TAAJUUSKORJAIMET
23.1.2013
TM kuva ja ääni: Enemmän irti viritinavahvistimesta >>
Kaiuttimet kuosiin
Bassotoiston hallinta
Vahvistin verkkoon
Liitännät
Kotiteatterin viritinvahvistimet sisältävät nykyään jonkinlaisen säätöautomatiikan ja siihen liittyvän mittausmikrofonin. Niiden avulla kanavien voimakkuustasot ja etäisyydet sekä bassonhallinnan perusasetukset saa kohdalleen ilman mittanauhaa ja käsisäätöjä.
Säätöautomatiikat ovat joko vahvistinmerkin omia, kuten Pioneeriin Mcacc tai Yamahan Ypao, tai ne on ostettu asiaan vihkiytyneeltä erikoisvalmistajalta. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu esimerkiksi Denonin ja Onkyon suosima Audyssey.
Perusasetusten ohella säätöautomatiikat pyrkivät enemmän tai vähemmän innokkaasti muokkaamaan myös taajuustoistoa. Esimerkiksi Audyssey tekee tarkanoloisia mittauksia jopa useammasta eri kuuntelupisteestä. Taajuustoistoa säädetään kuitenkin liian pilkuntarkasti, jolloin pienikin muutos kuulijan sijainnissa tai tilan akustiikassa voi kääntää säätöjen vaikutuksen ylösalaisin.
Kannattaa myös muistaa, että hyvät kaiuttimet soivat sopivassa tilassa hyvin ilman sen kummempaa sähköistä korjausta - eikä huonoista kaiuttimista ja huoneesta saa hyvää vaikka vahvistimessa olisi minkälaisia säätimiä.
Vaikka suhtaudummekin viritinvahvistimella tehtyihin taajuuskorjauskorjauksiin varauksella, niillä pystyy silti joissain tapauksissa parantamaan jopa hifitasoisen kaiutinjärjestelmän äänenlaatua: bassotaajuuksilla, missä ääniaaltojen pituudet ovat metrien luokkaa, fiksusti tehty sähköinen korjaus vaimentaa tehokkaasti huoneen haitallisia resonansseja.
Esimerkiksi Yamaha tarjoaa basson hallintaan oheisessa kuvassa näkyviä monipuolisia suotimia, joiden keskitaajuutta, vaimennusta ja vaikutusaluetta (q-arvo) voi säätää. Niiden avulla osaava ja mahdollisesti mittalaittein varustettu säätäjä vaimentaa pahimmat huoneresonanssit kuriin.
Pioneerin Mcacc-automatiikka taas tarjoaa käyttökelpoisen mahdollisuuden kytkeä kaikki muut asetukset pois ja jättää vain bassopään korjaus paikalleen. Aiemmissa kokeiluissamme Mcacc on löytänyt ja vaimentanut juuri ne matalat resonanssit, jotka ovat eniten haitanneet kuuntelua.
Digitaalisen signaalinkäsittelytekniikan (dsp) kehittyminen on tuonut kotiteatteri- ja hifiharrastajan ulottuville hyvinkin kehittyneitä ja helposti hallittavia korjaimia. Nekään eivät silti kumoa akustiikan lakeja eivätkä pysty ihmeisiin, joten paras tulos saavutetaan muokkaamalla ainoastaan basson ja alemman keskialueen toistoa.
Kehittyneimmät huonekorjaimet maksavat saman verran tai jopa enemmän kuin kotiteatterin vahvistin. Sopivasti valitun viritinvahvistimen mukana käyttökelpoinen bassoalueen korjain tulee sen sijaan ilmaiseksi, ja sen avulla äänenlaatua pystyy kohentamaan tavalla, johon stereovahvistimet eivät yleensä pysty.
Matalien huoneresonanssien vaimentaminen edesauttaa paremman äänenlaadun saavuttamista myös pienentämällä vahvistimen kuormitusta. Koska suuri osa vahvistintehosta kuluu matalien äänten tuottamiseen, turhien bassotaajuuksien vaimentaminen vähentää signaalin leikkautumisvaaraa ja antaa siten vahvistimelle paremmat mahdollisuudet toimia lineaarisella alueella.
Kuten aiemmin totesimme, vahvistimen kuormaa voi keventää myös toistamalla matalat äänet linjaliitäntään kytkettävällä subwooferilla. Samalla tarjoutuu mahdollisuus sijoittaa vain yksi bassotaajuuksia säteilevä kaiutin paikkaan, jossa se herättää vähemmän huoneresonansseja kuin kolme tai jopa viisi matalimpia ääniä toistavaa kaiutinta.
Toisin sanoen subwoofer ei ole mikään pakollinen bassotoiston jatke, mutta sen avulla on mahdollista parantaa kotiteatterin laatua. Täytyy vain ymmärtää miten matalia ääniä on mahdollista hallita ja osata säätää subwoofer sen verran maltillisesti, ettei se erotu omaksi äänilähteekseen, vaan sulautuu saumattomasti muiden kaiuttimien ääneen.
Harri Slip, kuvat kirjoittaja ja laitevalmistajat
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |
