Kortisoni on lisämunuaisten kuorikerroksen valmistama hormoni. Se vaimentaa tehokkaasti tulehduksia. Kortisoni ja esimerkiksi lääkevoiteesta tuttu hydrokortisoni ovat vaikutuksiltaan samankaltaisia hormoneja.

Kortisoni tehoaa ainakin näihin sairauksiin: reuma, muut sidekudossairaudet, hyttystenpistot, kutina, allergiat, tulehdukselliset suolistosairaudet, immunologiset maksasairaudet, eräät veritaudit, aivopaineen nousu, myrkytykset ja elinsiirtojen jälkeiset hylkimisreaktiot.

Emeritusprofessori Heikki Vapaatalo pohti Duodecim-lehden jutussaan 2011, mikä voisi olla lääketieteessä ”aito ihmelääke”. Hän päätyi kortisoniin. Lääkkeen yksi erikoisuus on, että sen kaikkia vaikutusmekanismeja kehossa ei täysin tunneta. Se on mukana useiden välittäjäaineiden muodostumisessa ja vapautumisessa.

Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, ja kortisonilla mahdollisten haittojen lista on pitkä: neste- ja elektrolyyttitasapainon sekä sokeritasapainon ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, kehon puolustusreaktioiden heikkeneminen, ruoansulatuskanavan haavaumariskin kasvu, ihon oheneminen voidealueella, verenpaineen nousu, luiden heikkeneminen, lihasheikkous, ylipirteys tai uupumus, lihominen, unettomuus, kaihi ja kasvun hidastuminen nuorilla.

Kortisonia annostellaan voiteena, tabletteina tai pistoksina. Oikein annosteltuna ja käytettynä se on turvallinen lääke.

Kaikesta tästä huolimatta kortisoni on oikein annosteltuna ja käytettynä turvallinen lääke. Sen hyödyt ja haitat pitää punnita hoidettavan sairauden mukaan.

Kortisonia annostellaan voiteena, tabletteina tai pistoksina. Useimmiten käyttö on väliaikaista tai annos on pieni: kortisonipistos rauhoittaa kipeän nivelen, voide auttaa monenlaisiin ihottumiin. Pitkäaikaisessa käytössä hengitettävä lääke pitää astman kurissa.

Kuukausia tai vuosia kestävän käytön yleisin haitta on luiden haurastuminen, jota voidaan hoitaa lääkkeillä, D-vitamiinilla ja kalsiumilla. Lyhytaikaisen käytön haitat yleensä menevät itsestään ohi, kun käyttö loppuu.

Tutkijat Edward Kendall ja Philip Hench osoittivat 1948, että kortisoni hillitsee tehokkaasti tulehdustapahtumia nivelreumassa. He saivat Nobelin palkinnon 1950 yhdessä kollegansa Thadeus Reichsteinin kanssa.