PILLEREILLÄ PIDENNYSTÄ ELÄMÄÄN?

Ravintolisät tuovat ikuisen elämän, sanoo tietotekniikkaguru Ray Kurzweil. Ravintolisät ovat enimmäkseen turhia, varoittavat ravitsemustutkijat.


Ruuat, lisäaineet ja ravintolisät, osa 1: E-AINEET >>>
Ruuat, lisäaineet ja ravintolisät, osa 3: URHEILIJOIDEN RAVINTOLISÄT >>
Ruuat, lisäaineet ja ravintolisät, osa 4: MIKROBIT >>


Elämää voi pidentää ikuisesti paljolti juuri ravintolisien voimalla, väittää Ray Kurzweil. Yhdessä lääkäriystävänsä Terry Grossmanin kanssa hän julkaisi vuonna 2004 oppaan, jossa kerrotaan vaatimattomasti, miten jo nykyihminen voi tulla kuolemattomaksi.

Sen jälkeen Kurzweil on ahkerasti toistanut kahta teesiä. Ensiksi: vuoteen 2030 mennessä tekniikka kehittyy niin paljon, että nanorobotit voivat uusia kaikki elimet, mukaan luettuna aivot. Ihmisistä siis tulee kuolemattomia. Toiseksi: on mahdollista pysytellä hengissä siihen asti, kun teknojeesus laskeutuu kyberavaruudesta.

Uusimmassa kirjassaan Kurzweil ja Grossman esittävät yhdeksänosaisen Transcend-ohjelman, jonka he vakuuttavat takaavan ikuisen ja vieläpä hyvän elämän. Lupauksen tiivistää kirjan nimi: “TRANSCEND: Nine Steps to Living Well Forever”. Lyhenteen yhdeksän kirjainta kuvaavat erilaisia elämänpidennyskeinoja kuten lääkärintarkastuksia, rentoutumista ja liikuntaa. Kirjain S eli “supplement” tarkoittaa ohjelman kovaa ydintä, ravintolisiä.

Lisiä pitää näin kunnianhimoisessa hankkeessa ollakin paljon. Wired-lehden haastattelussa Kurzweil on kertonut syövänsä päivittäin noin kahtasataa vitamiinia ja hivenainetta. Niiden joukossa ovat ubikinoni, viinirypäleensiemenuute, valkosipuli, mustikkauute, resveratroli, lesitiini, pyridoksaali-5-fosfaatti, inkivääri ja N-asetyylikysteiini. Ehkä Kurzweil ajattelee, että määrä muuttuu laaduksi, kun ottaa hiukan kaikkea luontaistuotekauppojen tarjonnasta.

Harvalla on yhtä kunnianhimoinen ohjelma, mutta noin puolet teollisuusmaiden asukkaista yrittää parantaa elämäänsä ravintolisillä.

Alkumenestykset innoittivat

Innostusta selittävät osittain historialliset saavutukset.

Vuonna 1867 Britannian merenkulkulaki määräsi merimiehet syömään päivittäin limettiä tai juomaan sitruunamehua. Keripukki hävisi. Sitruunamehu havainnollisti tarkasti ravintolisän määritelmää. Se oli lisäys, joka poisti todellisen puutteen ruokavaliossa.

Viime vuosisadalla alettiin ymmärtää usein satunnaisesti keksittyjen tehoruokien biokemiallista taustaa. Havaittiin, että sitruunan teho perustui C-vitamiiniin.

Lisääntynyt tieto auttoi löytämään uusia aineita ja niille uutta käyttöä. Niinpä kalanmaksaöljystä löydettiin D-vitamiini.

Suomessa ruvettiin 1940-luvulla lisäämään ruokasuolaan jodia struuman torjumiseksi sekä margariiniin A- ja D-vitamiinia.

Vitamiineja ja muita ravintolisiä on koko ajan myyty myös erillisinä valmisteina, kuten nesteinä ja pillereinä. Suomen markkinoilla on nykyään 3 500-4000 ravintolisää. Jakelukanavia on paljon: yli 3 000 päivittäväistavarakauppaa, noin 800 apteekkia, yli 300 luontaistavarakauppaa ja internet. Lisiä myydään myös urheiluravintokaupoissa, kuntosaleilla ja hoitoloissa. Ravintolisien ympärillä harjoitetaan myös verkostomarkkinointia, jossa myyjät hankkivat lisää myyjiä.

Alkuvaiheen voitot taistelussa pahoja puutostauteja vastaan saivat monet ajattelemaan, että vitamiinit ja muut ravintolisät estävät melkein kaikki taudit. Kaupan laajuus kertoo, että usko elää yhä vahvana, vaikka kehitys on edennyt epätasaisesti ja pettymyksiä on ollut paljon.

Kemistin ravintolisätragedia

Erityisesti vitamiinit ovat välillä sekoittaneet sekä tutkijat että kuluttajat. Viime vuosisadan C-vitamiinikupla on muistamisen arvoinen esimerkki.

Yhdysvaltalainen kemisti Linus Pauling oli vuonna 1954 saanut kemian Nobelin palkinnon ansioista, jotka olivat kaukana ravitsemustieteestä. Hän oli merkittävällä tavalla auttanut ymmärtämään, miten atomit muodostavat kemiallisia sidoksia keskenään.

Myöhemmin, 1960-luvulla Pauling kiinnostui C-vitamiinista. Hän kehitti teorian, jonka mukaan suuret C-vitamiiniannokset ehkäisevät flunssaa ja purevat myös sydäntauteihin ja syöpään.

Teoria osoittautui pian vääräksi, mikä yksinään olisi ollut vielä siedettävä vahinko. Asiat kääntyivät huonoon suuntaan, kun Pauling kieltäytyi tunnustamasta olevansa väärässä. Hän saarnasi C-vitamiinin ihmevoimasta kolmekymmentä vuotta, sitä sitkeämmin mitä enemmän vastakkaisia todisteita kertyi. Hän antautui ravintolisäteollisuuden käsikassaraksi ja ajoi lakeihin muutoksia, jotka heikensivät lisien turvallisuusvalvontaa. Näin huolimatta siitä, että turvariskejäkin oli havaittu.

Sairastuttuaan vuonna 1993 eturauhassyöpään Pauling väitti, että C-vitamiini oli lykännyt taudin tuloa 20 vuotta. Todellisuudessa näyttö vitamiinipillerien vaikutuksesta eturauhassyövän kehitykseen puuttuu vieläkin.

Osa kuluttajista pönkitti Paulingin uskoa väärään teoriaansa ylistämällä häntä. Monet ajattelivat, että Nobel-palkitun oli pakko olla oikeassa joka asiassa, varsinkin kun hän tarjosi ihmelääkettä. Paulingin tapaus todistaa osaltaan, että tutkijan väitteitä on arvioitava vain kokeellisen näytön perusteella. Vanhat saavutukset, oppiarvot, palkinnot ja esiintymistaito ovat silloin merkityksettömiä.

Ray Kurzweil teki viime vuosisadalla pioneerityötä skannerien, optisen lukemisen ja puheen syntetisoinnin kehittämisessä. Näiden ansioiden takia monet kuuntelevat häntä, mutta entisen menestyksen ei tule painaa vaa´assa elämänpidennysohjelmaa arvioitaessa. Tulosten yksin pitää ratkaista.

Uusia ongelmia

Tunnetusti aineen turvallisuus riippuu annoksesta. Tarpeeksi suurina määrinä ravintolisätkin ovat myrkyllisiä. Jo Paulingin aikana havaittiin eräissä kokeissa, että syövät lisääntyivät C-vitamiinia hotkivilla rotilla.

Kokeet muilla vitamiineilla vahvistivat epäilyksiä 1990-luvulla. Suomalaiseen syövänehkäisytutkimukseen SETTIin osallistui melkein 30 000 tupakoitsijaa. Haluttiin tietää, auttavatko A-vitamiinin esiaste beetakaroteeni ja E-vitamiini keuhkosyöpää ja sepelvaltimotautia vastaan riskiryhmässä. Havaittiin, että beetakaroteenin syöminen jopa hieman suurensi keuhkosyövän riskiä. Samanaikainen CARET-tutkimus Yhdysvalloissa vahvisti tuloksen.

Pari vuotta sitten Suomessa nousi pieni myrsky ravintolisien vaikutuksesta kuolleisuuteen. Itä-Suomen ja Minnesotan yliopistot julkaisivat toissavuonna tutkimuksen, jossa oli seurattu amerikkalaisten naisten pillerinsyöntiä ja terveyttä pitkän aikaa. Havaittiin, että useimpien ravintolisien ja kuolleisuuden välillä oli tilastollinen yhteys.
“Yksittäisistä yhdisteistä monivitamiinin, foolihapon, B6-vitamiinin, raudan, magnesiumin, sinkin ja kuparin käytön havaittiin lisäävän kuolleisuutta”, sanoo Itä-Suomen yliopiston tiedote.

Kuolleisuutta vähensi ainoastaan kalsium. D-vitamiini ei vaikuttanut suuntaan eikä toiseen.

Yksinään tutkimus todistaisi vähän, mutta esimerkiksi monet aikaisemmat vitamiinitutkimukset, vahvistavat tekijöiden johtopäätökset.

Energiaa juomista?

Kiinnostavin kysymys onkin ravintolisien tehottomuuden syy. Tutkijoiden mukaan yksi mahdollisuus on se, että vaikuttava kemikaali voi olla joku muu kuin lisää varten eristetty aine. Toinen mahdollisuus on, että aine vaikuttaa yhdessä joidenkin toisten aineiden kanssa.

Parhaita ovatkin toistaiseksi olleet luonnon ravintolisät, jotka tulevat normaalin ruuan mukana automaattisesti. Seuraavaksi tehokkainta on ruoka, johon on sekoitettu ravintolisää, esimerkiksi D-vitamiinilla terästetty maito.

Erillisistä ravintolisistä on hyötyä vain harvoin. Merkittävin poikkeus on D-vitamiini, jota välttämättä ei saa tarpeeksi ruuasta, jos käyttää vähän maitotuotteita.
Pahimmillaan ravintolisät ovat turhia, kalliita ja haitallisia. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on julkaissut erityisen oppaan humpuukin havaitsemista varten. Se onkin tarpeen, koska arviointi on paljolti kuluttajan vastuulla.

Euroopan unioni laati kymmenen vuotta sitten lisille oman direktiivin. Se määritteli ravintolisän aineeksi, joka täydentää tavallista ruokaa ja jota myydään annosmuodossa kuten kapseleina, tabletteina ja jauhepusseina.

Ravintolisää ei saa myydä lääkkeenä. Käytännössä kuluttajan on vaikea nähdä eroa. Pakkaus muistuttaa usein lääkepakkausta, ja apteekeissa ravintolisäpurkit komeilevat lääkkeiden vieressä.

Ravintolisä on kuitenkin olennaisesti eri asia kuin lääke. Lisän tuottajan ei tarvitse todistaa tuotteen tehoa. Valmistajat käyttävätkin lain väljyyttä täysin mitoin hyväkseen.

Energiajuomat on ajankohtainen esimerkki ylimainostetusta ravintolisästä. Jo nimi johtaa harhaan. Energiajuomissa on yhtä vähän energiaa kuin tavallisissa virvoitusjuomissa. Sen sijaan niissä on kofeiinia, jonka on havaittu kohtuullisina annoksina vaikuttavan myönteisesti aikuisten suorituskykyyn. Ylenmääräinen käyttö sen sijaan vie unen ja tekee hermostuneeksi.

Alle 15-vuotiaille lääkärit eivät suosittele kofeiinia, mutta juuri he juovat paljon kofeiinipitoisia energiajuomia, usein liikaa.

Tampereen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että energiajuomien runsas käyttö lisäsi 12-18-vuotiaiden univaikeuksia, päiväväsymystä, ärtymystä ja päänsärkyä. Innokkailla energiajuomien kittaajilla oli kaksi kertaa enemmän näitä häiriöitä kuin niillä, jotka eivät juoneet energiajuomia lainkaan.

Samansuuntaisia tuloksia on saatu ympäri maailmaa ja eri ikäryhmissä. Yhdysvaltalaiset tutkijat selvittivät Afganistan-joukkojen ruokavaliota. Sotilaat, jotka joivat päivässä kolme energiajuomatölkkiä tai enemmän, nukkuivat huonosti silloin kuin piti, mutta saattoivat nukahtaa käskynjaolla tai vartiossa.


JUTTUSARJA RUUASTA, VITAMIINEISTA JA LISÄAINEISTA

Ruoka-asioista kiistellään paljon. Me kerromme viisiosaisessa juttusarjassa tiukasti uusimpaan tieteelliseen tietoon perustuen erilaisista ravintolisistä, vitamiineista, mikrobiuhista ja ravitsemussuosituksista.

  • Ensimmäinen osa käsitteli lisäaineita.
  • Tässä toisessa osassa perehdymme vitamiineihin ja ravintolisiin, joista nousee aika ajoin suuria kohuja, viimeksi D-vitamiinista.
  • Kolmas osa kertoo ravintolisistä, joilla urheilijat ja kuntoilijat yrittävät puristaa vielä vähän lisää tulosta.
  • Neljännessä osassa paneudutaan mikrobeihin, jotka tutkimusten ja kokemusten mukaan aidosti uhkaavat ihmisen terveyttä, koska ne leviävät helposti pitkissä ja kansainvälisissä tuotantoketjuissa.
  • Viides osa on yhteenveto ruokavaliosta ja uusimmista ravitsemussuosituksista. Perehdymme myös tutkimuksiin, jotka kertovat ihmisten ruokakäyttäytymisestä eli siitä, miksi valitsemme tiettyjä ruokia ja hylkäämme muita.