OUTOJA ÄÄNIÄ MAKUUHUONEESTA


Hannu Häyhä, kuvat

Tietokoneen varaan rakennettu kotistudio sisältää nykyaikaisessa musiikkituotannossa tarvittavat työkalut yhtenä, helposti lähestyttävänä kokonaisuutena. Mikä parasta, harrastuksen aloittaminen ei välttämättä tule kalliiksi ja studion voi perustaa vaikka makuukammarin puolelle.

Valtaosa nykymusiikista tuotetaan tavalla tai toisella tietotekniikan turvin. Lähes levy kuin levy – tai ainakin sen osia – äänitetään, miksataan ja viimeistellään tietokoneessa toimivilla ohjelmilla. Usein myös itse musiikkia joko soitetaan ja/tai ohjelmoidaan näytön äärellä.

Ilahduttavinta kehityksessä on se, että ammattilaisten hyödyntämät ohjelmat toimivat nikottelematta myös tavallisessa kotitietokoneessa – siis jopa kannettavassa tai siinä pöydän alla puhisevassa pöntössä. Kiitos kuuluu tietysti alati kasvavalle laskentateholle.

Itse asiassa tietokoneiden resurssit ja laskupää ovat vuosien saatossa kehittyneet niin huimin harppauksin, että eräissä studioissa soi enää vain säröinen ovikello – ja sekin aika harvakseltaan. Aiemminhan studioaika maksoi poikkeuksetta niitä kuuluisia maltaita. Myös äänitysajan saaminen on 1990-lukuun verrattuna helpompaa. Näin siitäkin huolimatta, että moni pitkään alalla toiminut studio on jo joutunut raapustamaan lappua luukulleen.

Tekipä musiikkia sitten missä, milloin ja miten tahansa, yksi asia ei muutu: hyvään lopputulokseen vaaditaan työtä ja paneutumista. Toisin kuin moni yhä erehtyy luulemaan, mikään huipputehokas tietokone tai ohjelma- ja laiterypäs ei saa itsestään aikaan hittejä tai edes kuuntelukelvollista harrastajamateriaalia. No – myönnetään – aika lähelle päästään jo.

Oman musiikin tuottaminen edellyttää silti rytmitajua, tarkat korvat, yritteliäisyyttä ja tiettyä periksi antamattomuutta. Tokihan alkuun päästään jo rytmitajun ja yritteliäisyyden suosiollisella myötävaikutuksella. Vaatimusten suhteen emme voi auttaa, mutta sen tietokoneen ja ohjelma- sekä laiteryppään kanssa on toisin.

Yhden miehen orkesteri

Tietokoneella tuotettu musiikki ei automaattisesti tarkoita hakkaavaa bassorumpua, suodattimien ja kaikulaitteiden sekä viivetehostimien liikakäyttöä tai mitään muutakaan nuorekasta nykypäivän letkajenkkaa. Se, että moderni tanssimusiikki muovautui nykyiseen muotoonsa pitkälti tietotekniikan ansiosta, on tietenkin aivan oma tarinansa.

Niin sanottu tietokoneavusteinen musiikki ei sulje yhtään musiikin osa-aluetta, jotakin ala-lajia tai tiettyä piirrettä pois laskuista, vaan periaatteessa kaikki onnistuu. Niinpä perinteisten akustisten instrumenttien hyödyntäminen on yhä yhtä lailla mahdollista ja suotavaa, kuten aidossa studiossa konsanaan.

Koska monen kodin nurkassa lojuu vaikkapa akustinen kitara, sitä pääsee äänittämään yllättävän vähällä vaivalla ja rahalla. Semminkin kun useimmissa talouksissa lienee jo ennestään kelvollinen kotitietokone.

Soittipa sitten panhuilua, cembaloa, säkkipilliä, TB 303:sta tai vaikka alttoviulua – siis aivan mitä tahansa – idea on siinä, että itselleen tutun instrumentin ympärille pääsee rakentelemaan kaikenlaista muutakin, yhdestä ja samasta tietokoneohjelmasta käsin. Toisin sanoen, haparoivaa akustista kitarointia voi täydentää rummuilla, bassolla tai millä tahansa soittimella. Ja ihan yhtä lailla sopii pyytää saksofonia soittava kaveri kyläilemään viikonlopuksi, äänittelemään osuuksia talteen.

Mutta kotioloissa tuotettu musiikki ei rajoitu pelkästään osuuksien äänittämiseen. Nykyiset ohjelmat ovat näet oivia työkaluja paitsi musiikillisten ideoiden kokeiluun, myös suunnitteluun – toteuttamista sekä viimeistelyä unohtamatta. Yksittäinen kappale tai parhaimmillaan kokonainen pitkäsoitto pystytään rakentamaan alusta loppuun asti samassa ohjelmassa; mikäli siis korvien välissä on muutakin kuin staattista kohinaa.

KODIN musiikkistudio perustuu nykyaikaiseen kannettavaan tietokoneeseen. Lisäksi tarvitaan myös aktiivikaiuttimet, liitännät sisältävä firewire-ääniliitäntäyksikkö sekä usb-koskettimisto. Esittelemämme uuden kokoonpanon hinta – mikrofoneineen ja kuulokkeineen – jää alle 3 000 euron, sisältäen aloittelijalle sopivan ohjelmiston. Jo tällaisella paketilla voi saada ammattimaista jälkeä aikaan, kunhan vain yritteliäisyyttä ja kokeilemisen halua riittää.



SAMA mikrofoni kelpaa ainakin alussa niin keikalle kuin äänityksiinkin. Sennheiser e 935 maksaa noin 180 euroa ja on soinniltaan hieman neutraalimpi kuin useimmat muut dynaamiset solistimikrofonit. Sillä voi hyvin äänittää myös instrumentteja.


 

 

TIETOKONE: Apple MacBook 2,4 GHz (hintaluokka 1 200 €)

KOTISTUDIO kannattaa rakentaa kannettavan tietokoneen varaan. Ensinnäkin se mahtuu pieneen tilaan, vaikkapa makuuhuoneen nurkkapöydälle. Lisäksi kannettavan ja sitä kautta koko kaluston voi kuljettaa mukanaan sinne, missä musiikki on tarkoitus äänittää tai tuottaa. Kaiken kukkuraksi laskentateho ja resurssit riittävät useimmille enemmän kuin hyvin.

Järeämmälle pöytäkoneelle on tarvetta silloin, kun musiikki syntyy valtaosin laskentatehon turvin. Useimmiten esimerkiksi nykyaikainen konemusiikki klubiuskottavine tahi kokeilevine soundeineen edellyttää kannettavaa enemmän resursseja. Niin sanotut virtuaali-instrumentit tarvitsevat näet paljon suoritintehoa ja muistikapasiteettia.

Mutta äänittämiseen ja satunnaiseen virtuaali-instrumenttien hyödyntämiseen kannettava piisaa siis oikein mainiosti; vaikka siis ammattilaiset muuta väittäisivät.

Tekniikka pelaa

Esimerkkikokoonpanoksemme valittiin tällä kertaa piakkoin uudella mallilla korvautuva MacBook, jossa on 13 tuuman laajakuvanäyttö, Intelin valmistama 2,4 gigahertsin tuplaydinsuoritin, 160 gigatavun kiintolevy, tallentava dvd-asema sekä kaksi gigatavua keskusmuistia. Ikääntyvää tekniikkaa ei suinkaan kannata väheksyä, sillä se toimii usein uutta varmemmin.

Vaikka edellä mainittu termistö tuntuisi ensi alkuun vaikeaselkoiselta, tärkeimmät tekijät ovat kahden gigatavun keskusmuisti ja tuplaydinsuoritin. Näillä eväillä pärjää pitkälle, sillä oman musiikin tuottaminen ei edellytä tehokasta näytönohjainta tai viimeisintä varustelua.

Ohjesääntönä periaatteessa lähes mikä tahansa alle kolmen vuoden ikäinen kannettava on tarpeeksi kyvykäs musiikkiharrastuksen aloittamiseen. Niinpä huomio kannattaa suunnata näyttöön ja liitäntöihin, tarpeen mukaan myös akkukestoon ja laitteen kokoon – tai, kuten tuonnempana selviää, koneen toimintaa ohjaavaan käyttöjärjestelmään ja sen päällä toimiviin ohjelmiin.

Näkemyksemme mukaan MacBook edustaa hinnan ja laadun suhteen nykytarjonnan kärkeä. Se ei kuitenkaan ole teknisesti edistyksellisin. Näyttö kun vain menettelee kiiltävästä pinnoitteestaan huolimatta, akku jaksaa korkeintaan neljä tuntia ja tehokkaampaakin “rautaa” on saatavana samaan hintaan.

Lisäksi usb-liitäntöjä saisi olla enemmän: nyt niitä on vain kaksi, joten niin sanotun keskittimen hankinta tulee pian eteen. Semminkin kun käytännössä pakollinen koskettimisto varaa jo yhden liittimen. Vakiovarusteluun sisältyy kuitenkin musiikkituotannossa tärkeä firewire-väylä, johon liitetään ulkoinen liitäntäyksikkö.



MACBOOK on edullisesta hankintahinnastaan huolimatta oiva työkalu kotistudiossa – kiitos tarkoituksenmukaisten ominaisuuksien ja koetellun tekniikan. Sen kaveriksi kannattaa kuitenkin hankkia nopea ulkoinen kiintolevy sekä varmuuskopiointia että äänityksiä varten.


Ohjelmisto on valttia

Tekniikka ei ole keskeisin syy, miksi valitsimme esimerkkikokoonpanoksi juuri MacBookin. Sen hyödyntämä ja vain Applen tietokoneissa toimiva Mac OS X -käyttöjärjestelmä soveltuu nimittäin mainiosti oman musiikin tuottamiseen. Kyse ei nyt ole vain makuasioista, joten rasittavaan Mac vs. Windows-pc -nahinaan ei ole perusteita.

Pitipä tilanteesta tai ei, Mac on alusta alkaen rakennettu graafisen alan ja audio-videotekniikan ammattilaisten työkaluksi. Kun laitteisto ja ohjelmisto tulevat samalta valmistajalta, kokonaisuus toimii etenkin aloittelijan käsissä paremmin kuin tyypillinen Windows-pc. Toisin sanoen, yhteensopivuus ja toimintavarmuus ovat niin hyvät kuin tietokoneella tänä päivänä voi olla.

Kiitos kuuluu syvälle käyttöjärjestelmään rakennetulle Core Audio -rajapinnalle, joka toimii ohjelmallisena linkkinä käyttöjärjestelmän, sovelluksien ja musiikin tuottamiseen tarkoitettujen lisälaitteiden kanssa. Samainen komponentti sisältää midi- ja audioliikenteeseen liittyvät ohjelmapalvelut, on täysin näkymätön, eikä siitä oikeastaan tarvitse tietää muuta.

Kunhan Macintoshiin liitettävien lisälaitteiden, kuten ääniliitäntäyksikön tai koskettimiston paketin kyljessä on maininta Core Audio -yhteensopivuudesta, kaikki menee käsikirjoituksen mukaan. Edes erilliselle ajurin asentamiselle ei välttämättä ole tarvetta. Tarkemmat yksityiskohdat selviävät valmistajan verkkosivustoa ja sen ajuritietokantaa tutkimalla.

Sanomattakin on selvää, että kaikki tässä artikkelissa esittelemämme lisälaitteet sekä ohjelmat toimivat moitteetta yhdessä.

Valmiina palvelukseen

Esimerkkikoneemme ei tarvitse seurakseen tietoturvaohjelmistoa, koska Mac OS X -käyttöjärjestelmä tunnetaan ainakin toistaiseksi suhteellisen turvallisena ympäristönä. Tämä on ilmeinen etu myös siksi, että Windows-puolella pakollinen tietoturvaohjelma joudutaan usein kytkemään pois päältä musiikkituotanto-ohjelmia käytettäessä.

Lisäksi Macintoshin käyttöönottoon kuluu vain minuutteja, koska kaikki on valmiiksi asennettuna ja käyttövalmiina, eikä virittely tai asetuksien viilaaminen ole tarpeen. Aloittelijoille sopiva musiikkiohjelma kuuluu sekin vakiovarustukseen, ja sitä pääsee käyttämään heti, kun kone on käynnistynyt. Itse asiassa tuonnempana esittelemämme äänikortti ja koskettimisto toimivat nekin saman tien ilman minkäänlaista säätöä, kunhan malttaa kytkeä kaapelit kiinni.

Mikäli sitten haluaa hyödyntää jotakin vain Windowsissa toimivaa ohjelmaa, Macintoshiin pystyy asentamaan myös Windows XP- tai Windows Vista -käyttöjärjestelmän (TM 13/2008).

Koska myös Linux eri versioineen toimii esimerkkikoneessamme, tänä päivänä Mac lienee enemmän pc kuin pc itse parhaina päivinään. Toisin sanoen, Macin omistaja saa valita käyttöjärjestelmän ja ohjelmat niin kuin itse parhaaksi katsoo. Näin ei jää paitsi mistään, mistä ei halua. Tämä on ilmeinen etu myös silloin, kun konetta hyödynnetään kotistudion keskipisteenä.

 

LIITÄNNÄT: Edirol FA-66 (hintaluokka 280 €)

TIETOKONEESEEN liitettävä ääniliitäntäyksikkö on olennainen osa kodin äänitysstudiota. Joko firewire- tai usb 2.0 -väylään liitettävää laitetta kutsutaan myös ulkoiseksi äänikortiksi, jonka kautta ääntä saadaan sisään ja ulos tietokoneesta.

Käytännössä ulkoinen äänikortti sisältää aina paitsi liitännät kuulokkeille ja tarkkailukaiuttimille, myös useampia tulo- ja lähtöliittimiä eri laitteiden kytkemistä varten. Liitäntäyksikön koko, hintaluokka ja ominaisuudet vaihtelevat kuitenkin laidasta laitaan. Huippustudioiden kalusto maksaa helposti tuhansia euroja, halvimmillaan pääsee noin satasella.

Koska kotioloissa ääniliitäntäyksikköön kytketään kerralla vain kuulokkeet, tarkkailukaiuttimet, mikrofoni esimerkiksi laulua varten ja/tai kitara, turhan järeät äänikortit kannattaa unohtaa. Niinpä päädyimme hyväksi havaitsemaamme Edirol FA-66 -liitäntäyksikköön, joka sisältää kaikki tarpeelliset ominaisuudet pokkarin kokoisessa metallirasiassa.

Kuin nakutettu

Tietokoneen firewire 400 -väylään kytkettävä FA-66 sisältää yhteensä kuusi tulo- ja lähtöliitäntää. Kahdesta etulevyn liittimestä saadaan lisäksi kondensaattorimikrofonien tarvitsema, niin sanottu phantom-jännite (+48V). Varustukseen kuuluu myös mekaaninen äänenvoimakkuuden säädin, joka vaikuttaa sekä kuulokeääneen että kytkettyjen aktiivikaiuttimien äänentasoon.

Optinen digitaalitulo ja -lähtö, midiliittimet sekä kytkettävä analoginen “limitteri” laajentavat käyttömahdollisuuksia. Yksikköön voi siis liittää melkeinpä minkä tahansa äänilähteen. Ääntä käsitellään aina 24 bitin ja 192 kilohertsin näytetaajuuteen saakka, mikä on tämän hintaluokan laitteilla teoreettinen maksimitarkkuus.

Useimmiten äänitykset ja signaalin käsittely tapahtuvat kuitenkin joko 16 tai 24 bitin tarkkuudella sekä joko 44,1 tai 96 kilohertsin näytetaajuudella. Näin levytilaa kuluu vähemmän ja laskentakuorma tietokoneelle pysyy järjellisissä mitoissa.

Kotiin ja reissuun

Käyttöönotto on yksinkertaista: mukana tuleva firewire-liitäntäkaapeli kytketään tietokoneen ja liitäntäyksikön väliin. Yksikön voi myös poistaa “lennossa”, minkä jälkeen tietokoneen käyttöjärjestelmä hyödyntää automaattisesti järjestelmän omaa äänipiiriä, kunnes FA-66 liitetään jälleen koneeseen.

Mikä parasta, Mac OS X -käyttöjärjestelmän Core Audio -rajapinnalle suunniteltu FA-66 toimii tavallisessa kuormituksessa pienellä puskurointiasetuksella ja siten lyhyellä viipeellä. Niinpä äänittäminen ja virtuaali-instrumenttien soittaminen sujuvat liki reaaliajassa, vaikka tietokone ei olisikaan viimeisintä huutoa. Esimerkiksi MacBookin tehoisella laitteistolla voi vapaasti rakennella projekteja ilman, että ääni rupeaa “pykimään” tai räsähtelemään. Virtuaali-instrumenttejakin voi hyödyntää maltillisesti.

Kokemustemme mukaan Edirol toimii kiltisti myös Windows-ympäristössä, kiitos hyvien wdm- ja asio 2.0 -ajuriohjelmistojen. Tällöin joutuu asennuspuuhiin, johon tosin kuluu vain pari minuuttia, kunhan Windows itsessään on terveellä tolalla. Niin tai näin, FA-66 voidaan helposti siirtää eri tietokoneiden välillä. Moinen onkin yksi ulkoisen äänikortin eduista.

Toinen on tietenkin äänenlaatu: ulkoiseen yksikköön ei kantaudu tietokoneen sisällä syntyviä häiriöitä. Lisäksi erillisen äänikortin elektroniikka muuntimineen yltää häiriöttömämpään ja siten luonnollisempaan toistoon kuin tietokoneen yhdysrakenteinen äänipiiri. Toisin sanoen, taajuustoisto on suora, kohinaa on vain nimellisesti, eivätkä rätinät ja ritinät vaivaa.



HYVÄLAATUISET ja ulkopuolista ääntä vaimentavat tarkkailukuulokkeet tulevat tarpeeseen etenkin illalla, kun kaiuttimia ei saa enää huudattaa. Kuvan Sennheiser HD25-1 maksaa noin 250 euroa (www.into.fi).


 

 

ÄÄNENTOISTO: Genelec 8020A (hintaluokka 600 €/pari)


PIKKURUINEN Genelec 6010A (keskellä) ei oikein sovi tarkkailukaiuttimeksi, mutta luokkaa suurempi 8020A on kuin syntynyt tuohon tehtävään. Huomaa raskastekoiset mikrofonijalustat, joilla kaiutin saadaan nousemaan pöydän pinnasta. Selvästi isompaan kotistudioon voi harkita saman valmistajan 8030A- tai 8040A-paria.


KAIUTTIMET ovat muusikon tärkein yksittäinen työkalu, jos omaa instrumenttia ei lasketa. Kaikki tuottamiseen liittyvät työvaiheet nojaavat näet aina luonnolliseen äänentoistoon. Lisäksi oikein valittu kaiutinpari auttaa paikkaamaan kotistudion puutteellisesta akustiikasta johtuvia lieveilmiöitä. Siksi tyypillinen olohuoneen hifikaiutin ei välttämättä kelpaa tarkkailuun.

Omilla vahvistimilla varustettu aktiivikaiutin sen sijaan sopii kotistudioon kuin nenä päähän. Liitetäänhän kaiuttimet useimmiten joko suoraan tietokoneeseen tai – kuten meidän tapauksessamme – esivahvistimella varustettuun ääniliitäntäyksikköön. Näin erillistä ja tilaa vievää vahvistinta ei tarvita.

Aktiivikaiuttimella on kosolti muitakin etuja: elementeille yksilöllisesti räätälöityjen vahvistimien ansiosta puhdasta ääntä saadaan enemmän. Kuljetuskestävyys – mutkatonta käyttöönottoa unohtamatta – lienee sekin useimpien muusikoiden toivomuslistalla.

Nämä piirteet päällimmäisenä mielessä valitsimme esimerkkistudioomme Genelec 8020A -aktiivikaiuttimet, jotka testattiin numerossa TM 20/2005.

Analyyttinen luonne

Kaiuttimet tulee nostaa mikrofonijalustoille siten, että diskanttielementti nousee korvien tasolle. Muussa tapauksessa pöydän pinta värittää ääntä liiaksi; erottelu kärsii ja toistosta tulee epämääräinen. Läheiset seinät ja huoneen kulma korostavat matalia taajuuksia sekä alempaa keskialuetta. Onneksi 8020A antaa mahdollisuuden vaimentaa bassotoistoa.

Kannettavan molemmille puolille sijoitetut kaiuttimet tuottavat erottelevan, pakottoman ja luonnollisen toiston. Stereovaikutelma avautuu leveäksi, ja ääni irtoaa kaiuttimista. Kiinteänoloinen ja ripeäliikkeinen basso ei puuroudu kovillakaan äänenvoimakkuuksilla, vaikka syvin ulottuvuus puuttuukin.

Ylemmillä taajuuksilla riittää erottelua ilman rasittavaa hyökkäävyyttä tai räikeyttä. Lopputulos paranee kääntämällä kaiuttimia maltillisesti kohti kuuntelupistettä. Säyseämmän luonteisiin kaiuttimiin tottuneelta kuluu varmasti muutama päivä opetellessa, sillä Genelec 8020A on analyyttisen tarkka ja sointisävyltään suorastaan kursailematon.

Ja parihintaa mietittäessä kannattaa muistaa, ettei hyvä ja luonnollinen äänentoisto vanhene.



VAIHDETTAVILLA pallo- ja herttakapseleilla varustettu pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni Behringer B-5 soveltuu hyvin akustisten soittimien äänittämiseen. Kalliimmista merkkituotteista sen erottaa ennen muuta edullinen hinta, sillä mikrofonia saa jopa alle satasella.


 

 

KOSKETTIMISTO: M-Audio Axiom-49 (hintaluokka 280 €)

JJOKAISESSA studiossa pitää olla vähintään yksi niin sanottu kontrolleri, jolla hallitaan kotistudion toimintoja. Se voisi olla esimerkiksi M-Audio Axiom-49 -koskettimisto, joka toimii yleishyödyllisenä työkaluna ja miksei myös soittimena virtuaali-instrumenteille. Näin ei tarvitse koko ajan turvautua hiireen ja lukuisiin näppäimistöoikoteihin, mikä käy pidemmän päälle rasittavaksi.

M-Audio käsittää 49 kosketusherkkää ja puolipainotettua kosketinta, mikä antaa hyvän vasteen harrastelijamaiselle soitolle. Itse koskettimisto tuntuu paremmalta kuin luokkaa edullisemmissa kilpailijoissa, jotka siis kannattaa jättää omaan arvoonsa, vaikka hinta houkuttelisikin.

Vapaasti ohjelmoitava ja omalla nestekidenäytöllä varustettu Axiom-49 on muilta ominaisuuksiltaan eräänlainen runsauden sarvi: se sisältää pedaali- ja midiliittimien lisäksi muun muassa kahdeksan kosketusherkkää ja suurikokoista pad-painiketta rumpujen soittoa varten. Lisäksi koskettimistossa on sekvensseriohjelmiston komentamiseen suunnitellut pikapainikkeet sekä tukku liukusäätimiä ja potentiometrejä – erillistä taivutin- ja modulaatiopyörää unohtamatta.

Mukavaa on sekin, että usb-liitäntään kytkettävä koskettimisto toimii Mac OS X -käyttöjärjestelmässä saman tien piuhan kytkemisen jälkeen, ilman minkäänlaista “ajuriasennushässäkkää”. Kaiken kaikkiaan M-Audio Axiom-49 on ihanteellinen yleistyökalu harrastajamuusikolle.

 

OHJELMISTO: GarageBand ´08 (hintaluokka 0 €)


GARAGEBAND on helppo oppia. Kehittyneemmät toiminnot on piilotettu parin kolmen napin tai valikon taakse. Muihin ominaisuuksiin pääsee sisälle viimeistään kattavan käyttöoppaan avustuksella joko englanniksi tai suomeksi. Emme kuitenkaan suosittele jälkimmäistä, pääosin kelvottomien käännöstermien vuoksi.


APPLEN valmistamien tietokoneiden vakiovarustukseen kuuluu iLife 08 -ohjelmisto. Se sisältää muiden työkalujen ohella myös musiikin äänittämiseen ja tuottamiseen tarkoitetun GarageBand-ohjelman. Kokonaisuuden voi ostaa myös erikseen 79 euron hintaan, mutta ohjelmisto toimii vain Mac OS X -käyttöjärjestelmässä.

GarageBand ei pysty kilpailemaan erikseen myytävien musiikkituotanto-ohjelmien kanssa, mutta se sisältää kaikki perusominaisuudet helposti hallittavassa paketissa. Mikä parasta, sen avulla voi tehdä äänityksiä vaivattomasti: asetukset löytää yhdestä ikkunasta, mutta useimmiten pelkkä johtojen kytkeminen riittää!

Toisin sanoen, mikrofoni kytketään kiinni äänikorttiin, painetaan ohjelman rec-painiketta ja luikautellaan laulut. Kitaran äänittäminen sujuu yhtä mutkattomasti. Hommaa helpottaa muun muassa useamman oton äänitystoiminto. Selkeän virtaviivainen ulkoasu vieläpä avittaa kokonaisuuden hahmottamista – tämä lienee GarageBandin suurimpia valtteja.

Kuten arvata saattaa, ohjelma toimii yhteen esimerkiksi Edirol FA-66 -ääniliitäntäyksikön kaverina. Mutta GarageBand taipuu muuhunkin.

Valikko-orkesteri

Omaa soitantaa voi elävöittää musiikillisilla silmukoilla eli tuttavallisemmin “luupeilla”. Niitä tulee ohjelman mukana melkoinen määrä, tyylilajin vaihdellessa maailmanmusiikista rokkiin tai kantriin. Lisäksi GarageBand sovittaa luupin vastaamaan projektin tempoa, joten oman kitaroinnin seuraksi saa ympättyä vaikka räväkän rumpukompin, parilla hiiren napautuksella.

Monipuolisuus ei kuitenkaan lopu tähän: GarageBand sisältää myös tukun hyvältä kuulostavia virtuaali-instrumentteja, joita soitetaan tietokoneeseen liitetyllä koskettimistolla.

Virtuaali-instrumentti on tietokoneen laskentatehon varassa toimiva ohjelma, joka simuloi ja/tai mallintaa jonkin instrumentin ääntä tai yhdistelee siihen piirteitä syntetisoijan keinoin. Niin sanottu “softasyna” voi olla omanlaisensa musiikillinen instrumentti, joka tuottaa ääntä mitä moninaisimmilla tavoilla. Tästä GarageBand antaa esimakua.

Ohjelma onnistuu luomaan uskottavan kuuloisen flyygelin ja muita kosketinsoittimia, erilaisia jousia sekä kaikkea tältä väliltä. Mikä parasta, GarageBandin virtuaali-instrumentit ovat saatavilla muutamalla napautuksella, ja niiden kaverina voi hyödyntää lukuisia ohjelmallisia tehosteita. Vakioefektit vastaavat aidoissa studioissa käytettäviä erillislaitteita kaiusta tremoloon ja viipeestä suodattimiin.

Mikäli valikoima alkaa kyllästyttää, GarageBand toimii myös niin sanottuna isäntäohjelmana (engl. au host) erikseen ostettaville au-laajennuksille (engl. audio unit). Nämä käyttöjärjestelmän Core Audio -rajapintaa hyödyntävät “plugarit” eli lisäpalikat voivat olla joko virtuaali-instrumentteja tai efektilaitteita, mitä vain. Windows-maailmassa lisäpalikat tunnetaan lyhenteellä vst (engl. Virtual Studio Technology).

Useimmista erikseen myytävistä virtuaali-instrumenteista ja -efekteistä on saatavilla sekä au- että vst-versio. Hintaluokka alkaa parista kympistä ja päättyy useampaan sataan euroon.

 

MUITA MUSIIKKIOHJELMISTOJA: Nälkä kasvaa syödessä

Vaikka GarageBand on yksi parhaista ellei paras musiikkituotanto-ohjelma aloittelevalle harrastajalle, sen ominaisuudet loppuvat vääjäämättä kesken.

Silloin tilanne muuttuu kerta heitolla monimutkaisemmaksi.

Lähes joka ikinen ohjelma tuntuu joko vaikeaselkoiselta, ylenpalttisen laajalta tai jotenkin luotaantyöntävältä. Siksi emme suosittele siirtymistä järeämpään ohjelmistoon, ennen kuin GarageBand on täysin hanskassa ja suorastaan läpikoluttu.

Muita ohjelmia kun on joka lähtöön: live-tilanteisiin, vain konemusiikkiin, eritoten äänittämiseen ja niin edelleen.

Sitten on ohjelmistoja, jotka lupaavat tehdä kaiken. Kaiken kukkuraksi joidenkin pakettien mukana tulee paljon laajennuksia, mutta jotkut ovat oletuksena vain riisuttuja aloitussettejä, joita olisi sitten tarkoitus kasvattaa erikseen myytävillä plugareilla.

Tilanteen helpottamiseksi esittelemme kolme omaa suosikkiamme, jotka voisivat olla luontevia GarageBandin seuraajia. Niistä jokainen on omassa luokassaan erinomainen työkalu.

Kokeile ainakin näitä!

ABLETON Live 7 on testaamisen arvoinen, mikäli haluaa pieneen tilaan mahtuvan napakan käyttöliittymän ja etenkin esiintymiseen suunniteltuja toimintoja. Paketti toimii näpsäkästi kannettavalla, ja monet “kontrollerit” on suorastaan suunniteltu Liveä varten. Käytettävyydeltään yksinkertaisten efektilaitteiden laatu jaksaa hämmästyttää.

Kokonaisuutta voi kasvattaa ulkopuolisilla laajennuksilla. Sekä Windows- että Mac OS X -ympäristössä toimivan ohjelman esittelyversion saa ladattua osoitteesta www.ableton.com. Perusversio maksaa valmistajan verkkokaupasta imuroituna 419 euroa.

Toinen harkitsemisen arvoinen ohjelmisto on Logic Studio (www.apple.com/fi/logicstudio/), joka lienee trendikkään makuuhuonetuottajan “de facto standardi” lukemattomine laadukkaine virtuaali-instrumentteineen ja efektilaitteineen. Ainoastaan Macintosh-tietokoneissa toimivan ohjelman sekvensseri sekä äänieditori ansaitsevat erityismaininnan.

Alkuun hieman vaikeasti opittava kokonaisuus toimii esimerkkinä nykypäivän edullisesta studio-ohjelmasta (479 €), joka osaa periaatteessa kaiken ja jota voi laajentaa liki loputtomasti.

Logic Studio soveltuu sekä äänittämiseen että täyspitkän levyn työstämiseen. Ominaisuuksiltaan kevennetty Logic Express -versio maksaa 199 euroa.



REASON 4 sopii konemusiikista innostuneelle makuuhuonetuottajalle, kunhan äänittäminen ei ole tarpeen. Toisaalta ohjelmaa voi hyödyntää yhdessä GarageBandin kanssa, jolloin molemmat ikään kuin täydentävät toisiaan. Tätä niin sanottua yhteiskäyttötilaa kutsutaan rewire-linkitykseksi.


Mikäli haluaa luotettavasti toimivan työasemaohjelman nimenomaan konemusiikin tuottamiseen tai GarageBandiä täydentämään, suosittelemme ruotsalaista Reason 4 -ohjelmistoa (TM 20/2007). Sen avulla ei voi äänittää tietokoneen ulkopuolista ääntä.

Lisäksi ohjelmalle kelpaavat vain sille suunnitellut laajennuspaketit (refill), mutta muuten kokonaisuus jättää vain vähän toivomisen varaa.

Noin 450 euron hintainen ohjelmisto toimii sekä Windows- että Mac OS X -ympäristössä, ja siitä voi ladata esittelyversion osoitteesta www.propellerheads.se.



ÄÄNEN kaappaaminen joko dvd-levyltä tai vaikka iTunesin kirjastosta sujuu Audio Hijack Pro -ohjelman (kuvassa) suosiollisella avustuksella (www.rogueamoeba.com). Kokeiluversio on ilmainen.

Tämän lisäksi saatetaan tarvita erillinen audioeditori eli aaltomuotojen käsittelyyn tarkoitettu ohjelma. Sellainen on ilmainen Audacity (www.audacity.sourceforge.net). Näin pääsee hyvin alkuun, ja ohjelmat täydentävät ominaisuuksiltaan esimerkiksi GarageBand- ja Reason 4 -ohjelmistoja.


 

 

AKUSTOINNIN PERUSNIKSIT

OIKEASSA äänitysstudiossa on parempi akustiikka kuin esimerkiksi tyypillisessä makuuhuoneessa. Näin siitäkin huolimatta, että yleensä juuri makuuhuone on kodin huoneista se paras paikka kotistudiolle. Siellä kun on usein eniten ääntä imevää materiaalia (lue: sänky) huoneen tilavuuteen nähden.

Niin tai näin, kotioloissa esimerkiksi laulun äänittäminen ei onnistu tuosta vaan. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, ei sinne päinkään.

Kotistudion akustiikkaa voi parantaa yksinkertaisin keinoin. Lähtökohta on se, että paljasta seinäpinta-alaa tulisi olla mahdollisimman vähän. Jos seinät eivät siis ole aitoa, paksua, pellavarivettyä hirttä, ne kannattaa vuorata esimerkiksi täytetyin kirjahyllyin, ryijyin ja kenties paksuin verhoin.

Taulut ja niiden taakse piilotettu ääntä imevä akustointimateriaali auttavat nekin. Liiallinen kuivakkuus tosin tekee äänestä innottoman ja tarpeettoman tylsän, joten kohtuus kaikessa.

Ikkunat tulisi verhota ja lattialle kannattaa levittää mahdollisimman paksu matto. Mikäli mahdollista, huoneen kulmiin voi sijoitella pehmeitä mutta puurunkoisia huonekaluja. Lisäksi kookkaita huonekasveja hyödyntämällä saa hyvää aikaan: kasvien lehdet kun pilkkovat ääntä rikkoen heijastuksia. Kattoon voisi vielä harkita erillistä, ääntä imevää akustointimateriaalia, etenkin laulua äänitettäessä.

Kuuntelupisteen läheisyydessä ei saa olla mitään yksittäisiä kookkaita ja kovia komponentteja. Kaiuttimet tulee sijoittaa kauaksi seinistä ja mielellään myös kulmauksista. Ja kuten arvata saattaa, esteetön näkymä kuulijan ja kaiuttimen välillä on ensiarvoisen tärkeää. Kuuntelupaikan takana pitää vielä olla vähintään metri tai pari tyhjää tilaa.

Mikäli äänessä on edelleen jotain pahasti vialla, vika on joko työskentelytavoissa, huoneen rakenteissa, kaiuttimissa tai niiden sijoituksessa. Tekemällä oppii.

 

EDUSTAJIA

  • Ableton Live 7: Studiotec Oy, puh. (0207) 512 300
  • Behringer B-5: Soundata Oy, puh. (09) 4769 3300 (www.soundata.fi)
  • Edirol FA-66: Roland Scandinavia, puh. (09) 682 4020 (www.roland.fi)
  • Genelec 8020A: Genelec Oy, puh. (017) 83 881 (www.genelec.fi)
  • MacBook, Logic Studio ja Logic Express: Apple Finland, puh. (09) 476 1500 (www.apple.com/finlandstore)
  • M-Audio Axiom-49 ja Reason 4: Into-Luthman, puh. (020) 798 3540 (www.m-audio.com)
  • Sennheiser E935 ja HD25-1: Sennheiser Nordic c/o Into Oy, puh. (09) 755 3581, (www.sennheisernordic.com)