Farmari, Volvon sanastossa kartanoauto, on ollut göteborgilaistehtaan vahva myyntivaltti jo Duetista lähtien. Usein farmarien myynti on myös kivunnut yli vastaavien sedan-mallien. Vaikka uusi V50 on selvästi pienempi kuin muut Volvon farmarit ja X-mallit, se ansaitsee ominaisuuksillaan kunnialla epiteetin kartanoauto. Onhan niitä pieniä kartanoitakin.

Volvon uusi pieni farmari on hyvin ruotsalainen auto. Ruotsalaisuus tulee esiin melkein kaikessa: viimeisen päälle viedyssä turvallisuusajattelussa, muotoilussa, käytännön kokemusten pohjalta syntyneissä pikku oivalluksissa ja jonkinlaisena pohjoismaisena laatutunteena, joka on piristävästi erilainen kuin hieman liiankin insinöörimäinen saksalainen.

Kotimarkkinoiden eli Ruotsin ohella Saksa mainitaan uuden Volvon tärkeimpänä myyntialueena. Emoyhtiönsä tuella ruotsalaiset lähtevät hakemaan niin näistä, kuin muistakin maista perinteistä Volvo-ostajaa selvästi nuorekkaampaa asiakaskuntaa. Heihin taas vedotaan muotoilun ohella laajalla moottori- ja varustevalikoimalla sekä nelipyörävedolla, joka on saatavissa tehokkaimman T5-moottorin kanssa.

Farmari hankitaan yleensä, kun kuljetustarve kasvaa. Tietenkin V50 tarjoaa konttiperäiseen eli S40:ään verrattuna lisää muunneltavuutta isompienkin esineiden kuljetukseen ja kattolinjansa ansiosta myös reilusti enemmän pääntilaa takana matkustaville, mutta farmari on lisäksi monien mielestä linjakkaamman näköinen ja jotenkin nuorekkaampikin.

Tärkeimmät valinta-argumenttinsa V50 kuitenkin säästää ensimmäisten ajokokemusten mukana esiteltäviksi. Auto on nimittäin näppärä, vauhdikas, käytöksessään johdonmukainen ja sitä ajaessa aistii eri ominaisuuksien hyvän tasapainon. Ainoa mitä vielä kaipaisi, olisi hieman urheilullisempaa ääntä tehokkaimman T5-moottorin yhteydessä.

Sileäpintaisilla teillä ja laillisissa nopeuksissa kaksi kokeilemaamme yksilöä loistivat erittäin vaimeilla tieäänillä ja tuulen suhinoilla.

V50:n ensiesittelyssä kansainväliselle lehdistölle tarjolla oli kaksi eri moottorivaihtoehtoa: kaksilitrainen turbodiesel teholtaan sata kilowattia, sekä listan yläpään kaksi ja puolilitrainen T5 matalapaineturbo 162 kW:n tehoineen. Vastaavasti siis 136 ja 220 hevosvoimaa vanhassa rahassa. Molemmissa moottoreissa on sattumalta sama maksimi vääntömomentti: 320 Nm. T5-malleissa oli kaikissa myös nelipyöräveto, mutta sen saa myös pelkällä etuvedolla.

Testiautot edustivat malliston tämänhetkistä kärkeä, myös hinnoiltaan. Kun autot tulevat myyntiin kevään kuluessa, moottorivalikoimaan kuuluu mainittujen lisäksi kaksi 5-sylinteristä 2,4-litraista bensakonetta. Myöhemmin on tulossa 1,6-litrainen turbodiesel ja 1,6- ja 1,8-litraiset nelisylinteriset bensakoneet. Dieselit ovat peräisin PSA:lta ja nelisylinteriset bensakoneet Fordin perheestä.

Esittelyvaiheen T5:een liitetään joko 6-nopeuksinen käsivalintainen tai 5-nopeuksinen automaatti. Turbottomiin tulee 5-nopeuksinen käsivalintainen ja kaksilitraisen dieselin vaihteisto on kuusilovinen.

Aivan kuten jo jonkin aikaa myynnissä olleessa S40:ssä (TM 18/2003), V50:ssäkin on kaikki ne yleiset ja erikoisemmat turvavarusteet, jotka löytyvät myös isoista Volvoista: sivutörmäyssuoja SIPS, takaa tulevissa törmäyksissä niskaa suojaava WHIPS sekä mittava määrä turvatyynyjä. Erikoisuuksiin kuuluu lisäksi IDIS, järjestelmä joka esimerkiksi katkaisee matkapuhelimen väliaikaisesti, jos ajaja lähtee kesken puhumisensa vaikkapa ohitukseen; tyhmyyksiäkään ei enää saa tehdä oman halunsa mukaan!

Autoon on saatavana myös avaimeton lukitus. Volvo tuleekin olemaan todella pettynyt, ellei ensi kesäkuussa julkaistavissa tuoreissa EuroNCAP-törmäystesteissä irtoa maksimipisteet.

Tietenkin Volvossa istuessaan – korkean vyötärölinjan suojaamana – tuntee olonsa harvinaisen turvalliseksi, eikä tehtaalla ole mitään syytä pitää tässä suhteessa kynttiläänsä vakan alla, mutta kyllä V50 ostetaan ensisijaisesti aivan muiden kriteerien perusteella.

V50 on erittäin tasapainoinen ajettava, sen suorituskyky ainakin kokeilemillamme moottoreilla on kilpailukykyinen ja ennen kaikkea siinä istuessaan ja sillä ajaessaan tajuaa olevansa aivan uudessa ja nykyaikaisessa autossa. Ei kansainvälisestä yhteistyöstä autoalallakaan ole haittaa.

(Tiivistelmä Mauri Salon artikkelista TM 4/04, s. 16.17)