Tekniikan Maailma

Ostoskorisi on tyhjä
TM parivertailu

Olympus Pen E-P2 ja Panasonic Lumix DMC-GF1

3.2.2010

PALAPELI


Matti Vuorimaa, kuvat

  • Olympus Pen E-P2
  • Panasonic Lumix DMC-GF1

Järjestelmäkamerat saisivat kernaasti olla pienempiä ja kevyempiä. Pokkareilta taas odotetaan parempaa kuvanlaatua sekä työkaluja vaativien kohteiden hallintaan. Parivertailumme kaksi kameraa täyttävät molemmat toiveet - ja tarjoavat lisäksi muutaman mukavan yllätyksen.

Micro four thirds on Olympuksen ja Panasonicin kehittämä järjestelmä. Sen avulla haluttiin päästä eroon tilaa ja mekaniikkaa vaativista peili- ja prismaetsimistä. Ne korvattiin uusissa rungoissa näytöllä ja elektronisella etsimellä.

Panasonic on tuonut järjestelmään kolme kameraa. Malli G1 testattiin numerossa 18/2008 ja GH1 numerossa 16/2009. Tämän parivertailun GF1 näki päivänvalon viime syksynä, ja se on edeltäjiään selvästi pienempi.

Panasonic GF1 kilpailee suoraan kesäkuussa esitellyn Olympus Pen E-P1:n kanssa (TM 14/2009). Molemmat ovat ominaisuuksiltaan hyvin samanlaisia, ja erot vain vähenivät, kun Olympus toi tammikuussa kauppoihin uuden E-P2:n.

Olympus Pen E-P2:n tärkein uudistus on varustekengän alle lisätty liitin, johon voi kytkeä vaikkapa elektronisen etsimen. Myös Panasonic GF1:een saa varustekenkään pujotettavan elektronisen etsimen. Etsimet eivät kuitenkaan ole vaihtokelpoisia, koska liittimet poikkeavat toisistaan.

Vaihtokelpoisuus hyödyntäisi ainakin Panasonic GF1:n omistajaa, sillä Olympus tarjoaa tällä hetkellä selvästi tarkemman etsimen. Sen avulla objektiivin voi tarkentaa käsin, kun Panasonicissa joutuu käytännössä turvautumaan näyttöön.

Takanäytön tarkkuudessa Panasonic lyö pöytään kaksinkertaisen lukeman verrattuna Olympukseen. Erot näyttökuvan laadussa ovat silti käytännössä paljon pienemmät kuin etsimissä.

Videiota ja vanhoja laseja

Perinteinen peilietsin vaikeuttaa videotallennuksen toteuttamista järjestelmäkameroissa. Siksi micro four thirds antaa periaatteessa paremmat lähtökohdat videoiden kuvaamiseen. Ikävä kyllä näitä mahdollisuuksia ei ole käytetty hyväksi niin mallikkaasti kuin olisimme odottaneet.

Molemmat kamerat tarkentavat automaattisesti myös videokuvauksen aikana. Automatiikka käyttäytyy kuitenkin useimmilla objektiiveilla sen verran hitaasti, epävarmasti ja äänekkäästi, että tarkennuksen hoitaa mieluummin käsin.

Olympus tallentaa äänen stereona, mutta Panasonic vain monona. Olympukseen tulee saamaan lisätarvikkeena erillisen mikrofonin, joka kiinnitetään varustekengän alla olevaan monitoimiliitintä. Panasonic GF1 ei sen sijaan tarjoa ulkoista mikrofonia eikä liitäntää.

Vaikka micro four thirds on vasta parin vuoden ikäinen, Olympus ja Panasonic ovat tehtailleet siihen kattavan joukon kiinnostavia objektiiveja. Valikoima ei ole yhtä ylitsevuotava kuin vuosikymmenten ikäisissä järjestelmissä, mutta vaativakin kuvaaja pääsee silti alkuun.

Sitä paitsi micro four thirds -objektiivit ovat vasta jäävuoren huippu. Etenkin vanhemman polven harrastaja ilahtuu siitä, että peilittömyys antaa mainiot lähtökohdat erilaisten sovitteiden sorvaamiselle.


Koska micro four thirds -rungossa ei ole peiliä, objektiivin takaosa asettuu tavallista lähemmäs kennoa. Se helpottaa sovitteiden tekoa, ja niitä saakin jo monille eri objektiiveille eri aikakausilta.

Digitaalinen optiikan korjaus

Micro four thirds -järjestelmässä objektiivien kokoa pienennetään myös digitaalitekniikan keinoin. Toisin sanoen kamera korjaa esimerkiksi vääristymät ja väripoikkeamat objektiivikohtaisesti, jolloin objektiivin sisään tarvitaan vähemmän lasia.

Vaikka digitaalinen korjaus saattaa kuulostaa arveluttavalta, siitä on useimmiten pelkkää hyötyä. Pientä hämmennystä saattavat sen sijaan aiheuttaa järjestelmän sallimat melko vapaat kädet digitaalisen korjauksen toteutustavoissa.

Vertailimme digitaalista korjausta kolmella laajakulmaisella objektiivilla, joista kaksi on valmistanut Panasonic ja yhden Olympus. Panasonic GF1 korjasi kaikkien kolmen objektiivin ulospäin kaareutuvat linjat hieman suoremmiksi kuin Olympus Pen E-P2.

Kuten oheisista kuvista näkee, GF1 poistaa lisäksi väripoikkeaman esimerkiksi Panasonicin 14 - 140 millimetrin zoomista. Olympuksen digitaalinen korjaus ei sen sijaan kajoa väripoikkeamaan lainkaan.


Olympus Pen E-P2


Panasonic Lumix DMC-GF1


Olympus Pen E-P2, osasuurennos 1:1


Panasonic Lumix DMC-GF1, osasuurennos 1:1

Kattavan zoom-alueen ja hiljaisen tarkennusmoottorin ansiosta Panasonic 14 - 140 mm voitaisiin hyvinkin hankkia valokuvaus- ja videolasiksi myös Pen E-P2:een. Väripoikkeama voi silloin kiinnittää ainakin huippulaatuun pyrkivän harrastajan huomiota.

Tarkkuudesta ja väreistä

Digitaalisesta korjailusta huolimatta piirtokyky, valovoima ja monet muut objektiivien ominaisuudet vaikuttavat edelleen kuvanlaatuun ja kuvaamiseen. Monien mielestä kiinnostavimmat micro four thirds -lasit ovat kiinteäpolttovälisiä eli niin sanottuja pannukakkuja. Nimitys johtuu objektiivin litteydestä.


Yksi parhaista pannukakuista on DMC-GF1:n kanssa myytävä 20-millinen. Objektiivi piirtää erittäin terävää jälkeä, joten kuvasimme sillä molempien runkojen testitauluotokset.

Koska micro four thirds -järjestelmän polttovälikerroin on tasan kaksi, 20 millimetrin polttoväli vastaa kuvakulmaltaan kinokameran 40 millimetrin objektiivia.

Olympus Pen E-P2 ja Panasonic GF1 poikkeavat monien mielestä eniten toisistaan värimaailman osalta. Olympus toistaa värisävyt runsaina ja täyteläisinä, kun taas Panasonicin otokset saattavat joidenkin mielestä näyttää jopa valjuilta. Esimerkiksi kahdessa väripoikkeamasta kertovassa talvimaisemissa Olympus toistaa taivaan selvästi sinisempänä.

Oheiset sisäkuvat on otettu hehkulamppujen, loisteputkien ja päivänvalon sekamelskassa valkotasapainon automaattisäädöllä. Olympus tuottaa voimakkaammat ja lämpimämmät värit kuin Panasonic, mutta paremmuus on pitkälti makuasia.


Olympus Pen E-P2



Panasonic Lumix DMC-GF1

Vaikka värejä voi muokata sekä kameran valikoista että tietokoneen kuvaohjelman säätimistä, omille mieltymyksille kannatta silti panna painoa kameraa valitessaan. Toisaalta värien sijasta saattaa olla parempi keskittyä vertailemaan sellaisia ominaisuuksia, joihin ei voi vaikuttaa jälkikäteen joko lainkaan tai ainakaan kovin helposti.

OLYMPUS E-P2, ISO 100PANASONIC GF1, ISO 100




Herkkyydellä ISO 100 Olympus ja Panasonic eivät värintoistoa lukuun ottamatta poikkea juuri toisistaan. Kun otoksia katsoo tarkemmin, huomaa kuinka Olympus tallentaa hieman enemmän yksityiskohtia.

OLYMPUS E-P2, ISO 200PANASONIC GF1, ISO 200

OLYMPUS E-P2, ISO 400PANASONIC GF1, ISO 400




Herkkyyttä lisättäessä erot yksityiskohtien toistossa alkavat pienetä. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että kuvat on otettu jalustalta sekä parhaalla näkemällämme micro four thirds -optiikalla. Pienet tarkkuuserot jäävätkin käytännössä useimmiten huomaamatta.

Kuvaaminen suurilla herkkyyksillä

Kohinan suhteen Olympus ja Panasonic eivät yllä aivan samalle tasolle kuin esimerkiksi numerossa 12/2009 testaamamme Canon EOS 500D ja Nikon D5000. Vaikka ero ei ole ratkaiseva, Olympus ja Panasonic jäävät jälkeen sitä selvemmin, mitä suuremmaksi herkkyys nostetaan.

Toisaalta Pen E-P2 ja GF1 sietävät herkkyyden lisäämistä paremmin kuin vaikkapa numerossa 1/2010 testaamamme Canon PowerShot G11, jota voi kohinan suhteen pitää yhtenä parhaista pienellä kennolla (1/1,7 tuumaa) varustetuista taskukameroista.

OLYMPUS E-P2, ISO 800PANASONIC GF1, ISO 800

OLYMPUS E-P2, ISO 1600PANASONIC GF1, ISO 1600

Kohina alkaa erottua kummassakin kamerassa herkkyydellä ISO 800, mutta arvolla ISO 1600 saa vielä täysin käyttökelpoisia kuvia. Olympus pitää värisutun kurissa hieman paremmin, kun taas Panasonic onnistuu säilyttämään yksityiskohdat tarkempina.

OLYMPUS E-P2, ISO 3200PANASONIC GF1, ISO 3200

OLYMPUS E-P2, ISO 6400

Suurimmilla herkkyyksillä Olympuksen kuvat näyttävät detaljien häipymisestä huolimatta paremmilta kuin Panasonicin rakeisempi ja suttuisempi jälki. Panasonicin suurin herkkyys on ISO 3200 ja Olympuksen ISO 6400.

Lisää eroja

Liikkuvat kohteet ja tilannekuvaus edellyttävät nopeaa ja täsmällistä tarkennusta. Se on alue, jolla Panasonic ajaa Olympuksen edelle. Kaikki kokeilemamme objektiivit näet tarkentuvat GF1:ssä nopeammin, ja lisäksi GF1 tuntuu löytävän kohteen luotettavammin kuin Pen.

Optisella etsimellä varustettuun laatupokkariin tottuneelle Panasonic ja etenkin Olympus ovat aikamoisia palapelejä. Tällä emme tarkoita niinkään objektiivien vaihtamista, vaan varustekenkää, jota tarvitaan vuorotellen niin salamalle, etsimelle kuin mikrofonillekin.

Järjestelmäkuvaajalle on sekä hyviä että ei niin hyviä uutisia. Vähemmän hyvät koskevat tarkennusta: elektronien ersin ei täysin korvaa peilietsintä eikä kumpikaan kamera yllä vaihemittauksella tarkentavien keskiluokan peilikameroiden nopeuteen ja täsmällisyyteen. Panasonic pääsee nopeimmilla objektiiveilla jo melko lähelle, mutta Olympus toimii tilannekuvauksessa tahmeammin

Toisaalta Olympus Pen E-P2 ja Panasonic DMC-GF1 ovat peilikameraan verrattuna pieniä ja käteviä etenkin niin sanottujen pannukakkujen kanssa. Myös zoomien pienen koon huomaa selvästi sekä laukkua pakatessa että kantaessa.

Harri Slip (tiivistelmä TM:n 3/10 artikkelista, s. 28-31)

Lisää ostoskoriin Osta juttu Tilaa tekstiviestillä Tilaa sms:lläTilaa ja maksa APE -kukkarolla Tilaa APE:lla
Lähetä linkki kaverille Lähetä kaverille Tulosta juttu Tulosta

Tilaajapalvelut

Lehtiesittely
Tilaa lehti
Osoitteenmuutos
Tilausmuutokset

Mediatiedot

Lehti
Ilmestymis-ja aineistoaikataulu
Ilmoitushinnat
In English
Verkkopalvelu
Aineiston toimitus ja tekniset tiedot
Hinnasto