New Scientist -sivusto kertoo Manchesterin yliopiston yllättävästä tutkimuksesta, jossa biologian tutkija Susanne Shultz huomasi kaikkien kädellisten ryhmäkoon olevan jokseenkin vakio.

Shultzin tutkimuksesta käy ilmi, että ryhmien koko vaihtelee melkoisesti lajien sisällä kuin niiden välilläkin, mutta varsinaiset ryhmäkoot ovat melko vakiintuneita. Ne voidaan jakaa karkeasti viiteen kategoriaan.

Pienimmät ryhmät koostuvat noin 2,5 yksilöstä. Tämä vastaa keskimääräisen ihmisperheen kokoa. Esimerkiksi Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 2,8 ihmistä perhettä kohden.

Toiseksi pienimmät ryhmät koostuvat noin viidestä yksilöstä. Suuremmat ryhmät koostuvat noin 15:sta, 30:stä tai 50 yksilöstä.

Pienimmissä ryhmissä on tyypillisesti kaksi aikuista ja näiden muutama jälkeläinen. Suuremmissa ryhmissä on tyypillisesti yksi aikuinen uros ja useita naaraita tai useita aikuisia uroksia ja naaraita.

Muunkaltaiset ryhmärakenteet, kuten useista aikuisista uroksista mutta pienestä määrästä naaraita koostuvat ryhmät ovat harvinaisia.

”Toinen seikka, mikä näyttää tuottavan haasteita kädellisille ryhmille, on muodostaa ryhmiä, joissa uros–naaras-parit muodostavat yhdessä suurempia ryhmiä, vaikka linnuilla tällainen on tavallista”, Shultz kertoo.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että suurimpia ryhmiä muodostavat tyypillisesti avomaastossa elävät lajit. Shultz uskoo tämän johtuvan siitä, että suuremman ryhmän on helpompi puolustautua ulkoisilta uhkilta. Pienikokoisempia ryhmiä puolestaan tavataan tiheiden metsien puissa elävistä lajeista, sillä suuren ryhmän koordinointi tällaisissa olosuhteissa on haasteellista.

”Ekologiset ja sosiaaliset suhteet ovat siis vahvasti sidoksissa toisiinsa”, Shultz toteaa.

Shultz huomasi vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessaan, että ryhmäkoot ovat kehittyneet harppauksina. Tuore tutkimus on julkaistu Biology Letters -tiedejulkaisussa.