JÄÄMIEHEN OPISSA

  
Jari Kujala, kuva

Joillakin on lapsesta lähtien selittämätön hinku päästä lätkäkaukalon jäämonsterin rattiin. Me pääsimme.

Vaikka Zambonia kutsutaankin jääkoneeksi, se ei todellisuudessa tee jäätä, vaan ainoastaan päällystää sen uudelleen.

Helsingin Hartwall Areenalla kaukaloa höylää kaksi nelivetoista kaasukäyttöistä Zambonia, joista vanhemman, vuoden 1998 mallin lumikuupan päälle on tehty istuin kyytiläistä varten.

Areenan alakerran jäällä on kolmas sähkökäyttöinen jääkone, jonka tilalle etsitään käyttökelpoisempaa hybridiä.

Uudempi on mallivuoden 2003 Zamboni 520 Ice Resurfacer, jonka hinta on 100 000 euron luokkaa.

Zambonin keulalla lumikuupan alla on kaasukäyttöinen nelisylinterinen 2,3-litrainen Fordin teollisuusmoottori.

Moottorin tärkein tehtävä on pyörittää hydraulijärjestelmää ja pitää runsaan neljän tonnin painoinen, jään pintaa höyläävä kone sopivasti liikkeessä.

Zambonin tärkein osa on telin kunnostuslaitteen 197 senttiä leveä terä, joka on kuin partakoneesta.

Terä höylää kymmenen asteen kulmassa jään pinnan tasaiseksi ja irrottaa jäärouheen, ja kaksi vaakakierukkaterää siirtää rouheen molemmista reunoista keskelle pystyspiraalille.

Rouhe nousee kuljettimella ylös lamelleille, jotka sinkoavat sen lumikuuppaan, eli isoon kuljettajan edessä olevaan ja sulatusaltaaseen tyhjennettävään laatikkoon.

Luistinuraan jääneen ylimääräisen lian Zambonin kuljettaja voi pestä pois ruiskauttamalla jäälle paineella pesuvettä, joka telin sisällä saman tien alipaineella imaistaan takaisin pesuvesitankkiin likoineen päivineen.

Höyläämisen ja jäärouheen poistamisen jälkeen jäälle levitetään telin takareunassa olevan kankaan kautta uudeksi pinnaksi jäätyvä vesikerros.

Tutustumisen jälkeen on aika kiivetä ylös Zambonin rattiin. Ergonomialla ei ohjaamossa ylvästellä. Vipuja on monta, ja onneksi ne ovat suuremmin kurkottamatta käden ulottuvilla.

Miltei jokaista nimittäin tarvitsee kouraista ajon jossakin vaiheessa.  Zamboni käynnistyy avaimesta kuin mikä tahansa auto.

Keinukytkimellä moottorin pyörintänopeus säädetään 2 700:aan, jotta hydrauliikka toimii riittävän tehokkaasti.

Sitten vipuihin käsiksi. Teli alas, vaakakierukka pyörimään, pystykuljetin nostamaan. Vaihdevipu eteen, hiukan kaasua, menoksi ja ajovesihana auki. Jarruun ei tarvitse koskea, sillä jo kaasun nostaminen pysäyttää kuin seinään.

Kaukalossa ajetaan tarkan koreografian mukaisesti myötäpäivään kiertämällä. Kokeneet jäämiehet aloittavat aidanreunaa kiertäen, reunaharja ulkona, mutta märkäkorvan on turvallisempaa mennä keskikentälle. Haastetta piisaa sielläkin.

Vaikka kuski istuu ylhäällä, ei näkyväisyydessä ole kehumista. Hallimestari Erno Raekumpu seisoo valmistajan ohjekirjan vastaisesti telillä ja neuvoo Zambonin oikean reunan olevan kuljettajan istuimelta katsoen kuupan kannen toisen blokkauksen kohdalla.

Siitä sopii tähdätä ja ottaa ennakkoa kaukalon toiseen päähän.

Muuten meno on tasaista ja suorituskyky riittävä, mutta kuljettajan istuimelle asti välittyy tuntuma raapivan terän kontaktista jäähän. Ohjauspyörää saa kääntää olan takaa, mutta siinä auttaa trukeista tuttu urakkanuppi.

Vipstaakit ovat vaikeat. Suoran alussa ajovesihana auki, vauhdin hiljentyessä melkein tai kokonaan kiinni.

Suoran päässä hakkuri klonksautetaan alas, ettei jäärouhe tee tukosta spiraalien juureen.

Ajovesihana auki. Varottava aitaa. Vesihana. Reunaharja ulos. Pesuvesihana auki. Kiinni. Ajovesihana. Reunaharja sisään. Hakkuri. Vesihana…