Joku pienistä Fiateista on aina julistettu tärkeäksi. Niin myös nykyinen Punto, kuten sen edeltäjäkin. Ja sitä ennen Uno ja niin edelleen suoraan alenevassa polvessa. Tärkeää on myös se, minkälainen uusi Punto on arkisessa ajossa. Sitä selvittelee Tekniikan Maailman 60000 kilometrin käyttötestiraportti.

Koska Fiatin vahvuus piilee juuri pienten autojen osaamisessa, ne ovat sille tärkeitä. Ja kun ne ovat tärkeitä Fiatille, ne ovat tärkeitä koko Italialle. Fiat Punto on tärkeä auto myös suomalaiselle auton käyttäjälle. Vuonna 2000 sen myynti nousi 3 416 autoon, eli lähes kaksikertaiseksi edelliseen vuoteen verrattuna. Pikkuautojen kokoluokassa se saavutti ykkössijan. Hieno tulos, sillä Ford Fiestan, Nissan Micran, Opel Corsan, Renault Clion ja Toyota Yarisin tapaiset kilpailijat eivät taatusti tee kaupankäyntiä helpoksi.

Käyttötestiauton valinnassa pyrittiin löytämään malliversio, joka kuluisi kansan käsissä eli osoittautuisi paljon ostetuksi. Pohdiskelun jälkeen valittiin viisiovinen Fiat Punto 60, jonka hinta tuolloin oli 74 900 markkaa. Hintaa pidettiin kurissa myös niin, että autoon ei otettu keskuslukitusta eikä sähkötoimista kaksitehoista ohjaustehostinta, joka kuuluu Punto 80:n vakiovarustukseen.

Käyttötestin Puntoa vastaava malliversio viisiovinen Fiat Punto 60 maksaa nyt 77 900 mk eli 3 000 mk enemmän kuin testin alkaessa. Olennainen lisä sen varustuksessa on kuljettajan turvatyyny, joka otettiin vakiovarusteisiin tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Punto oli selvinnyt erittäin hyvin Euro NCAP -törmäystestissä. Testitulosta ryhdyttiin keväällä 2000 käyttämään mainonnassa mainitsematta, että Suomessa myytävissä vakiovarusteisissa autoissa ei ollut kuljettajan turvatyynyä, mikä törmäystestin autossa taas oli ollut. Autoliitto lähti hankkimaan asiaan selvitystä, minkä johdosta Fiat ja merkin maahantuoja Italkon päättivät lisätä kuljettajan turvatyynyn Punton vakiovarustukseen. Asia tulkittiin tahattomaksi virheeksi.

Käyttötestin arvioinnin perusteella Fiat Punto 60 on hyvä auto. Toimintahäiriöt eivät käyttöä haitanneet, polttimoiden palaminen kuuluu autoilun arkeen, ohjelmoitujen huoltojen ulkopuolisia töitä oli melko vähän ja nekin pieniä. Testikilometreistä reilusti puolet taitettiin maantiellä ja liki viidennes moottoritiellä. Ohjaustehostimen puuttumisen voi hyväksyä huokean pikkuauton ominaisuutena, kuten myös meluisuuden, keskuslukituksen puuttumisen, käsikäyttöiset ikkunahissit ja peilit. Ajovalopolttimoiden vaikea vaihdettavuus sekä hankaluudet pesunesteen ja polttonesteen täyttämisessä ovat suunnittelun lipsahduksia

Polttoainetalous on kokoluokassa hyvä, mutta voisi olla parempikin. Käyttötalous kokonaisuudessaan on testin perusteella kunnossa. Auton meluisuus, jossa tieäänet ovat pääosassa, käy rasittavaksi pitkällä matkalla. Sille ei käytännössä ole paljoakaan tehtävissä, ei ainakaan pienellä rahalla. Lähivalot ovat hyvät, mutta vaativat huolenpitoa. Valojen pesuri on edelleen mukana varusteissa, mikä on hieno asia. Muuten näkyväisyyttä haittaavat pienet peilit ja kurakelillä voimakkaasti ikkunoita myöten likaantuvat kyljet. Sisätilat kuuluvat auton parhaisiin puoliin. Käyttäjät, jotka ovat ymmärtäneet ajavansa pikkuautoa, ovat antaneet niille poikkeuksetta kiitoksensa. Jopa tavaratilan vetoisuutta on kiitelty. Moitteitakin on esitetty, mutta mitta-asteikko on silloin ollut toinen.

(Tiivistelmä Hannu Lindellin ja Pekka Aromaan artikkelista TM 8/2001, s. 56-65)