PHILIPSIN VASTAISKU


Matti Vuorimaa, kuva


Laajemmat mittaustulokset >>
Kuvasäädöt >>
Vinkkejä tv-kuvan säätämiseen >>


Philips sai ensimmäisen 3D-valmiin televisionsa myyntiin hieman muita myöhemmin. Teräväpiirtokuvan saa säätämisen jälkeen näyttämään hienolta. Lisävarusteena myytävien 3D-lasien hankkimista kannattaa sen sijaan harkita pariinkin kertaan.

Philipsin paneelin taustavalaistus on toteutettu ruudun sivuille sijoitetuilla ledeillä. Näin television syvyyttä on samalla saatu pienennettyä. Ruudun eteen kiinnitetty, kulmistaan pyöristetty kontrastilasi parantaa sekä vastaanottimen ulkonäköä että kontrastintoistoa.

Kontrasti onkin erinomainen teräväpiirtokuvaa katsottaessa. Myös värit toistuvat tarkasti alkuperäisen kaltaisina ja valkoinen näyttää luonnolliselta. Kun vielä hdmi-liitäntään tuodun teräväpiirtokuvan liiketoisto on virheetöntä, kuvaa ei voi kuin kehua.

Televisiokuvakin näyttää hyvältä, kun huomaa kytkeä ruudun automaattisen täyttötoiminnon pois päältä. Se skaalaa 4:3-kuvan koko ruudun leveydelle, jolloin varsinkin liikkeissä näkyy ylimääräisiä mosaiikkimaisia häiriöitä.

Kuvan kontrasti on edelleen hyvä, eikä väritoistossakaan ole mitään moitittavaa. Koska kontrasti ei merkittävästi heikkene ruutua sivustakaan katsottaessa, Philips toimii hienosti myös olohuoneessa, jossa televisiota katsotaan eri suunnista.

Nyt testattu Philips 46PFL8605 on selvästi halvempi kuin yksikään viimeisimmän 3D-televisiovertailun (TM 17/2010) malli. Tämä televisio maksaa vain 2 100 euroa, mutta hintaa nostaa noin 300 euron hintainen 3D-paketti, joka sisältää kahdet lasit ja infrapunalähettimen. Näillä lisävarusteilla voi katsoa blu-ray 3D -elokuvia ja pelata 3D-pelejä esimerkiksi PS3-pelikonsolilla.

Teimme televisiolle ja laseille samat mittaukset ja katselukokeet, jotka kehitimme 3D-vertailussamme. Havaitsimme, että Philipsin 3D-kuva häviää laadultaan selvästi kilpailijoilleen. Pahin vika kuvassa on valovuoto vasemmalle ja oikealle silmälle tarkoitettujen osakuvien välillä. Sanalla sanoen Philipsin 3D-kuva on huono.

Onneksi Philips suoriutuu kaikesta muusta kuvankatsomisesta erinomaisin arvosanoin. Niinpä vastaanotinta voi mielihyvin suositella niille, joille 3D-kuva ei ole ensiarvoisen tärkeä. Tällöin lasitkin kannattaa jättää hankkimatta. Ja voihan olla, että tulevaisuudessa televisioon saa paremmat lasit, joilla 3D-kuvakin muuttuu katselukelpoiseksi. Valovuoto on nimittäin lasien heikkous – ei television.

 

Laajemmat mittaustulokset

PHILIPS 46PFL8605H/12, 3D-valmis lcd-televisio


Testi: Philips 46PFL8605H/12, 3D-valmis lcd-televisio >>
Kuvasäädöt >>
Vinkkejä tv-kuvan säätämiseen >>


TELEVISIOIDEN testaukseen liittyy suuri määrä erilaisia mittauksia. Näistä pääosa on optisia ja ne liittyvät kuvanlaadun arviointiin.

Testiä tehtäessä suuri osa kuvamittauksista joudutaan tekemään useampaan kertaan. Tämä johtuu siitä, että pelkkiä testikuvia mittaamalla saadut kuvasäätöasetukset osuvat vain ani harvoin suoraan oikeaan. Kuva säädetäänkin ensin alustavasti testikuvien ja mittareiden avulla, minkä jälkeen televisiota koekatsotaan “todellisella” signaalilla, kuten tv-kuvalla ja teräväpiirtoelokuvalla.

Useimmiten kuvaa joudutaan tässä vaiheessa vielä hienosäätämään, sillä lopulliset asetukset ovat aina monen eri tekijän kompromissi. Niinpä uusien kuvasäätöjen tulos varmistetaan jälleen mittaamalla ja koekatselulla. Ajoittain tällaisia säätö-mittaus-katselu -kierroksia joudutaan tekemään useita, ennen kuin televisioon on saatu paras mahdollinen kuva. Vasta kaiken tämän jälkeen päästään tekemään lopulliset mittaukset ja kuvanlaadun aistinvaraiset arvioinnit.

Laajin sarja kuvamittauksia tehdään tuomalla testigeneraattorista television hdmi-liittimeen blu-ray-levylläkin käytettävää 1 080p/24Hz-signaalia. Ruudulta tehtäviin mittauksiin sisältyvät kirkkaus, pää- ja välivärien mittaus, kontrastilineaarisuus, värilämpötila ja kontrasti sekä mustan taso useilla katselukulmilla.

NÄYTTÖPANEELIN MIKROSKOOPPIKUVA

Kuvassa näkyy 2 x 2 pikselin alue, jonka koko luonnossa on noin neliömillimetri.


Philipsin aiemmin käyttämä, perusrakenteeltaan hieman vanhahtava nestekidepaneeli, on vaihtunut uuteen. Paneelin toteutus muistuttaa 3D-televisiovertailun Sonya (TM 17/2010).

VÄRIKOLMIO TERÄVÄPIIRTOKUVALLA

Värikolmio kuvaa television kykyä toistaa puhtaita voimakkaita värisävyjä suhteessa teräväpiirtostandardiin.

Kuvan taustalla oleva tummempi värillinen käyrä ja sen neliömäiset pisteet näyttävät teräväpiirtokuvastandardin mukaiset pää- ja välivärien paikat kuvaajassa.

Valkoinen kolmio ja pyöreät pisteet näyttävät näytöstä mitattujen värien sävyn.

Ihannetapauksessa televisiosta mitattu kolmio peittää stardikolmion alleen, jolloin puhtaat värit toistuvat luonnollisina. Tämä ei kuitenkaan yksistään takaa, että kuva olisi muuten sävyiltään neutraali.

Kuvaaja on mitattu testissä käytetyillä kuvasäätöjen asetuksilla.


Philips toistaa kaikki pää- ja välivärit lähes standardin mukaisina.

VÄRIKOLMIO 3D-KUVALLA

Mittaus tehtiin 3D-testisignaalilla lasien läpi.


Lasit vääristävät syaanin sinistä ja magentaa väliväriä. Muuten värien toistossa ei ole huomautettavaa.

VÄRIKOLMIO TV-KUVALLA


Pää- ja välivärien toisto on TV-kuvaa katsottaessa erinomainen.

VÄRILÄMPÖTILA

Värilämpötilakäyrä kertoo television kuvan yleissävyn eri kirkkaustasoilla. Täysin standardin mukaisessa televisiossa käyrä olisi vaakasuora viiva 6500 kelvinin tasolla (D65). Värilämpötilan pienentyessä kuvan sävyt muuttuvat lämpimämmiksi ja suurentuessa viileämmiksi.


Philipsin näytön värilämpötila on kuvan tummia kohtia lukuun ottamatta neutraali. Tummimmat sävyt saavat lievän lämpimän vivahteen, jota on kuitenkin käytännössä vaikea havaita.

RGB-KÄYRÄT

RGB-käyrät kuvaavat television näytön kolmen päävärin (punainen, vihreä ja sininen) suhdetta toisiinsa kuvan eri kirkkaustasoilla. Ideaalisessa tilanteessa käyrät ovat päällekkäin 0-tasolla. Tällöin eri harmaasävyt toistuvat neutraaleina ja kuvan värilämpötila on teräväpiirtostandardin mukainen 6500 kelviniä (D65).


Päävärien suhteellinen osuus on lähes ihanteellinen kuvan vaaleissa kohdissa. Sinisen määrä on tummissa sävyissä hieman liian pieni. Tästä seuraa, että kuvan tummimat osat muuttuvat lievästi kellertäviksi.

KONTRASTILINEAARISUUS

Gamma- eli kontrastilineaarisuuskäyrä kuvaa sitä, kuinka tarkkaan kuvan kirkkaus vastaa teräväpiirtostandardin mukaista arvoa eri harmaasävyillä. Jos mitattu käyrä (musta) on vertailukäyrän (sininen) yläpuolella, niin kuva toistuu näiltä osin liian vaaleana ja loivana. Vastakkaisessa tilanteessa kuva on turhan tumma ja jyrkkä.


Philipsin kontrastilineaarisuus on lähes täydellinen.

KONTRASTISUHDE, MUSTAN TASO JA KATSELUKULMA

Kontrastisuhde kertoo testikuvan valkoisen ja mustan alueen välisen kirkkauseron suhdelukuna. Mitä suurempi kontrastisuhde on, sitä tummempina kuvan mustat kohdat näkyvät.
Käyrän tasaisuus kertoo sen, kuinka paljon kuva muuttuu katselukulman mukana. Ideaalitapauksessa kuvaaja on vaakasuora viiva.

Mustan taso kertoo osittain samasta asiasta, kuin kontrastisuhde. Se kuvaa kuvan mustien kohtien kirkkautta. Kuvan tummimmat kohdat näyttävät pimennetyssäkin huoneessa mustilta arvon ollessa 0,1 kandelaa neliömetriä kohden tai pienempi. Hämärästi valaistussa huoneessa noin 0,3 cd/m^2 on vielä riittävän pieni lukema. Mustan tason ollessa suurempi kuin puoli kandelaa kuvan tummimmat kohdat alkavat väistämättä näyttää harmailta.

Philipsin kontrasti näyttöä suoraan edestä katsottaessa edustaa nestekidetelevisioiden ehdotonta huippua. Myös käyttökelpoinen katselukulma on laaja, mihin vaikuttaa erityisesti kuvan mustien kohtien säilyminen tummina suurillakin katselukulmilla.