Tekniikan Maailma

Ostoskorisi on tyhjä

Yamaha Grizzly 700 FI vastaan Yamaha Viking RS

30.12.2008

TELAMÖNKIJÄ HAASTAA MOOTTORIKELKAN

Pystyykö teloilla varustettu maastomönkijä haastamaan moottorikelkan lumisessa maastossa? Me etsimme vastauksia muun muassa siihen, kumpi kulkee kovempaa, miten ne etenevät pehmeässä lumessa, miten helposti ne kaatuvat, kumpi on ketterämpi käsitellä ja vaikeampi hallita nopeassa ajossa.

Vertailtaviksi ajoneuvoksi tässä kelkka vastaan telamönkijä -testissä valitsimme Yamahan maastossa menemisen lippulaivat, pitkän leveätelaisen Viking RS -kelkan ja ohjaustehostimella varustetun Grizzly 700 FI -maastomönkijän, jossa on Tatou 4S -telasto. Kapeatelainen lyhyt urheilukelkka olisi ollut vääränlainen vastus telamönkijälle, koska se olisi tietyissä tilanteissa ollut ylivoimainen ja tietyissä tilanteissa taas ”huutolaispojan” asemassa.

Kokeilimme muun muassa maasta korkealla olevan kaatuneen puunrungon ylittämistä. Kuten arvelimmekin, telamönkijällä oli vaikeuksia. Etutelat menivät yli mutta takatelat eivät. Se oli menemätön paikka. Niin se olisi ollut kelkallekin, jollei sarvissa olisi ollut kokenut kelkkakouluttaja. Pelkällä suurella alkunopeudella korkealla olevasta puun rungosta ei selvitä.

Testiolosuhteissa tasaisella ajopinnalla, jossa pito pysyy koko ajan samana, telamönkijän tasauspyörästön lukon päällä tai pois olemisella ei ole merkitystä. Käytännön maasto-olosuhteissa tilanne on kokonaan toinen. Merkitystä on monella muullakin seikalla, muun muassa sillä millainen on kelkassa käytetyn telamaton muoto.

Vaikka veto- ja etenemiskyky ovatkin kaksi eri asiaa, voimme testin jälkeen pelkistää asian näin: Sekä Grizzlyn että Vikingin veto- ja etenemiskyky maastossa suoraan eteenpäin ajettaessa on hyvä ja käytännössä samaa luokkaa. Grizzlyn telojen maata koskettava yhteispinta-ala on 1,3 neliömetriä ja Vikingin 1,6 neliömetriä.

Sitten päätimme kokeilla selkeän yksiselitteistä asiaa: peruuttamista ylämäkeen muutaman kymmenen senttimetrin lumikerroksessa. Telamönkijä oli tässä selvästi parempi. Siinä missä kelkka alkoi kaivaa ja pysähtyi, telamönkijällä matka jatkui.

Kokeilimme pysähtymistä kiinni jääneen kelkan rinnalle ja siitä lähtemistä ylämäkeen. Sekään ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Olimme löytäneet ensimmäisen tilanteen, jossa kelkka hävisi telamönkijälle selvästi.

Miten olisi sivurinteessä ajamisen kanssa? Mönkijä on selvästi korkeampi ja vaikuttaa päältä katsoen jotenkin huteralta. Tämä ennakkoluulo osoittautui vääräksi. Rinteessä, jossa kelkka alkoi kallistua uhkaavasti kuljettajan ylärinteen puolella roikkumisesta huolimatta, mönkijällä pystyi ajamaan normaalisti satulassa istuen. Kokeilimme kallistaa jopa alarinteen suuntaan, mutta mönkijän kaikki neljä telaa pysyivät edelleen tukevasti kiinni ajopinnassa.

Kokeilimme myös jyrkkien mäkien nousemista ilman etukäteisvauhtia paikoissa, joissa keskipitkillä reittikelkoilla tai lyhyillä urheilukelkoilla ei olisi mitään mahdollisuuksia. Tämä taisto päättyi tasapeliin, molemmat selvisivät kokeesta uskomattoman hyvin.

Nopeassa ajossa reittien ja urien patikoissa kelkka on huomattavasti miellyttävämpi ajettava kuin telamönkijä. Tietyssä vauhdissa kelkka ei enää käy kaikkien monttujen pohjalla, vaan ratsastaa ”aaltojen harjalla”. Mönkijältä tämä ei onnistu.

Telamönkijällä pysyy kyllä suurinta sallittua nopeutta käyttävien kelkkojen matkassa, mutta kuljettajalla pitää olla hyvä kunto ja riittävästi ajotaitoa, jotta hän ei riko ajopeliä vaikeissa olosuhteissa. Eikä ajomatka saa olla useita kymmeniä kilometrejä.

Neliveto päällä mönkijän ajettavuus oli selvästi parempi kuin pelkällä takavedolla. Itse asiassa on vaikea - toisin kuin kumipyörämönkijässä - keksiä mitään ajo-olosuhdetta, jossa pelkkä takavedon käyttö toisi jotain etuja nelivetoon verraten.

Leveätelainen Viking-kelkka on tunnetusti hyvä ”umpisessa” eli ajamattomassa lumimaastossa liikkuja. Se jää kuitenkin armotta toiseksi Grizzlylle. Telamönkijällä ei tarvitse pelätä sen enempää peruuttamisia kuin sivurinteitäkään. Vaikka vaativissa paikoissa eteenpäin ajettaessa ollaan tasoissa, mönkijä on huomattavasti ketterämpi vekslailtava tiheässä metsässä kivien, kantojen ja puiden keskellä.

SEKÄ Grizzlyn että Vikingin maasto-ominaisuudet ”umpisessa” ovat mahtavat. Suurin ero piilee tietysti siinä, että mönkijää voi käyttää ympäri vuoden. Jos käyttötarvetta on pelkästään talviaikaan, ja jos pitää liikkua laajalla alueella nopeasti, valinta kallistuu Vikingin puolelle. Telamönkijän hankkimista moottorikelkan sijaan kannattaa harkita silloin, kun tarvitsee hyviä maasto-ominaisuuksia eikä tarvitse liikkua laajalla alueella vauhdikkaasti. Ja tietysti silloin, kun laitetta tarvitsee ympäri vuoden.

Olavi Lempinen (tiivistelmä TM:n 1/09 artikkelista, s. 94-98)

Lisää ostoskoriin Osta juttu Tilaa tekstiviestillä Tilaa sms:lläTilaa ja maksa APE -kukkarolla Tilaa APE:lla
Lähetä linkki kaverille Lähetä kaverille Tulosta juttu Tulosta

 

Tilaajapalvelut

Lehtiesittely
Tilaa lehti
Osoitteenmuutos
Tilausmuutokset

Mediatiedot

Lehti
Ilmestymis-ja aineistoaikataulu sekä ilmoitushinnat
In English
Verkkopalvelu
Aineiston toimitus, tekniset tiedot ja hinnastot