Parempaa näkyvyyttä

Plasmanäytön parhaita puolia ovat sekä erinomainen kontrasti että lcd-ruutua selvästi laajempi katselukulma. Panasonicin uuden G10-sarjan full hd -paneelit näyttävät teräväpiirtoista kuvaa alkuperäisessä muodossaan.

Hd-tasoisen hybridivirittimen ansiosta nämä televisiot toimivat myös ilman erillistä digiboksia sekä maanpäällisessä että kaapeliverkossa.


  • Panasonic TX-P46G10E

Lataa kuvasäädöt  (PDF) >>


Panasonicin uudessa G10-plasmasarjassa on kolme kuvaruutukokoa väliltä 50 ja 42 tuumaa. Näistä 42-tuumainen on toistaiseksi pienin, täyttä 1 920 x 1 080 kuvapisteen hd-erottelua näyttävä plasmapaneeli.

Otimme testiin malliston keskimmäisen, joka sopii kuvakokonsa puolesta isompaankin olohuoneeseen.

Pakkauksesta pöydälle nostettu televisio kääntyy mukavasti omalla jalustallaan. Käyttökuntoon tv virittyy automatiikan avustamana helposti, mutta sen kuva ei heti näytä parhaita puoliaan. Siksi kuvasäätöihin on paneuduttava.

Kun säädöt on tehty, kuva on hyvin lähellä hdtv-normia ja näyttää sekä väreiltään että kontrastiltaan erinomaiselta. Kuvaa voi katsoa myös sivusuunnasta ilman kontrastin tai väritoiston heikkenemistä.

Varsinkin halvemmissa lcd-televisioissa kontrasti ja jopa värit haalenevat, kun ruutua katsoo hiemankaan keskipisteen ulkopuolelta.

Kuva on etenkin hdmi-lähdettä katsottaessa erinomaisen terävä, ja eri valoisuustasot erottuvat hienosti toisistaan. Erityisesti musta toistuu häikäisevän syvänä, minkä ansiosta kontrasti on huipputasoa.

Ainoa häiritsevä asia on liikkeissä näkyvä lievä nykiminen, joka on mitä ilmeisimmin perua Panasonicin käyttämästä 100 hertsin tekniikasta. Tämä nykiminen nopeutuu, mutta ei häviä, kun intelligent frame creation -piiri kytketään toimintaan.

Vaikka Panasonicin esitteissä kerrotaan pienentyneestä tehontarpeesta, tämän 46-tuumaisen sähkönkulutus on lähes kolminkertainen verrattuna hiljattain testaamiimme saman kokoluokan lcd-televisioihin.

Panasonicin valikot ovat esimerkillisen selkeät. Sama linja jatkuu myös kaukosäätimessä, jonka näppäimet ovat riittävän kookkaita ja hyvin merkittyjä. Niinpä television päivittäinen käyttö on sekä helppoa että miellyttävää.

Ruudun toiseen kylkeen on sijoitettu koko joukko liitäntöjä, joihin voi väliaikaisesti kytkeä vaikkapa videokameran. Kamera voi olla myös hd-tasoinen, ja sitä varten on tarjolla ylimääräinen hdmi-tuloliitin.

Sivussa on lisäksi aukko sd-muistikortille, joka lienee yleisimmin digitaalisissa valokuva- ja videokameroissa käytettyjä muistityyppejä. Kortille tallennetut valokuvat voi näyttää ruudulla diaesityksenä. Kuvat latautuvat nopeasti, ja ne myös näyttävät hienoilta suurella näytöllä.

Takana on hyvät liitäntävaihtoehdot, joihin voi kytkeä sekä tavallista videokuvaa että teräväpiirtoista materiaalia toistavia laitteita.

Kuvaltaan Panasonic on pieniä, liiketoistoon liittyviä moitteita lukuun ottamatta tämänhetkisten taulutelevisioiden kärkikastia. Omien kaiuttimien ääni ei ole häikäisevän hyvä, mutta väliaikaisesti mitä tahansa ohjelmaa voi kuunnella näinkin.

Hybridivirittimen ansiosta television voi kytkeä niin maanpäälliseen kuin kaapeliverkkoon. Hyvää on myös se, että Panasonicin uudet mallit sopivat cable ready hd -hyväksynnän ansiosta suoraan myös kaapeliverkossa välitettävien hdtv-ohjelmien katsomiseen.