Kaikkein olennaisimpina osina Alfa Romeon historiaan kuuluvat kompaktin kokoiset mutta tehokkaat urheiluautot. Myös nelioviset mallit on tehty reippaassa hengessä, mutta menevien miesten (ja naisten) maailma tarvitsee autoja, joissa turvaistuimen sijoitus tai lastenvaunujen kuljetus ei kuulu päällimmäisiin vaatimuksiin. Lisäpisteitä tulee myös lyhyestä ja ytimekkäästä mallinimestä.

GT perustuu Alfa 156:een, joten ohjausvälitys on yhtä nopea. Ohjauspyörän kierroksia ääriasentojen välillä on vain hieman yli kaksi. Osaltaan se johtuu renkaiden niukasta kääntymisestä, mikä kaupunkiajossa joskus haittaa, muttei vielä neulansilmämutkissa.

Ulkokuoreltaan Bertone on muotoillut GT:n eräänlaiseksi coupén ja kolmiovisen monikäyttöauton välimuodoksi. Kattolinja antaa otaksua takaakin löytyvän kohtalaisesti pääntilaa, mutta 180-senttiselle se ei enää riitä. Polvitilaa on paremmin, joten miksikään 2+2-malliksi GT:tä ei voi luokitella. T

Vaikka 3,2 litran V6 on epäilemättä makein (ja tietysti kallein) Alfa GT, voi aavistuksen samasta tunnelmasta saada myös edullisemmassa muodossa. Kaksilitrainen on toinen ja samalla V6:n ohella toistaiseksi ainoa Suomeen tuleva vaihtoehto.

Kaksilitrainen jää V6:n rinnalla pimeään varjoon paitsi suorituskyvyssä ja äänessä, myös viisivaihteisen vaihteiston täsmällisyydessä. Siksi hyvä valinta voisi olla automatisoitu Selespeed-vaihteisto, joka kaksilitraiseen myös on saatavissa.

GT:n varustus sisältää ajamista helpottavan elektroniikan ohella myös paljon muuta tarpeellista. Vakionopeussäädin, ajotietokone, kaksivyöhykkeinen ilmastointi ja radio/CD-soitin (joissain versioissa myös MP3-soitin) sopivat hyvin mallimerkinnän henkeen. Puute matka-auton varustuksessa on kaasupurkausvalojen jättäminen lisävarustelistalle.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 20/03, s. 18-19)