JA SE SOI JA SE SOI… 


Jari Kujala, kuva


Digitaalipianot:

Keyboardit:


Jouluna moneen kotiin tulee toivottu lahja, kosketinsoitin. Se voi olla digitaalipiano tai keyboard, peli jota vanhempi väki kutsuisi kotiuruiksi. Näiden soittimien valintaan vaikuttaa moni asia – hinta, koko, merkki, ulkonäkö, ominaisuudet, soitettavuus ja ääni. Valinta ei ole helppo, mutta seuraavasta on varmasti apua.

Silloin kun sähköpianot tulivat – yli 40 vuotta sitten – valinta ei ollut vaikeaa. Merkkejä oli tarjolla vain muutamia, ja sellaiset nimet kuin Fender Rhodes, Baldwin, Lowrey ja Wurlitz olivat niin kalliita, ettei niitä juuri kenenkään kotiin tohdittu ostaa.

Nykyinen musiikkineuvos ja tekijämies Erkki Ertama toi tiettävästi ensimmäisen kokonaan elektronisen sähköurun Suomeen. Tämä komeus oli Lowrey, ja se hankittiin 1950-luvun lopulla, kun Ertama oli Amerikan-turneella Tapio Rautavaaran kanssa. Vieläkin moni muistaa Lowreyn upean äänen, kun Ertama viihdytti kansaa Eläintarhan Ajojen tauoilla.

Nyt tarjolla on lukuisia tunnettuja merkkejä ja malleja, joista testiin valittiin tietoisesti erihintaisia soittimia. Tarkoitus ei ole verrata niiden ominaisuuksia suoraan toisiinsa – niinkin voi tehdä – vaan paremminkin selvittää, paranevatko soitettavuus, ominaisuudet ja ääni, kun hintaa nostetaan.

Testilaitteiden kohdalla käytetään hintaluokkia, koska nopea tarkistus osoitti, että eri puolilla Suomea ulosmyyntihinnoissakin on eroja.

Edullisin soitin oli Casio CTK-3000 keyboard (noin 190 euroa), ja kalleimman kohdalla (Kawai CA51) saa laittaa nollan perään, eli 1 900 euroa. Muut soittimet asettuvat hinnoiltaan näiden väliin melko tasaisin portain.

Minkälaisista myyntimääristä Suomen markkinoilla sitten puhutaan?

Keyboardeja myydään arviolta yli 20 000 kappaletta vuodessa, digitaalipianoja tuhansia, ja vertailun vuoksi akustisia pianoja alle tuhat.

TESTITUNNELMIA HELSINGIN TAVASTIA-KLUBILTA:

Tarvitset flash player 8 katsellaksesi videota.

Tarvitset flash player 8 katsellaksesi videota.

Tarvitset flash player 8 katsellaksesi videota.

Tarvitset flash player 8 katsellaksesi videota.

Tarvitset flash player 8 katsellaksesi videota.

Tarvitset flash player 8 katsellaksesi videota.

Tarvitset flash player 8 katsellaksesi videota.

 

Laatikoista lavalle

Soittimet kuljetettiin koesoittoa varten legendaariselle Tavastia Clubille.

Ensitöiksi laitteet purettiin pakkauksesta ja asennettiin ohjeen mukaan soittokuntoon tavallisilla kotityökaluilla ilman suurempia ongelmia.

Kevyin keyboard painoi alle neljä kiloa ja raskain digitaalipiano yli 70 kiloa.

Myös fyysinen kokoero laitteiden välillä oli huomattava. Pienin oli kuin silityslaudan puolikas ja suurin oikean pystypianon kokoinen.

Kuusi soitinta seisoi omilla jaloillaan, ja alas saakka ulottuva takalevy korosti pianomaista vaikutelmaa. Kotona niille on varattava huonekalun vaatima tila.
Neljä vertailupianoa oli jaloilla, mutta matala takalevy tai ei levyä ollenkaan ja sirot jalat kevensivät soittimien olemusta.

Loput kuusi laitetta muistuttivat isokokoista tietokoneen näppäimistöä, jota voi soittaa pöydällä tai johon voi hankkia jalustan lisähintaan. Ne maksavat muutamasta kympistä ylöspäin. Esimerkiksi testissä käytetty tukevarakenteinen Hercules-standy maksoi DLX Musicissa Helsingissä 49 euroa.

 

Soittimet

Englanninkielisen “näppäimistö-” eli keyboard-nimen saanut soitin korvaa entisajan kotiurut, mutta olennainen ja todella merkittävä ero on siinä, että soitin perustuu digitaalitekniikkaan. Ero entisiin verrattuna on huima!

Se tarkoittaa, että äänet on tallennettu alkuperäisistä oikeista soittimista, mutta tässä tapauksessa ne soitetaan koskettimilla, vaikka ääni olisi lähtöisin pasuunasta.

Monipuoliset ja usein oikeata orkesteria aidosti muistuttavat säestystoiminnot ovat tärkeä osa yhden miehen kotikonserttia valmisteltaessa.

Digitaalipiano on parhaimmillaan tuntuman ja soitettavuuden puolesta täysin verrattavissa oikeaan akustiseen pianoon, koska koskettimien mekaniikka on samanlainen.

Tämä voi olla monille yllätys, koska digitaalipiano yhdistetään edelleenkin turhan usein sähköpianoon, joita ei liene valmistettu pariinkymmeneen vuoteen.

Sähköpianossa on täysin erilainen tekniikka ja soittotuntuma kuin oikeissa pianoissa. Tästä johtuen niitä on vältelty syystäkin pianotuntien harjoitus- ja soittovälineinä.

Digitaalipianojen kohdalla asenteita on syytä muuttaa varsinkin, jos käsitykset soitettavuudesta ovat jääneet päivittämättä.

Digipiano tarjoaa monia etuja. Se on suhteellisen kevyt ja edullinen, ja siitä löytyy kaikki tarvittavat liittimet. Kuulokelinja mahdollistaa soiton ympäristöä häiritsemättä, ja se pysyy vireessä automaattisesti.

 

Ja pelit soimaan

Vertailussa olevat kaikki kuusitoista soitinta saivat kyytiä niin tunnetuilta alan ammattilaisilta kuin joululahjapakettien saajia edustavalta junior-tiimiltäkin.

Vaikka nuorisojäsenten keski-ikä ei ollut korkea, niin juniori-tiimiläisillä oli perusasiat hallussa ja mikä parasta – reipasta kokeilunhalua.

Tavastian lavalla soittajat päästelivät parastaan ja kokeilivat soittimien ominaisuuksia. Soittajien sanalliset kommentit kerättiin arvostelulomakkeeseen ja laitteiden arviot sorvattiin mittaustuloksiin tukeutuen.

Vertailun kaikki soittimet osoittautuivat vanhentuneita mielikuvia paremmiksi. Monella syntikka tai sähköpiano tuo mieleen muovisen ja tunnottoman soittimen, jonka myötä sanasta “kotirauhan häirintä” tuli todellisuutta naapuristoa myöten.

Nämä nykyiset soittimet ovat toista maata ja kelpaavat niin aloittelijalle kuin uralla edistyneellekin. Valinnassa digitaalipianon ja keyboardin välillä vaakakupissa painaa enemmänkin roudarin rooli. Painavaa ja isokokoista peliä ei nimittäin raahata joka keikalle, jos niille nyt sattuisi pääsemään.

Vaikka efektejä tai muitakaan tehosteita ei tässä testissä erikseen arvioitu, niin Lenni-Kalle Taipaleen toteamus kuvaa asiaa parhaiten. “Pakko myöntää, että kun ensimmäisen kerran pääsin soittelemaa pelillä, jossa näitä ominaisuuksia oli vaikka muille jakaa, niin pari kolme tuntia hurahti pelkästään eri soundien kuuntelussa ja kivaa oli”.