Poliisivarusteisella Jaguarilla ajaminen tavallisen liikenteen seassa on kummallinen kokemus. Pelkkä läsnäolo tuntuu herättävän ympäristössä harrasta kunnioitusta. Normaalisti kilparataa muistuttava moottoritieosuus on muuttunut lainkuuliaisuuden tyyssijaksi. Osa autoilijoista selvästi hämmästyy omia ajatuksiaan: “Voiko poliisille olla kateellinen?”

Poliisin liikennevalvonnasta ollaan monta mieltä. Kesäöisen pusikon suojassa, alamäessä, tyhjällä ja suoralla valtatiellä rehellisiä kansalaisia vaaniva tutkapartio on suorastaan legenda. Harva sellaista tosin on oikeasti vähään aikaan nähnyt. Toisaalta poliisiin sanotaan pätevän saman kuin naiseen ja taksiin: ei koskaan paikalla silloin, kun tarve olisi suurin.

Katkerista jutuista huolimatta “pensaspoliiseja” on yhä harvemmassa. Nopeusvalvonta tapahtuu useimmiten liikenteen seassa ajaen, joko pandaväreihin maalatulla partioautolla tai sitten tunnuksettomalla siviilipoliisiautolla. Näin päästään puuttumaan paremmin todellisiin liikennettä vaarantaviin tilanteisiin, ja hetkellisiä, sinänsä vaarattomia nopeudenylityksiä on mahdollisuus armahtaa tai ojentaa vain huomautuksella.

Siviiliautojen tarpeellisuutta valvonnassa ei kukaan kiistäne, mutta jo pelkästään riittävän näkyvä poliisin läsnäolo parantaa liikenneturvallisuutta.

Niinpä mielestämme oli korkea aika varustaa Liikkuva poliisi partioautolla, jota ei voisi syyttää ainakaan piileskelystä tai huomaamattomuudesta – eikä myöskään hitaudesta.

Tekniikan Maailma on aina kannattanut näkyvää ja oikeudenmukaista liikennevalvontaa ja lahjoittanut näissä merkeissä Liikkuvalle poliisille aikojen kuluessa kolme partioautoa. Kaikille yhteisinä nimittäjinä ovat olleet tarkoituksenmukaisuus, tehokkuus ja näyttävyys.

Nyt, 50-vuotisjuhlavuoden päätteeksi lahjoitettu Jaguar S-Type R noudattaa samaa periaatetta kirkkaimmillaan. Se tuo liikennevalvontaan ulottuvuuden, jota poliisilla ei vähään aikaan ole ollut. Liki 400-hevosvoimainen poliisiauto herättää kunnioitusta ja lisää arvovaltaa. Jos joku siitä huolimatta päättäisi kokeilla rajojaan, ei takaa-ajoista tule kovin pitkiä.

Valkoinen salama

Nykyään poliisiauton värityksestä määrätään asetuksella. Kaksi vaihtoehtoa ovat tunnuksellinen auto, jossa valkoista pohjaväriä täydentävät leveät, tummansiniset poikkiraidat akseleiden kohdalla. Toinen vaihtoehto on kokovalkoinen, niin sanottu irtokilpiauto, jossa ainoat poliisitunnukset ovat katolla hälytysvalopaneelissa, joka voidaan tarvittaessa irrottaa. Tarkemmin poliisiautoista kerrottiin TM:ssa 14/02.

Myös Jaguar on kokovalkoinen, eikä sille myönnetty erivapautta kylkien “POLIISI”-teksteille, kuten aiemmissa lahjoitusautoissa. Siitä huolimatta auto taatusti huomataan.

Valkoinen on muuten erittäin harvinainen väri Jaguar S-Type R:lle. Lähin sellainen löytyy Moskovasta. Euroopassa valkoisia ärriä ei tiettävästi ole yhtään.

S-Type esiteltiin syksyllä 1998, jolloin se kiinnitti huomiota omaperäisellä ja Jaguarin historiaa vahvasti myötäilevällä muotoilullaan. Kaksi vuotta sitten S-Type sai mietoja ulkonäkökohennuksia, mutta enemmän tapahtui tekniikassa.

Etujousitus uudistettiin, ja vaikka perusrakenne päällekkäisine tukivarsipareineen säilyi ennallaan, suurin osa komponenteista vaihtui alumiinisiksi. Myös takajousitus koki pienempiä muutoksia ja DSC-ajonvakautusjärjestelmä lisättiin vakiovarustukseen.

Moottorivalikoimassa nelilitraisen V8:n iskutilavuutta kasvatettiin 4,2 litraan. Malliston huipuksi saatiin S-Type R, kun V8:n sylinteririvien väliin asennettiin Roots-tyyppinen, Eatonin valmistama mekaaninen ahdin. Nokka-akseleita on neljä ja venttiilejä 32, joista imuventtiilien ajoitus on säätyvä.

Automaattivaihteisto on uusinta tekniikkaa edustava, elektronisesti ohjattu kuusivaihteinen ZF 6 HP 26. Käsinvalintamahdollisuutta vaihteisto ei sisällä, mutta harva sitä jää edes kaipaamaan.

Jarrujen taustalta löytyy tuttu nimi: Brembo. Edessä jäähdytetyt jarrulevyt ovat halkaisijaltaan 365 mm, eli isommat kuin 14-tuumainen vanne. Takanakin halkaisija on 330 mm. Nelimäntäiset jarrusatulat ovat alumiinia. Jarrutustehoa siis riittää, ja suoritusta helpottaa hätäjarrutustehostin. Seisontajarru on sähkötoiminen.

Säätyvä iskunvaimennus tuntee lyhenteen CATS (Computer Active Technology Suspension). Vaimentimissa on kaksi jäykkyysasetusta, joita ohjaava elektroniikkayksikkö saa tietonsa rintapeltiin ja tavaratilaan sijoitetuilta pystykiihtyvyysantureilta, moottoritilassa olevalta sivuttaiskiihtyvyysanturilta sekä jarrupoljinanturilta. Vaimentimien asetuksia vaihdetaan yksilöllisesti ennalta määrättyjen parametrien mukaan. Esimerkiksi pienissä nopeuksissa takaiskunvaimentimia jäykennetään, jolloin auto aavistuksen yliohjautuu ja kääntyy mutkiin hanakammin. Vastaavasti suurissa nopeuksissa ajovakautta tehostetaan pitämällä etuiskunvaimennus jäykempänä ja auton luonne siten aliohjautuvampana. Kuljettaja ei vaimenninten säätöihin voi vaikuttaa.

Lähivaloina on tehokkaat kaasupurkausvalot. Kaukovaloiksi ei ksenoneita S-Typeen valitettavasti ole ainakaan vielä saatavissa.

Jaguar saapui syksyllä tehtaalta Poliisin tekniikkakeskuksen tiloihin Helsingin Arabiaan, missä se sai poliisivarustelun. Ennennäkemättömän auton varustesijoittelussa oli omat ongelmansa, mutta lopulta tutkat, keskinopeusmittarit, hälytyslaitteet, radiot ja muut varusteet löysivät omat paikkansa. Lopuksi Jaguariin ruuvattiin kiinni rekisterikilvet, joissa tunnuksena on tietysti TM-50.

Ei vääriin käsiin

Jaguar S-Type R kuuluu maailman nopeimpien sarjavalmisteisten sedanien joukkoon. Ikuisessa tehokilvassa tosin Audi RS6 ja Mercedes-Benz E55 AMG ovat edellä ja kiihtyvät paikaltaan lähtien 100 km/h nopeuteen alle viidessä sekunnissa. Jaguarille arvoksi ilmoitetaan 5,6 sekuntia, mikä sekin 1 800-kiloiselle nelioviselle on huima arvo ja riittää pesemään useimmat urheiluautot.

Huippunopeus on rajoitettu tehtaalla 250 kilometriin tunnissa. Reserviä moottorissa on sen verran, että hälytysvalopatterista huolimatta tuo nopeus varmasti saavutetaan.

Takavetoisuus tietysti aiheuttaa etenemiseen omat rajoituksensa suomalaisissa olosuhteissa. Tällä hetkellä autossa on kitkarenkaat, sillä takarenkaiden koko on 275/35 R 18, eivätkä isot jarrut salli pienempiä vanteita. Harvinaisen kokoiset nastarenkaat ovat kuitenkin jo tilauksessa.

Tavanomainen ajaminen ei R:llä tuota mitään vaikeuksia, ellei sellaiseksi lasketa jatkuvaa, hienovaraista ohjailutarvetta leveiden renkaiden osuessa urien reunoihin. Vaihteisto toimii tyylikkäästi, ohjaus on tunnokas, eivätkä matalat renkaat tai nopeaankin ajoon sopiva jousitus aiheuta vaivautunutta epämukavuutta. Siten se soveltuu ongelmitta myös kokopäiväiseksi työpaikaksi.

Sivistynyt käytös kuitenkin hämää, sillä voimaa on varastossa hurjasti. Mieleen tulee lähinnä hälytysvaloilla varustettu raketti.

Hurjaan menoon TM-50 toivottavasti joutuu mahdollisimman harvoin. Uskomme, että se rauhoittaa liikenteessä kiivastuneita ilman, että voimia on tarpeen edes käyttää. TM-50:n miehistöltä varmasti löytyy hetki muutaman sanan vaihtoon, ilman että omilla suorituksillaan tarvitsee hankkiutua Jaguarin takaistuimelle.

Edeltäjiensä tavoin myös TM-50 tulee olemaan esillä monissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, joissa esitellään poliisin liikenneturvallisuustyötä. Normaalien partioautotehtävien ohella se palvelee erityistehtävissä Liikkuvan poliisin johdon esikunnan alaisuudessa.

POLIISIKIN on vain ihminen. Auton lahjoitusprosessin kestäessä on ollut mukava seurata, miten pikkupoikamaisen innostuksen moinen auto herättää myös virkapuvun sisällä. Varmasti se auttaa myös Liikkuvaa poliisia edistämään liikenneturvallisuutta hyvässä hengessä, ja ymmärtämään sen itsehillinnän määrää, joka tällaisella autolla ajavalta Suomessa vaaditaan. Turvallista ja arvokasta matkaa, TM-50.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 20/03, s. 10-16)