Formula 1 -kilpailu kestää alle kaksi tuntia. Rallikilpailussa erikoiskokeiden yhteenlaskettu aika on alle viisi tuntia. Le Mansin legendaarisessa kilpailussa kierretään rataa täysillä kokonainen vuorokausi. Jos johonkin kilpailuun voidaan liittää adjektiivi legendaarinen, se on ennen muita Le Mans. Ensi kerran siellä ajettiin jo vuonna 1923.

Kisaviikolla Le Mansin radan ympäristön kansoittaa noin parisataatuhatta leireilevää katsojaa. Kilpailu alkaa pitkien seremonioiden jälkeen vasta lauantai-iltapäivänä. Katsomot ovat tällöin ääriään myöten täynnä. Vanha perinteinen juoksu-startti on vaihtunut jo 70-luvulla master-lähtöön turva-auton perästä. Sen nähtyään väki lipuu illan mittaan rata-alueen laitamille katselemaan ja kiertelemään, ehkä nauttimaan eväitään tai tutustumaan kauppoihin ja museoon.

Tänä vuonna Le Mansissa ajetaan kahdessa perusluokassa: LM GT-autot ja LM-prototyypit. Kummatkin luokat on edelleen jaettu kahtia. Näin on radalle saatu samaan aikaan varsin kirjava kokoelma toinen toistaan hienompia kilpureita.

Yö on kilpailijoille vaarallista aikaa. Tänäkin vuonna ulosajoista ja konerikoista suuri osa tapahtuu silloin, kun vain innokkaimmat autourheilufanit jaksavat valvoa seuratakseen menoa. Muut ovat siirtyneet telttoihinsa lepäämään moottorien ujelluksesta välittämättä. Aamulla tallihenkilökunnasta jokaisella on mustat renkaat silmien ympärillä, sillä kukaan ei ole malttanut nukkua. Lepovuorossa olevilta kuljettajiltakaan se ei ole onnistunut.

Viimeiset tunnit kuluvat nopeasti katsojille, mutta hitaasti kilpailijoille. Monet autot pysyvät enää vain tuskaisesti liikkeellä. Tallipäälliköt odottavat kynnet purtuina armahtavaa ruutulippua. Neljältä iltapäivällä autot ovat ryhmittyneet perinteisesti sumppuihin. Martini BMW:ssään ajaa maaliviivan yli käsi nyrkissä tuulettaen, 24 tunnin uurastuksen jälkeen.

(Lyhennelmä Juha Kivekkään artikkelista TM 12/99, s. 50-57)