Uusvanha Commodore 64
16.1.2013
COMMODORE 64X -RAKENNUSSARJAN ESITTELY
Markus Pentikäinen, kuva
Tietotekniikka on kehittynyt lyhyellä aikavälillä huimasti ja kotikoneiden laitekanta uusiutunut jo moneen kertaan. Historiaan kadonneiden joukosta on palannut eräs aikakautensa kirkkain tähti. Testasimme, miten nykytekniikka herättää henkiin vanhan kunnon C64:n.
Aiheesta TM-arkistojen kätköistä:
(suurenna kuvaa klikkaamalla)
- Tuuletin
- Ylimääräinen virtaliitin
- Blu-ray-asema
- Näppäimistön liitin
- Kortinlukija
- Prosessorin tuuletin
- PicoPSU-pienoisvirtalähde
- Keskusmuistiväylät
- Emolevyn usb 3.0 -liitin
Kotelossa näkyvat kaikki rakentamiseen tarvittavat komponentit, jotka tilasimme mini-itx-rakentamiseen erikoistuneesta avsstore.fi-nettikaupasta. Commodoreusa.net-sivustolla myydään 64x barebones -mallia, jossa on kotelon ja näppäimistön lisäksi kortinlukijat sekä pieni tuuletin.
Kuvaan numerolla [1] merkitty tuuletin lisättiin aikanaan Commodoren ensimmäiseen prototyyppiin, koska silloisen prosessorin lämpötilat kohosivat alituiseen kriittiselle tasolle. Jätimme pikkutuulettimen kytkemättä, sillä testikoneen 3.3 gigahertsin prosessorin lämpötila pysyi siedettävällä tasolla alle 50:ssä celsiusasteessa.
Pikkutuulettimien riesana on myös hurina, joka häiritsee etenkin kotiteatterikäytössä. Prosessorin oma tuuletin [6] jäähdytysritilöineen on tehokas ja lähes äänetön. Kun kaikki tarvittavat ajurit on asennettu prosessorin lämpotila laskee ja tuulettimen hurina vaimenee entisestään.
Toisin kuin tehtaan supreme-versiossa testikoneessamme on tarpeeksi tehoa suorittamaan raskaatkin ohjelmistot ja toistamaan 3D-elokuvia
Toistaiseksi vain harvassa emolevyssä on valmiina virtalähde liitäntöineen, joten porasimme koteloon reiän ylimääräiselle virtaliittimelle [2]. Siihen kytketään 12 voltin tasavirtamuuntaja.
Liittimestä lähtevät virtajohdot PicoPSU-pienoisvirtalähteelle [7], jonka voi kiinnittää suoraan emolevyyn. Emolevyjen kehittyessä niiden virrankulutus on vähentynyt. Lähitulevaisuudessa ulkoinen muuntaja voitaneenkin korvata alkuperäisellä Commodore 64 -muuntajalla. Poissuljettu ajatus ei myöskään ole käyttää ladattavia akkuja kannettavien tietokoneiden tapaan.
Blu-ray-aseman [3] alla mustassa kuoressa on ssd-levyasema, joka on korvannut perinteisen levyjä pyörittävän kiintolevyn. Ssd on täysin äänetön. Se kestää tärinää ja hakee tiedon salamannopeasti, minkä huomaa ensimmäisenä koneen käynnistysajoissa.
Niiden ympärillä on kallisarvoista tyhjää tilaa. Lähetämme seuraavan sukupolven Commodoren suunnittelijoille terveisinä ehdotuksen, että virtalähde muuntajineen integroidaan optisen aseman viereen.
Myös kortinlukijan [5] sijoittaminen osittain emolevyn päälle tuntuu melkein kiusanteolta, sillä rakenne rajoittaa emolevyn valintaa melkoisesti. Kortinlukija ja varsinkin siitä törröttävä liitin osuvat monessa emolevymallissa prosessorin tuuletusrimoihin tai kuten testikoneessa virtalähteeseen. Ratkaisimme ongelman kääntämällä kortinlukijan ylösalaisin, jolloin liitännälle jäi enemmän tilaa.
Emolevyn liitännät
Kuvassa näppäimistön liitin [4] on vielä irti. Se kiinnitetään emolevyn 9-pinniseen usb-lähtöön, jonka piikit näkyvät suunnilleen liittimen yläpuolella.
Kotelon mukana toimitetaan perusteelliset ohjeet, mutta lyhyesti sanottuna punainen johto tulee plussaan ja loput seuraavat perässä.
Kohdassa [8] on paikat keskusmuisteille. Niiden alapuolelta erottuu hopeanvärinen johto, joka menee ylösalaisin käännetylle muistikortinlukijalle.
Johto pitäisi kiinnittää emolevyn usb 2.0 -liittimeen, mutta ainoa vapaa liitin on jo varattu näppäimistölle. Helpoin ratkaisu on liittää johto adapterilla emolevyn usb 3.0 -liittimeen [9] tai hankkia uudemmalla liitännällä varustettu muistikortinlukija. On myös mahdollista jakaa näppäimistön johto joko valmiilla dual-välijohdolla tai perinteisesti tinakolvilla ”ryöstäen”.
Takapaneelin liitännät
(suurenna kuvaa klikkaamalla)
Emolevyn takapaneelissa on perinteinen ps/2-liitäntä, jonka voi jakaa hiirelle ja näppäimistölle. Siihen voidaan adapterilla kytkeä myös vanhat din5-liitäntäiset näppäimistöt.
Kuvaa ja ääntä voi lähettää kahdesta hdmi-liitännästä ja langattomasta widi-lähettimestä. Pelkkää kuvaa saadaan ulos myös dvi-liitännästä, johon voi adapterilla liittää vga-kuvaputkinäytön.
Wlania voidaan tarvittaessa avittaa kahden antennin voimalla. Langallisiakin verkkoliitäntöjä on kaksin kappalein. Sid-musiikkinautinnon viimeistelee 3,5 mm liitäntöjen lisäksi digitaalinen s/pdif ja jo aiemmin mainittu Intelin langaton widi.
Commodore OS Vision -asennus
Ilmaisen Os Vision -käyttöjärjestelmän saa ladattua osoitteesta www.commodoreusa.net, jonka jälkeen sen voi polttaa asennuslevykuvaksi dvd-levylle. Extroja varten tarvitaan toinenkin levy.
Commodore OS Visionin voi asentaa lähes kaikkiin 64-bittisiin pc-tietokoneisiin. Käyttöjärjestelmää voi kokeilla turvallisesti myös ilman asennusta: kun asennuslevy on käynnistynyt ensimmäisestä valikosta valitaan ”live - boot”.
Tällöin käyttöjärjestelmä latautuu pelkästään koneen keskusmuistiin, jolloin järjestelmän yhteensopivuutta ja ominaisuuksia voidaan testata tekemättä muutoksia olemassa olevaan järjestelmään.
Varsinainen asennus aloitetaan valitsemalla aloitusvalikosta ”install”. Asennus tapahtuu lähes tulkoon automaattisesti. Käyttäjä valitsee itse maan, valuutan ja levyosiot. Kieleksi kannattaa valita joku muu kuin Suomi sillä OS Vision suomenkielinen versio on toistaiseksi hieman kehitysasteella.
Kieliasetukset voi määrittää myöhemmin vaikka jokaiselle käyttäjälle erikseen.
Mikäli koneelle ei haluta muita käyttöjärjestelmiä ja koneen kiintolevyn voi tyhjentää, valitaan vaihtoehto käytä koko levyä. Huomionarvoista on, että tämä vaihtoehto todellakin putsaa koko levyn tyhjäksi OS Visionin käyttöön, eikä vanhempia asetuksia voi enää palauttaa.
Internet-yhteys ei ole välttämätön, mutta verkkokaapeliyhteys nopeuttaa asennusta ja etenkin myöhemmin tehtäviä päivityksiä.
Asennus Windowsin rinnalle
OS Visionin Wine-emulaattorilla voidaan ajaa monia Windowsille tehtyjä ohjelmia. Esimerkiksi Photoshop 6.0 asentuu ja käynnistyy Wineen ongelmitta.
Tarvittaessa joitain Windows-ohjelmia varten voidaan asentaa ihan oikeakin Windows, esimerkiksi Win 98 tai Win XP OS Visionin sisään.
Tarjolla on myös erityinen Windows-lisenssi Office-ohjelmistoa varten. Tällöin Windows käynnistyy ja toimii erillisessä ikkunassa.
Commodore OS Vision voidaan asentaa myös rinnakkain Windows-käyttöjärjestelmän kanssa. Yleispätevä neuvo on asentaa ensin Windows ja sen jälkeen muut järjestelmät.
Asensimme C64-testikoneeseen Windows 8 Pro -version helpoimmalla tavalla eli alustamalla sille koko ssd-levyn ntfs-formaattiin.
OS Visionille pyhitimme 64 gigatavun compact flash -kortin ja korttipaikan, joka löytyy C64x:n peruskokoonpanossa laitteen kyljestä. Suhteellisen nopea compact flash -asema olisi muuten jäänyt joutilaaksi. Näin asennus voidaan suorittaa alusta loppuun käyttäen ohjattua toimintoa ja helppoa ”asenna muiden järjestelmien rinnalle” -valintaa ilman huolta osioinnista tai levykirjanpidon sotkeutumisesta. Tämän jälkeen asemaksi valitaan Generic Compact Flash -asema varaten koko levy OS Visionin käyttöön.
Asennuksen jälkeen kone menee Commodoren pelkistettyyn Grub bootmanager -valikkoon, josta voidaan valita kumpi järjestelmä käynnistetään. Muutaman sekunnin kuluttua kone on valmis käytettäväksi - tai kuten vanha Commodore iloisesti sanoisi: READY.
Jos käynnistysvalikkoa haluaa tuunata tai vuorotella eri Linux-versioiden välillä (esim. Ubuntu Studio), voidaan käynnistystä viritellä monellakin tapaa.
Windowsin puolella XP-versioon asti marssijärjestystä muokataan boot.ini-tiedostossa. Myöhemmissä versioissa käytetään erillistä bootmanager-ohjelmaa, joka Windows 8:ssa käynnistetään ajamalla msconfig.exe.
Hannu Kaunismäki
 Osta juttu |
 Tilaa sms:llä |  Tilaa APE:lla |
 Lähetä kaverille |
 Tulosta |
