Otimme vertailuun neljä vakiokuntoista kilpaenduroa ja testasimme, miten ne soveltuvat harrastajan käyttöön. Eroja löytyi niin ajettavuudessa kuin huollettavuudessakin.

* Honda CRF 250 X * Husqvarna TE 250 * KTM 250 EXC Racing * Yamaha WR 250 F

250-kuutioiset nelitahtiset enduropyörät ovat suosittuja harrastajapiireissä helpon ajettavuuden takia. Tehoa on saman verran kuin 125-kuutioisessa kaksitahtisessa eli noin 25 kilowattia. Tehon tuotto on tasaisempaa, eikä pyörä siten väsytä kuljettajaa maastossa niin paljon.

Metsässä huipputeholla ei ole niin suurta merkityistä kuin motocrossissa, ja esimerkiksi Päijänteen ympäriajo on pikkupyörillä voitettu useamman kerran. Pitkässä kilpailussa pyörän käsiteltävyys ja moottorin tasainen veto auttavat kuljettajaa pitämään yllä tasaista suoritusta. MM-endurossa 125-kuutioisilla kaksitahtisilla ja 250-kuutioisilla nelitahtisilla ajetaan samassa luokassa.

 

Nelitahtiset ovat runsaat kymmenen kiloa kaksitahtisia painavampia. Suurin painonlisä tulee venttiilikoneistosta ja akusta. Ajossa painoero tuntuu paperiarvoja enemmän, sillä korkean venttiilikoneiston ansiosta pyörän painopiste on korkeammalla.

Paperilla vertailun pyörät ovat hyvin samanlaisia, ne ovat yksisylinterisiä ja sähköstartilla varustettuja. Vaikka sähköstartti pienessä moottorissa saattaa tuntua hienostelulta, siitä on apua käynnistettäessä, etenkin silloin, kun kuljettaja on väsynyt. Jotta näin pienestä moottorista saadaan tehoa noin 25 kilowattia, ainoa mahdollisuus on lisätä moottorin kierroksia. Moottorit ovat keveitä ja lyhytiskuisia. Kaikki vertailun moottorit kiertävät yli 10 000 kierroksen.

Jotta massat venttiilikoneistossa saadaan alas, käytetään titaaniventtiileitä. Männän helma on lyhyt, eikä siinä ole oikeastaan muuta kuin männän laki ja materiaalia sen verran, että männän tappi saadaan kiinnitettyä.

Vertailulaitteissa on vielä kaasutin, vaikka GAS GAS ja Sherco ovat esitelleet polttoaineen suihkutuksella varustetut 450-kuutioiset endurot. Kaasutin on kaikissa sama, kiihdytyspumpulla varustettu lattaluistinen Keihin FCR -suoravetokaasutin.

Yamahan moottori on ainoa viisiventtiilisellä sylinterinkannella varustettu. KTM ja Honda pärjäävät yhdellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla, Husqvarnassa ja Yamahassa niitä on kaksi.

Japanilaiset luottavat viiteen vaihteeseen, eurooppalaisissa vaihteita on kuusi. Hondan runko on alumiinipalkeista tehty, muut luottavat vielä teräsputkeen. KTM muutti viimeisessä runkopäivityksessä takimmaiset runkoputket ovaalinmuotoisiksi.

Etujousitus kaikissa vertailun laitteissa on käännetyin liukuputkin varustettu teleskooppihaarukka puristus- ja paluuvaimennuksen säädöllä. Etupään esijännitys säädetään väliholkeilla. Takapäässä on keinuhaarukka ja yksi jousi-iskunvaimennin jousen esijännityksen sekä puristus- ja paluuvaimennuksen säädöillä. Hondassa, Husqvarnassa ja Yamahassa on lisäksi nopean puristusvaimennuksen säätö. KTM:n takajousitus poikkeaa muista. Sen takaiskunvaimennin kiinnittyy takahaarukkaan suoraan ilman välitysvivustoa. Suurimpana etuna tästä on pienempi osien määrä ja painonsäästö. Takapään progressiivisuus on saatu aikaan PDS-vaimentimella, joka muuttaa vaimennustehoaan liikenopeuden mukaan.

Yksityiskohtien suunnittelussa ja huoltoystävällisyydessä on suuria eroja. Eurooppalaiset pyörät on suunniteltu suoraan enduroon, Honda sen sijaan vaikuttaa muunnellulta krossipyörältä ja Yamaha muunnellulta katuendurolta.

KTM vei vertailun voiton hieman yllättäen. Sen moottoria moitittiin, mutta pyörän ajettavuus on hyvä, ja kuljettaja viihtyy pyörän selässä. Myös niukasti toiseksi tullut Husqvarna oli tasainen, se keräsi loppuarvostelussa pelkkiä kaseja ja ysejä. Sen voimakas moottori puhuttelee kokenuttakin kisakuskia ja runko toimii hyvin kovassa vauhdissa.

(Tiivistelmä Janne Tervolan artikkelista TM 20/05, s. 126-133)