OMAPERÄISIÄ OIVALLUKSIA


Matti Vuorimaa, kuvat


Ominaisuuksien vertailutaulukko (pdf): Canon EOS 50D, Nikon D90 ja Olympus E-30



Kunnon järjestelmäkamera tarjoaa paljon muutakin etua kuin vaihto-objektiivit. Siinä on optinen etsin, kattavat säädöt sekä tukeva runko, josta saa hyvän otteen. Uusi haastaja reilun tuhannen euron luokkaan on runsailla erikoistoiminnoilla höystetty Olympus E-30.

Olympus E-30 kilpailee hinnaltaan ja ominaisuuksiltaan Canon EOS 50D:n ja Nikon D90:n kanssa. Kuten oheisesta taulukosta käy ilmi, kamerat ovat ominaisuuksiltaan varsin samanlaisia. Käytännön kuvaustilanteissa eroja voi silti havaita, eikä itselle sopivimman kameran valinta ole aina ihan helppoa.

Olympus E-30 perustuu 4:3-sivusuhteen kennoon ja sen ympärille rakentuvaan 4:3-järjestelmään (four thirds) omine objektiiveineen ja tarvikkeineen. Tätä järjestelmää tukevat ja kehittävät Olympuksen lisäksi Panasonic ja Leica.

Olympus E-30:n live mos -kenno koostuu 12,3 megapikselistä, mikä on tyypillinen määrä tässä hinta- ja kameraluokassa. Kuvapisteet on kuitenkin tiivistetty hieman pienempään pinta-alaan kuin niin sanotuissa aps-kokoisilla kennoilla varustetuissa järjestelmärungoissa (esimerkiksi Canon EOS 50D ja Nikon D90).

Kennon pienempi pinta-ala saattaa olla hyödyksi laadukkaita objektiiveja suunniteltaessa, mutta suurempi pikselitiheys myös vaikeuttaa taistelua kuvassa näkyvää kohinaa vastaan.

Kääntyvä näyttö

Canon ja Nikon tarjoavat kolmituumaisen ja huipputarkan 920 000 pikselin näyttöruudun, mutta E-30:ssa näyttö on 2,7-tuumainen ja se koostuu 230 000 kuvapisteestä.

Kilpailijoistaan poiketen Olympus antaa kuitenkin mahdollisuuden kääntää näyttö mihin kulmaan tahansa. Tästä on suuri apu erilaisten kuvaustilanteiden hallinnassa.

Tarkennus kennolta

Kun näytön avulla kuvaa uusien objektiivien kanssa, käyttöön saa kennolta mitattavaan kontrastiin perustuvan automaattitarkennuksen (imager af). Se tarkentaa kuvan painettaessa laukaisin puoliväliin, jolloin otos on mahdollista tallentaa heti, kun laukaisin painetaan pohjaan.

Muiden objektiivien kanssa tarkennus tehdään ensin summittaisesti kennolta, mutta peili joudutaan laskemaan hetkeksi alas lopullista tarkennusta varten.

Edellä kuvattu kontrastiin perustuva tarkennus ei kuitenkaan ole peilin laskuun verrattuna niin paljon nopeampi kuin luulisi, sillä siihenkin tulee käytännön kuvaustilanteissa omat viiveensä.

Lehdessä tämä asia ohitettiin turhan nopeasti ja osin epäselvästi, joten siihen oli aihetta palata tässä.

Työkalumainen tuntuma

Kun Olympus E-30:n nostaa ensi kertaa kouriinsa, vaikutelma on tukeva ja miellyttävän työkalumainen. Sormet hakeutuvat luontevasti säätimille ja painikkeille ja kuvausote on hyvä. Keskeisimpiä asetuksia hallitaan kahdesta runkoon upotetusta pyörästä.

Näppäinten, pyörien sekä etsimessä ja näytöissä näkyvien asetustietojen yhteispeliä täytyy kaikissa kameroissa toki harjoitella ennen kuin pään ja sormet saa tottelemaan halutulla tavalla. Olympus E-30:n kohdalla harjoittelua hieman hankaloittaa se, että valikkotekstit ovat suomeksi käännetyssä käyttöohjeessa englantia, vaikka kameraan saa myös suomenkieliset valikot.

Päteviä ominaisuuksia

Olympus E-30 sisältää paljon työkalumaisia ominaisuuksia, kuten monipuolinen ja täsmällisesti toimiva automaattitarkennus, nopea sarjakuvaus, kennoa liikuttava optinen kuvanvakain, langaton salamaohjaus ja Adobe rgb -väriavaruus.

Kattavat aiheohjelmat ja kasvojentunnistukseen perustuvat säädöt ovat varmasti muidenkin kuin aloittelevien kuvaajien mieleen, eikä kenelläkään liene mitään myöskään päällekkäisvalotusta tai ilmaisua elävöittäviä taidesuotimia vastaan.

Vastaavia tehosteita saa toki aikaan kuvankäsittelyohjelmilla, mutta jos kamera tekee saman muutamassa sekunnissa, niin miksi edes vaivautua avaamaan tietokonetta. Tehostekuvia voi tallentaa jpeg-muodossa yhtä aikaa raw-kuvien kanssa. Näin saataville jää myös muokkaamaton originaali.