Vauvaikäiset lapset pudottavat eri esineitä jatkuvasti ja pitävät siitä yli kaiken. Kyseistä toimintaa harjoittamalla pieni kehittyvä lapsi saa ensimmäisen käsityksensä painovoimasta sekä kausaliteetista eli syy–seuraussuhteesta, johon ihmisen tapa hahmottaa todellisuutta pitkälti nojaa.

Suhteen periaatteena on se, että syyn tulee edeltää sen seurausta ajallisesti.

Monissa tapauksissa suoraviivainen suhde ei kuitenkaan onnistu tarkalleen kuvaamaan todellisuutta, kertoo Science Daily -sivusto.

Hiljattain Nature Communications -tiedejulkaisussa julkaistu yhdysvaltalaistieteilijöiden raportti esittelee uuden aikavapaan lähestymistavan kausaliteettiin.

”Todellisuutta on se, että syy ja seuraus ovat usein päinvastaisia. Uusi syyperäinen menetelmämme mahdollistaa molemminpuolisen tai kaksisuuntaisen syy–seuraussuhteen, jossa syyn seuraus voi palautua syylle samanaikaisesti”, selitti tutkimusta johtanut yhdysvaltalaisen Beth Israel Deaconess Medical Center -sairaalaopiston tohtori Albert C. Yang lehdistötiedotteessa.

Tutkijoiden menetelmä määrittelee kausaliteetin ajasta erilliseksi suhteeksi.

Heidän esittelemänsä syyn ja seurauksen yhteisvaihtelun periaate luonnehtii syytä siten, että kun se on läsnä, seuraus ilmaantuu ja mikäli syy poistetaan, poistetaan myös seuraus suhteesta.

Tutkijaryhmä havainnollistaa uutta lähestymistapaa soveltaen sitä luonnon saalistaja–saalis-suhteessa.

Tieteilijät osoittivat, että heidän malliaan voidaan hyödyntää kelvollisesti tapauksissa, missä muut kausaliteettimenetelmät eivät toimi.

”Voisin olettaa, että menetelmä edustaa läpimurtoa havainnointidatan syyperäisen arvioinnin saralla. Sitä voidaan soveltaa laajasti tiedekentän syyperäisiin kysymyksiin”, tohtori Yang kertoi lehdistötiedotteessa.