiskaten. Jokainen kilpailija tietää jokaisen muun kilpailijan pystyvän huutamaan paljon kovempaakin, mutta lukusalissa ei niin voi tehdä, koska silloin lentää kilpailusta ulos. Samaan aikaan on Kuusisaaressa käynnissä Rock-konsertti, joka täyttää kaupungin kevyellä nuorisomusiikilla Tuirasta keskustaan. Tästä johtuen muut lukusalissa olevat eivät edes huomaa käynnissä olevaa kuiskauskilpailua ja desibelimittari rekisteröi jokaiselle saman (taustamusiikin aiheuttaman) lukeman.

Kysymys: Kuka voitti?

Muutama autoilija ajaa vaihtelevin nopeuksin 95 - 115 km/h valtatiellä jossa on jokin nopeusrajoitus. Vaikka jotkut osallistujat pyrkivät estämään otollisen ohituspaikan syntymisen, pääsevät toiset välillä ohittamaan jossain muussa kuin otollisessa paikassa, joten autojen järjestys muuttuu ajoittain. Jokainen heistä pystyisi ajamaan kyseisessä paikassa lähes kahtasataa, jokaisen auto kulkee yli 200 ja nopealla autolla tai moottoripyörällä tieosuuden voisi ajaa yli 300 km/h jos niin välttämättä haluaisi tehdä.

Kysymys: Kuka voitti?

(Jätän vastaukset jokaisen itse löydettäväksi, koska niiden oivaltaminen rauhoittaa mukavasti omaa ajamista niin ohittajan kuin ohitettavan roolissa)

CS2800:

Kuukeri:

Olet muuten väärässä.

Millään sanavalinnallani en itse kertonut, miksi he vierailevat lyhyesti ja turhaan oikealla kaistalla.

Mikäli olet oikeasti sitä mieltä että meillä Suomessa ei ole ohituskaistoja, niin se kertoo sinusta paljon.

On toki ohituskaistoja esim. vanhalla Turun valtatiellä, mutta ei Helsinki-Tampere välillä.

Mitä se kertoo minusta jos väitän että molemmat kaistat ovat ajokaistoja eikä mikään sääntö pakota ohittamaan?

Laki ei tunne sanaa ohituskaista.

Et tunnusta tietäväsi, mitä kansankielessä tarkoitetaan ohituskaistalla (jokaisen motarin vasen kaista, kuten kaikki muut suomalaiset tietävä ja vetoat vain jäykkään lakitekstiin.
Tätäkään ei sieltä lakikirjasta löydy, mutta miltä kuulostaisi laatikkopää?

740 GLE:

Kuvauksessani koetin vain tuoda esiin monien ohittelijoiden mentaliteettia, en omaani. Sikäli se näyttää kilpailulta, että vaikka aikaa ei näytetä voittavankaan (etenkin jos ohituksen jälkeen hidastetaan se vauhti ohitetun kanssa samaan), niin sijoituksien parantaminen on se mielihyvää tuova liikutin.
En muutakaan syytä siihen keksi...

Hmm... Joskus märällä kelillä tunnutaan ohittavan vain sen takia, että takan tulevan auto likaantuu liian lyhyen välin takia. Ohituksen jälkeen tiputetaan siihen samaan vauhtiin ja annetaan ohitetun tehtäväksi muodostaa riittävä välimatka.

Kuukeri:

740 GLE:

Kuvauksessani koetin vain tuoda esiin monien ohittelijoiden mentaliteettia, en omaani.

Huomasin. Anteeksi tietoisen pirullinen sarkasmini, jolla halusin tuoda esiin kilpailemisen täydellisen älyttömyyden. Liikenteen seassa kisatessa ei saada mitään tietoa todellisista taidoista, vaan ainoastaan riskinsietokyvystä, jota äärimmilleen kehittyneenä voi perustellusti pitää myös tyhmyytenä.

Mutta mitäs me sille voidaan sitten tehdä? Jatkaa muiden paheksumista...vai säätää sitä ainoaa komponenttia, joka on meidän hallinnassame?

Kuukeri:

Sikäli se näyttää kilpailulta, että vaikka aikaa ei näytetä voittavankaan (etenkin jos ohituksen jälkeen hidastetaan se vauhti ohitetun kanssa samaan), niin sijoituksien parantaminen on se mielihyvää tuova liikutin.
En muutakaan syytä siihen keksi...

Saatko sinä mielihyvää ohittamisesta?

Oletan että et? Miksi siis arvelet jonkun muun saavan ohituksesta mielihyvää?

Kahden ajoneuvon järjestys vaihtuu, ei muuta.

Mielihyvää tulee ohituksesta lähinnä silloin kun on pitkän aikaa mutkaisella tiellä ajanut rekan tms. perässä.

Jonkun toisen kuvittelen saavan ohittamisesta hyvän tunteen, kun en muutakaan syytä keksi. Siis nyt kun puhe oli turhasta ohittamisesta, jolloin ei ohiteta hitaampia.

Voi kyse olla jonkinlaisesta tahattomastakin käytöksestä. Paras mieleen tuleva esimerkki sellaisesta on hyvin yleinen: ohitettava panee sivupeilistä rutinoidusti merkille, että sieltä ollaan tulossa rinnalle. Ohitettava painaa kaasua hivenen enemmän ja kääntää rattia aavistuksen verran vasempaan, lähestyen keskikaistaa.

Ihmettelin tätä järjenvastaista käytöstä pitkään, kunnes tajusin itsekin tekeväni nolosti aivan samaa.
Sittemmin olen aina ohittajan havaittuani keskittynyt nopeuden ja ajolinjan vakauteen enemmän.

Kuukeri:

Ohitettava painaa kaasua hivenen enemmän ja kääntää rattia aavistuksen verran vasempaan, lähestyen keskikaistaa.

Ihmettelin tätä järjenvastaista käytöstä pitkään, kunnes tajusin itsekin tekeväni nolosti aivan samaa.

Justiinsa.

Kuukeri:

Voi kyse olla jonkinlaisesta tahattomastakin käytöksestä. Paras mieleen tuleva esimerkki sellaisesta on hyvin yleinen: ohitettava panee sivupeilistä rutinoidusti merkille, että sieltä ollaan tulossa rinnalle. Ohitettava painaa kaasua hivenen enemmän ja kääntää rattia aavistuksen verran vasempaan, lähestyen keskikaistaa.

Ihmettelin tätä järjenvastaista käytöstä pitkään, kunnes tajusin itsekin tekeväni nolosti aivan samaa.
Sittemmin olen aina ohittajan havaittuani keskittynyt nopeuden ja ajolinjan vakauteen enemmän.

Hienoa, että omaa ajamista analysoidaan.

Keksitkö syytä siihen, miksi ajolinja siirtyi vasemmalle ja nopeus kasvoi? Mistään sattumasta ei kyse voi olla, koska silloin nopeus olisi voinut yhtä hyvin alentua ja/tai ajolinja siirtyä oikealle. Uskon siis tahattomuuteen, mutta silti jokin mekanismi taustalla täytyy olla.

Herbert:

Keksitkö syytä siihen, miksi ajolinja siirtyi vasemmalle ja nopeus kasvoi? Mistään sattumasta ei kyse voi olla, koska silloin nopeus olisi voinut yhtä hyvin alentua ja/tai ajolinja siirtyä oikealle. Uskon siis tahattomuuteen, mutta silti jokin mekanismi taustalla täytyy olla.

Väitän että alkeellinen puolustusreaktio. Vaistomaista järjellisen sijaan. Ehkäpä samaa luokkaa kuin tiedostamaton kehonkieli.
Ei kaikki hölmöily olekaan ilkeilyä tai laiskuutta.

Kuukeri:

Herbert:

Keksitkö syytä siihen, miksi ajolinja siirtyi vasemmalle ja nopeus kasvoi? Mistään sattumasta ei kyse voi olla, koska silloin nopeus olisi voinut yhtä hyvin alentua ja/tai ajolinja siirtyä oikealle. Uskon siis tahattomuuteen, mutta silti jokin mekanismi taustalla täytyy olla.

Väitän että alkeellinen puolustusreaktio. Vaistomaista järjellisen sijaan.

Ei liikenne ole mitään puolustuspeliä, päin vastoin.
Suosittelen käyntiä psykatrilla jos säännöllisesti on sellainen tunne että muut ympärillä olevat ihmiset tuntuvat uhkaavilta.

Hyvä ritsa:

Ymmärsitkö sinä, että nyt puhuttiin tiedostamattomista alkukantaisista reaktioista? En sanonut että koen ympärillä olevat ihmiset uhkaksi. Aivan kuin itselläsi olisi vahva taipumus tulkita muiden sanomiset mahdollisimman epäsuotuisasti. Tiedostamatta tai tahallisesti. Yritä nyt pysyä kärryillä, ettei koko ajan tarvi hinata hidasta perässä. Koko ketju nyykähtää.

Suosittelen sinulle että koitat vaikka lukea hieman hitaammin, jotta ehdit sisäistää tekstin todellisen ajatuksen. Nytkin kommenttisi jäi vain pintapuoliseksi roiskaukseksi, joka vain vie tilaa viestijonossa.

Kuukeri:

Ymmärsitkö sinä, että nyt puhuttiin tiedostamattomista alkukantaisista reaktioista? En sanonut että koen ympärillä olevat ihmiset uhkaksi.

Ymärsin kyllä, minulla ei sellaista alkukantaista reaktiota ole ja jos jotain vastaan täytyy puolustautua täytyy sen olla uhka.

Kuukeri:

Väitän että alkeellinen puolustusreaktio. Vaistomaista järjellisen sijaan. Ehkäpä samaa luokkaa kuin tiedostamaton kehonkieli.
Ei kaikki hölmöily olekaan ilkeilyä tai laiskuutta.

Olen samaa mieltä siitä, ettei (läheskään) kaikki hölmöily ole ilkeilyä tai edes laiskuutta. Juuri tuollaiset tiedostamattomat asiat voivat selittää monta tilannetta. Kun vielä kuvioon kuuluu se, että tiedostamattoman hölmöilyn uhriksi joutunut alkaa opettamaan tai toimia muuten vain yhtä fiksusti hölmöilijää kohtaan, onkin osapuolilla ihmeteltävää.

Vaistomaisen reaktion lisäksi tilanne saattaa olla myös selittävissä. Ihminen arvioi nopeuksia havaitsemalla eri etäisyyksillä olevia kohteita. Nämä näyttää liikkuvan eri nopeuksilla, lähellä olevat kohteet nopeasti ja kaukana hitaasti. Näiden erojen avulla aivot muodostavat käsityksen nopeudesta. Kun ohittaja vaikuttaa tähän havaintoon, voi ohitettavan käsitys nopeudesta häiriintyä ja tasaisen nopeuden ylläpito ollakin kiihdyttämistä.

Ohitettavan auton ajolinjan siirtyminen saattaa selittyä sillä, että kuljettajan katse on ohituksen aikana normaalia enemmän vasemmalla, joten ajolinjakin siirtyy siihen suuntaan, johon katseen painopistekin on siirtynyt.