LEHTEMME tässä numerossa on perinteinen raportti Frankfurtin autonäyttelystä. Artikkelin tekeminen jäi tällä kertaa lähtemättömästi pienen työryhmämme mieleen. Olemme TM:n toimittajina käyneet kymmenissä kansainvälisissä autonäyttelyissä, Frankfurtissakin useasti, mutta se mitä nyt koimme, oli täysin poikkeavaa, syynä tietenkin Yhdysvaltain terrori-isku

Tieto surullisista tapahtumista saapui näyttelyyn ensimmäisen lehdistöpäivän loppupuolella. Tämän jälkeen jouduimme elämään New Yorkin ja Washingtonin tuskalliset hetket eurooppalaisessa myrskynsilmässä, jossa sairaat voimat pääsivät valloilleen.

Frankfurtin pörssi joutui pommiuhan kohteeksi, samoin itse autonäyttely. Mitään räjähteitä ei tiettävästi löydetty, mutta ajankohta uhkailulle oli äärimmäisen herkkä.

Näyttelyn luonne muuttui. Liput laskeutuivat puolitankoon. Poliisit ilmestyivät mukaan kuvaan. Musiikki ja markkinahumu lakkasivat. Ihmiset vakavoituivat. Osa näytteilleasettajien henkilökunnasta komennettiin kotiin, ja lehdistötilaisuudet jäivät pitämättä. Vieraiden määrä väheni merkittävästi. Myös suuret autoteollisuusjohtajat katsoivat parhaaksi hävitä paikalta, sillä ympäristö ei vaikuttanut enää turvalliselta ja pääkonttoreissa piti kiireen vilkkaa aloittaa valmistautuminen mahdolliseen kriisiaikaan.

Kysymyksiä pyöri mielessä. Mitä tästä seuraa, ja voiko maailma muuttua vieläkin mielipuolisemmaksi? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Näyttely ei tuntunut enää kovin tärkeältä.

Kaaoksen keskeltä löytyi silti paljon katsottavaa. Esillä oli poikkeuksellisen edustava valikoima autouutuuksia, jotka on suunnattu kaikkein tavallisimmille ostajille, suurille massoille, jotka ylläpitävät taloudellista ja kaikkea muutakin toimintaa. Omalta osaltaan se antoi uskoa tulevaisuuteen ja auttoi palaamista normaaliin päiväjärjestykseen. Kaikista maailmalla tapahtuvista hirveyksistä huolimatta elämän täytyy jatkua

(Pääkirjoitus TM 16/2001, s. 7)