TM vertailu: Muistikortille tallentavat avchd-videokamerat 700 – 850 euroa

TM vertailu

Muistikortille tallentavat avchd-videokamerat 700 – 850 euroa

13.5.2009

Tästä rivistä täysosuma

Matti Vuorimaa, kuva

Terävin kuva, jota taulutelevisiosta katsotaan, saattaa nykyään olla peräisin omasta kotivideosta. Vertailumme neljä pientä videokameraa tallentavat muistikorteille niin tarkkaa jälkeä, että dvd-elokuvatkin jäävät toiseksi. Silti vain yksi niistä on paras.

Canon Legria HF 200
Panasonic HDC-TM20
Samsung HMX-H106
Sony HDR-CX105

Katso mittausten tarkempi kuvaus >>

Kun video tallennetaan kasetin, dvd-levyn tai kiintolevyn sijasta muistikortille, kamerasta saa helposti pienen ja erittäin kevyen. Koska tallentamiseen ei tarvita mekanismia, joka sisältää liikkuvia osia, laite on todennäköisesti myös luotettava ja edullinen valmistaa.

Muistikortille on nykyään mahdollista kuvata jopa teräväpiirtovideota tarkkuudella 1920 x 1080, eli täsmälleen samalla, jota full hd -taulutelevisiotkin näyttävät. Kun kameran kytkee televisioon digitaalisesti hdmi-liitännän kautta, kotivideo näyttää usein teknisesti paremmalta kuin dvd-elokuvat - puhumattakaan tavallisista tv-lähetyksistä.

Vertailun neljä videokameraa ovat rivissä hyvin samannäköisiä, mutta tarkkaan katsoessaan huomaa kuinka esimerkiksi objektiivien alle kirjatut lukemat poikkeavat hieman toisistaan.

Tällaiset numerot on esitettä lukiessa helppo ohittaa, vaikka ne paljastavatkin mielenkiintoisia asioita. Yksi tärkeimmistä on polttovälialue, joka ilmaisee zoom-objektiivin suurimman ja pienimmän kuvakulman.

Laajakulmaisin on Samsung, jonka lyhin polttoväli vastaa kinokamerassa arvoa 37 millimetriä. Se ei vielä ole mikään varsinainen laajakulma, mutta sisätiloissa paljon käytännöllisempi kuin vaikkapa Panasonicin 44 millimetrin polttoväli, joka ei riitä avaamaan kovin kattavaa näkymää esimerkiksi tavalliseen olohuoneeseen.

Sony ulottaa laajakulman 42:een ja Canon 40:een millimetriin, eli kovin laajaa kuvakulmaa nekään eivät vangitse. Canon lienee silti tässä kohtaa kvartetin paras kompromissi, sillä Samsung vääristää ja pehmentää kuvaa laajakulmapäässä, kun taas Canonin piirto on sielläkin terävää ja vääristymät kohtuullisen vähäisiä.

Zoomin toisessa ääripäässä Panasonicin objektiivi vastaa kinokamerassa huimaa 706 millimetrin polttoväliä. Canonin tele on samalla tavoin ilmaistuna liki 600-millinen, ja Samsung sekä Sony yltävät arvoihin 370 ja 420 millimetriä.

Teräväpiirtovideossa tarkennuksen on osuttava täsmällisesti pääkohteeseen eikä sen etu- tai takapuolelle. Automatiikan lisäksi objektiivin voi testin kaikissa kameroissa tarkentaa käsin. Canonissa se tehdään ohjaintapista ja muissa kosketusnäytön painikkeista.

Automaattitarkennus toimii kaikissa kameroissa hieman eri painotuksella, mutta Samsungia lukuun ottamatta silti varsin hyvin - myös hämärässä. Samsungia vaivaa se, että automatiikka pumppaa usein hieman edestakaisin ennen kuin kuva lopulta tarkentuu. Lisäksi kamera ei aina löydä etualalla sijaitsevaa pääkohdetta esimerkiksi sekavasta taustasta.

Canon tarkentaa valitusta asetuksesta riippuen joko melko hitaasti (instant af) tai hyvin hitaasti (normal af). Toiminta on kuitenkin täsmällistä ja johdonmukaista, joten hitaus ei varsinaisesti haittaa.

Sony ja etenkin Panasonic tarkentavat etenkin hyvässä valossa ärhäkkään nopeasti mutta silti täsmällisesti. Molemmista voi myös kosketusnäyttöä painamalla valita sen kohteen osan, johon objektiivin haluaa tarkentuvan.

Sony tottelee näytöltä tehtyä valintaa yleensä välittömästi, mutta Panasonic ei aina suostu tarkentumaan haluttuun yksityiskohtaan. Sama puute vaivaa uutta toimintoa nimeltä kohteen seuranta.

Canonin muita hieman kookkaampi ja tarkempi kenno kohisee vähässä valossa tavallista vähemmän. Kohina ei myöskään näytä keinotekoiselta tai prosessoidulta. Lisäksi Canon onnistuu tallentamaan hämärässä myös värejä.

Panasonic ja Sony ovat kakkosia, mutta ne häviävät silti selvästi Canonille. Kuvaa peittää hämärässä tasainen huntu, joka syö selvästi terävyyttä ja haalistaa värejä. Samsungin kohina näyttää raskaalta ja isorakeiselta, ja kuvaan tulee helposti ikävää värisuttua.

Väritoiston osalta Sony pääsee Canonin kanssa samaan sarjaan, eikä Samsung jää sekään kovin kauas. Panasonic toistaa kyllä värit melko luonnollisina, mutta kovin voimattomina. Valikoista kytkettävä digital cinema colour auttaa hieman, mutta silloinkin vaikutelma jää vaisuksi.

Jyrkässä valossa kuvatut otokset osoittavat, että Canon toistaa laajimman myös sävyalan. Musta on mustaa, tumman pään yksityiskohdat erottuvat toisistaan, eivätkä vaaleimmatkaan sävyt pala puhki.

Kameroiden tuottamaa kuvaa arvioitiin tällä kertaa tavallista useammalla tavalla. Perinteiset videosignaalista tehtyjen mittaustenlisäksi tutkimme kunkin kameran tallentamaa signaalia myös erityisellä tietokoneohjelmalla. Se purkaa kuvadatan yksittäisruuduiksi ja näyttää samalla tiedoston kunkin ruudun koodausparametrit. ´

Ohjelman avulla tehty analyysi vastasi katselukokeiden havaintoja erittäin hyvin, ja sen tuloksiin voi tutustua tarkemmin oheisella mittaussivulla.

Kaikki avchd-signaalista mitatut parametrit sekä useat vaihtelevissa olosuhteissa kuvatut testivideot osoittavat, ettei vertailun voittajakamerasta ole mitään epäselvyyttä.