Suurikokoiset putoavat kivet voivat maahan osuessaan synnyttää niin voimakkaan paineaallon, että vain ydinaseet pystyvät tuottamaan vastaavan energian, tuore tutkimus paljastaa.

Satoja metrejä putoavat valtavat kallionmurikat murskautuvat maahan törmätessään hiekaksi ja pölyksi, joka kulkeutuu paineaallon mukana satojen metrien päähän ja sataa maan pinnalle useiden päivien kuluessa. Paineaalto katkoo tieltään puita ja kasveja vielä satojen metrien päässä.

”Tämä on äärimmäisen kummallinen ilmiö, joka on aiemmin jäänyt laajalti huomiotta”, äärimmäisen energiapitoisia kivenputoamia (engl. Extremely Energetic Rockfalls, EER) tutkinut Fabio de Blasio Milanon-Bicoccan yliopistosta kertoo New Scientist -sivustolle.

Ensimmäinen tunnettu tapaus sattui Yosemiten kansallispuistossa kesäkuussa 1996, kun näköalapaikalta irronneet lohkareet putosivat 665 metriä laakson pohjalle. Törmäyksestä syntynyt räjähdys kaatoi noin tuhat puuta, joista kauimmaiset sijaitsivat puolen kilometrin päässä.

Törmäyksessä voi vapautua yli 80 miljardia joulea energiaa.

De Blasio tutkimusryhmineen on nyt analysoinut Yosemiten tapausta sekä pariakymmentä muuta EEC-tapahtumaa viimeksi kuluneen kahden vuosikymmenen ajalta.

Aivan joka paikassa ilmiötä ei pääse todistamaan, sillä putoavan kiven täytyy olla tilavuudeltaan noin 10 000 kuutiometrin kokoinen ja pudota satoja metrejä tuhoutuakseen täysin.

”Tyypillisesti ilmiö kohdataan paikoissa, joissa eroosio on ollut verrattain nopeaa. Esimerkiksi Yosemiten kansallispuistoa on kuluttanut Merced-joki”, De Blasio selittää. Monet tutkijoiden analysoimista tapahtumista sattuivat Alpeilla.

De Blasion laskelmien mukaan äärimmäiset kivenputoamat voivat törmätessään vapauttaa yli 80 miljardia joulea energiaa – enemmän kuin mikään ei-ydinpommi. Törmäyksen synnyttämä paineaalto etenee sadan metrin sekuntivauhtia.

Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmavoimien ”kaikkien pommien äidin” räjähdyksessä energiaa vapautuu ”vain” 46 miljardia joulea.

Jos siis näet valtavan kiven putoavan vuoren huipulta, varmista, että olet törmäyksestä riittävän kaukana!

Tutkimus on julkaistu Journal of Geophysical Research Earth Surface -tiedejulkaisussa. Aiheesta kertoo New Scientist.