Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan toimittaja- ja kilpa-autoilijauransa kömmähdyksistä, joita ei ole aikaisemmin julkaistu.

***

Jokainen, joka on vetänyt peräkärryä liukkaalla, tietää, että jotakin tällaista voi käydä.

Oli talvinen ilta, vuosi taisi olla 1988. Kello oli yhdeksän, lyhyt Toyota Land Cruiser veti umpikärryssä Saab 900 turbo -kilpa-autoa Jyväskylän eteläpuolella kohti Helsinkiä. Olimme kotimatkalla jääratakilpailusta, jonka taisin voittaa. Isä ajoi, minä puolitorkuin pelkääjän paikalla.

Tulimme pitkään ja jyrkkään alamäkeen, tie oli peilijäätä. Auton ja peräkärryn yhdistelmän suuntavakaus katosi. Ajokkimme muuttui kiemurtelevaksi käärmeeksi. Sivuttaisliikkeet olivat kuitenkin sen verran rauhalliset, että meillä oli jopa aikaa keskustella siitä, mitenkähän yhdistelmän saisi taas vakaaksi.

Onneksi kukaan ei tullut vastaan.

Liike kiihtyi. Tällaisessa tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa. Voimakas kaasunpainallus tai kova jarrutus saattaa vakauttaa menoa. Meidän automme tehot eivät riittäneet kiihdytykseen, ja tie oli liian liukas jarruttamiseen. Turvauduimme kolmanteen vaihtoehtoon: emme tehneet mitään.

Sitten tie ei enää riittänyt. Sukelsimme lumivallin läpi ojanpohjalle. Peräkärry retkahti viereemme. Koko yhdistelmä nökötti ojanpohjalla kuin taitettu klaffipöytä.

Peräkärryn heilahdus oli ollut niin kova, että takaovet olivat auenneet. Kaikki työkalut olivat lentäneet pellolle, mutta kilpa-auto oli vielä hyvin kiinni kärryssä. Soitimme hinausautopalveluun.

Moottoritilassa oli niin paljon lunta, että emme uskaltaneet pitää konetta käynnissä. Oli kova pakkanen. Paleli.

Hinausauto saapui tunnin päästä. Vaikka hinauskalusto oli järeä, kesti lähes kaksi tuntia ennen kuin auto ja peräkärry olivat takaisin tiellä. Hinauksessa käytettiin vinssiä, mutta tie oli niin liukas, ettei hinausauto tahtonut pysyä edes hydraulisten tukijalkojen avulla paikallaan.

Vetoauto säilyi rysähdyksestä lähes ehjänä, vain karjarauta oli vääntynyt. Tyhjensimme konehuoneen lumesta, jonka jälkeen auto käynnistyi kuin palmun alta. Pääsimme jatkamaan matkaa vähän puolenyön jälkeen. Isä ei halunnut enää ajaa, joten vaihdoimme kuskia. Lämmin auto toimi hyvänä unilääkkeenä monen tunnin kylmässä olon jälkeen, ja pian minua alkoi väsyttää tolkuttomasti.

Päätin pysähtyä seuraavalle linja-autopysäkille, ja sehän tuli nopeasti. Kun aloitin hidastamisen, olin jo ajanut ohi koko pysäkistä. Niin hitaalla kävin.

Päätimme mennä Patalahden moottorimajoille yöksi. Kun vihdoin pääsin rättiväsyneenä sänkyyn, en saanut unta.


Lue aiemmat Oho!-kolumnit:

Olimme harhailleet liikenteessä eksyneenä jo kaksi tuntia – Heitin peliin ainoan osaamani ranskankielisen lauseen

499 euron Volvo sammui kahdensadan metrin ajon jälkeen – Myyjä tuli kysymään hyväntuulisesti: ”Oliko hyvä ajaa?”

Avasimme kalliin avo-Bentleyn katon, ja sieltä kuului erittäin pahaenteinen ääni

Tullivirkailija pyysi avaamaan pakettiautomme takaovet, ja hänen ensireaktionsa oli: ”Mamma mia!”

Etsimme oikeaa hotellihuonetta – suihkusta tuli ulos höyrypilven ympäröimä nuori nainen

Olin saanut Ladan kiihdytettyä 170 km/h nopeuteen – Juuri silloin kaasu juuttui kiinni, ja kiihdytys vain jatkui

Ajoin järven jäällä olevaan jättilätäkköön 150 km/h – Pitkään aikaan en nähnyt yhtään mitään

Saab-Valmetin toimitusjohtaja antoi minulle ”rekvisiitta-avaimet” – mutta kenelle ne kuuluivat?

Harjoittelin vähän kahdella renkaalla ajamista autolla – Jälkiä korjattiin muutama tunti

Jos vuonna 1988 olisi ollut älypuhelimia, tämä sähläilymme olisi varmasti ollut viraalihitti

TM:n testilabrassa oli kaksi poikkeuksellisen kallista autoa – joten tietysti onnistuin kolaroimaan juuri ne

Kun ajoin Porschella motarilla 300 km/h, takapenkiltä kuului suoraa huutoa – Seuraavana päivänä siitä kirjoitti iltapäivälehti

Tullivirkailija löysi salkustani yhdet alushousut, sukat ja pussillisen kolikoita – Hänellä heräsi nopeasti kysymys

Noudatin nopeusrajoituksia liiankin tunnollisesti – Seuraavaksi olin poliisin ruumiintarkastuksessa kuin mikäkin gangsteri

”Morsian” pitää aina pestä ennen palautusta – Tässä kohtaa taksikuskimme höristi korviaan

Näin sain lempinimekseni Fågel-Robbe – puusta löytyi merkkejä yli kahden metrin korkeudesta

Autoni ei noussut ylämäkeen, joten päätin peruuttaa ja ottaa vauhtia. Huono idea

Menin varhain aamulla lentokentällä kahville – äkkiä minut valtasi olo, että jotain tärkeää puuttuu

Testiauto meni romuksi jo ennen testin alkua – palasia lenteli 20 metrin päähän

”Just let it burn”, minulle sanottiin driftingautossa – ilmassa leijaili huolestuttavan paljon savua

Meille alkoi tulla kiire lentokentälle – ja sitten huomasimme ajavamme väärään suuntaan Juutinrauman siltaa

Ajoin komeasti testiradalta ulos metsään – seuraavaksi kolarointiin liittyi kuvauskopteri

Lukitsin itseni vessaan, mutta keksin pomminvarman keinon päästä sieltä ulos

Olin myöhästyä lentokoneesta, koska sinne oli vaikea saada vietyä stilettiä

Autotestin jälkeen vuorossa oli 2 tunnin lepohetki hotellissa – mutta se muuttuikin tulipalon sammutukseksi

Jäimme talvitestissä kiinni television varastamisesta – eräänä iltana vastaanotosta tuli puhelu

Kaikki meni pieleen – Palautimme testiauton maahantuojalle osittain muovipussissa

Näinkin voi käydä: Jäähdyttelykierroksella testiauton ohjaamossa syntyi nyrkkitappelu

Talvitestissä avautui mahdollisuus käydä hiihtämässä, mutta tämän enemmän pieleen voitelu ei olisi voinut mennä

Insinöörit vertasivat kierrosaikojani oikeaan kilpakuskiin, ja paperit olivat pudota lattialle

Edessä oli niin vaatimattoman näköinen hyppyri, että siitä teki mieli hypätä – huono idea

Autotestin kaikki muistiinpanot olivat iPadin muistissa – ja sitten se mystisesti katosi

Nostin Suzukin kahdelle renkaalle unkarilaisella testiradalla – ”Onko siitä pakko kirjoittaa?”

Suzuki Ignis kaatui väistökokeessa, mutta tehtaan omalla testiradalla meitä odotti jotain vielä oudompaa

Käänsin väistökokeessa kiikkerältä tuntuvan Suzuki Ignisin rattia – seuraavaksi menimme katon kautta ympäri

Corvetten jarruun tuli mystinen vika – mekaanikolla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan

Pimeydessä meitä odotti renkaita, betonia ja akselinpaloja – Luojan kiitos ettei ajettu täysiä!

Lainasimme salaa työkaverin sanelukonetta testiajoon, ja seuraukset olivat kohtalokkaat

Kaksi TM:n toimittajaa lähti päiväksi testaamaan autoja – saimme aikaiseksi vain valokuvan toimittajan pakaroista

Rengassavua ja järkyttyneitä ilmeitä – ”Sladi” meni vähän pitkäksi

Fiat Abarthilla törmääminen turvakaiteeseen tuli toimitukselle yllättävän kalliiksi

Vaarallinen nokkakolari oli rengastestissä enemmän kuin lähellä

Tein rallikilpailussa täydessä vauhdissa rajun käännöksen – ja sitten näin yleisön ilmeet

Eksyin Puolassa Kris Meeken ralliautolla – ja pian vasemmalla näkyi iso linna

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään