Tekniikan Maailma

Ostoskorisi on tyhjä
TM pikakoe

Nikon 1 V1 -järjestelmäkamera

4.11.2011

ENSIMMÄINEN YRITYS

Nikonin ensimmäinen pikkujärkkäri nosti yhtiön pörssikursseja jo ennen julkistustaan. Hartaasti odotettu V1 ja sen sisarmalli J1 eivät kuitenkaan osoittautuneet aivan sellaisiksi kuin jotkut tosiharrastajat toivoivat. Moni muu saattaa silti ihastua etenkin etsimellä varustettuun Nikon V1:een.

TESTIKUVAT
Esinetaulu
Valokuvat
Videot

Pienten järjestelmäkameroiden suosio on kasvanut koko ajan erityisesti Japanissa. Euroopassa ja etenkin meillä Suomessa niihin suhtaudutaan maltillisemmin. Maltilla aiheeseen ovat paneutuneet myös suurimmat järjestelmäkameroiden valmistajat Canon ja Nikon.

Canon pitäytyy edelleen peilietsinrungoissa, kun taas Nikon kyllästyi syyskuussa katselemaan kuinka Olympus, Panasonic, Samsung ja Sony keräävät koko potin peilittömien pikkujärkkäreiden markkinoilla.

Nikon ei kuitenkaan halunnut vaarantaa peilikameroidensa menestystä, joten Nikon 1 -järjestelmän V1 ja J1 kosiskelevat pitkälti eri ostajia kuin merkin peilietsinrungot.

Uusi Nikon 1 -järjestelmä poikkeaa kilpailijoista lähinnä siinä, että kenno eli kuvailmaisin on pienempi kuin perinteisissä järjestelmäkameroissa tai Olympuksen ja Panasonicin micro four thirds -rungoissa.

Kuvailmaisimen mitat ovat Nikon 1 -järjestelmässä 13,2 x 8,8 mm ja micro four thirds -kameroissa 17,3 x 13 mm (4/3 tuumaa). Samsungin ja Sonyn minijärkkärit sekä useimmat peilietsinkamerat sisältävät aps-c-kokoisen kennon, jonka koko voi olla esimerkiksi 23,4 x 15,6 mm.

Yksi tapa ilmaista kennojen kokoero on niin sanottu polttovälikerroin. Se ilmaisee luvun, jolla objektiivin polttoväli pitää kertoa saadakseen tietää millainen kinokameran optiikka kattaa saman kuvakulman. Kertoimien arvot ovat kinoruutu 1,0, aps-c 1,5 tai 1,6, micro four thirds 2,0 ja Nikon 1 2,7.

Pienemmästä kennosta huolimatta Nikon 1 V1 on jopa hieman suurempi ja painavampi kuin numerossa 17/2011 testaamamme minijärkkärit. Rungon koko saattaa mallien uudistuessa kutistua, mutta olennaista on se, että objektiiveista saa Nikon 1 -kameroissa pienempiä kuin muissa järjestelmissä - ainakin teoriassa.

Vaikka V1:n laatikkomainen muotoilu ei tuota mitään ergonomisia väristyksiä, kamerasta saa silti tukevan ja melko mukavan otteen. Valotustavan valintakiekossa näkyy neljä kuvaustilan symbolia ja paljon tyhjää tilaa. Tyhjässä kohdassa ainakin harrastajat näkisivät mieluusti tutut kirjaimet P, S, A ja M. Nyt ohjelma-automatiikkaan, ajan ja aukon esivalintaan sekä valotuksen käsisäätöihin pääsee vain valikon kautta.

Koska toimintoja hallitaan samaan tapaan kuin pokkareissa, valikoissa täytyy vierailla tuon tuosta. Herkkyyttä säädettäessä asetuksen joutuu lisäksi kaivamaan esiin turhan syvältä.

Jos herkkyyden jättää automatiikan säädettäväksi, kamera valitsee hämärässä usein turhan pitkän suljinajan sen sijaan että nostaisi ISO-arvoa. Herkkyysautomatiikassa häiritsee lisäksi se, että näyttöön saa vain suurimman sallitun herkkyysarvon, esimerkiksi ISO 3200, muttei sitä asetusta, jonka kamera on tilanteeseen valinnut.

Pikkupuutteiden vastapainoksi Nikon V1 tarjoaa kuitenkin yhden harvinaisuuden, jota ei enää löydä juuri mistään pokkarista eikä aina edes pienistä järjestelmäkameroista.

Nyt puhumme tietenkin etsimestä, joka on Nikon V1:ssä elektroninen ja tarkkuudeltaan 1 440 000 pistettä. Etsintä tarvitaan etenkin kirkkaassa auringonvalossa, eli silloin kuin näytöstä ei saa mitään selvää. Etsimeen katsottaessa kamera pysyy myös vakaampana kuin näytön avulla kuvattaessa.

Harri Slip (tiivistelmä TM:n 20/2011 artikkelista s. 118 - 119)

Lisää ostoskoriin Osta juttu Tilaa tekstiviestillä Tilaa sms:lläTilaa ja maksa APE -kukkarolla Tilaa APE:lla
Lähetä linkki kaverille Lähetä kaverille Tulosta juttu Tulosta

Tilaajapalvelut

Lehtiesittely
Tilaa lehti
Osoitteenmuutos
Tilausmuutokset

Mediatiedot

Lehti
Ilmestymis-ja aineistoaikataulu
Ilmoitushinnat
In English
Verkkopalvelu
Aineiston toimitus ja tekniset tiedot
Hinnasto