Tunturituulen enkelit
21.2.2007
Lapissa on tarjolla monenlaisia elämyksiä, mutta lentäminen pää edellä korkealla tunturien yllä ei ehkä tule aivan ensimmäisenä mieleen. Olo on kuin enkeleillä, sanovat Pallasten rinnetuulissa kaartelevat riippuliitäjät.
Pallas on kevättalvella täydellinen riippuliitäjäjien lentopaikka, koska vallitsevien tuulten kohdatessa jyrkät tunturiseinämät syntyy sopivia rinnetuulia, jolloin ilmaan nouseminen onnistuu muutamalla juoksuaskeleella. Huhtikuussa aurinko lisäksi lämmittää tuntureita ympäröivää havumetsää, mikä myös synnyttää nousevia ilmavirtauksia.
Riippuliidon harrastajia on Suomessa parisensataa. Varjoliitäjiä on kaksin- tai jopa kolminkertainen määrä, sillä varjoliitimen kuljetettavuus on paljon helpompaa.
Vaikka riippuliitimillä lennetään pääasiassa matkalentoja, pystyvät rohkeimmat ja taitavimmat pilotit myös näyttäviin taitolentoliikkeisiin. Riippuliitimellä on lennetty jopa Mount Everestin ylitse. Monituntiset ja jopa satojen kilometrien pituiset lennot ovat nykyään täysin mahdollisia.
Riippuliidin on kevytrakenteinen ja jäykkärunkoinen painopisteohjattava lentolaite ilman ulkoisia voimanlähteitä. Lentämisessä hyödynnetään nousevia ilmavirtauksia eli niin sanottuja termiikkejä. Pakollisena varusteena on pelastautumisvarjo, jolla vaurioituneen ja lentokelvottomaksi tulleen liitimen ohjaajalla on jonkinlaiset mahdollisuudet säilyä putoamisesta hengissä. Välttämättömiin tai tarpeellisiin varusteisiin kuuluvat lisäksi hinauskytkin, kypärä sekä ilmanpaineen mittaamiseen perustuvat korkeusmittari ja variometri.
Riippuliitimellä ihminen voi sanan varsinaisessa merkityksessä lentää. Lentonopeudet ovat suhteellisen alhaisia noin, 40–70 km/h, mutta niin sanotuilla topless-siivillä on mahdollista saavuttaa yli 100 kilometrin tuntinopeuksia. Matkalennossa liuutaan alas jopa 200 metrin tasolle asti, josta kiivetään jälleen ylöspäin. Korkeimmat nostot voivat ulottua yli 3 000 metriin, mutta tavallisesti virtaus loppuu 2 500 metriin mennessä. Lentäjät seuraavat pilviä tai yrittävät muutoin päätellä, mitä maaston kohtaa aurinko eniten lämmittää.
Riippuliidin on aerodynaamisesti pitkälle viedyn kehittelyn tulos. Tietyn ilmanopeuden saavutettuaan siipi alkaa muodostaa nostovoimaa. Siiven poikkileikkaus on ikään kuin venytetty epäsymmetrinen pisara. Karkeasti ottaen suunnilleen 2/3 nostovoimasta johtuu siiven yläpuolisesta alipaineesta ja 1/3 alapuolisesta ylipaineesta. Ja mitä käyrempi on siiven profiili, sitä suurempi on sen nostovoima. Vahingot ja onnettomuudet johtuvat yleensä tottumattomuudesta siipeen, jolloin yllättävä tilanne voi tulla arvaamatta.
(Tiivistelmä Sauli Hervan artikkelista TM 4/07, s. 30-34)
 Osta juttu |
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |
 Tilaa sms:llä |
 Facebook |
 Del.icio.us |