Alfan uusi farmari on nimensä mukainen. Sen omistaja viihtyy autonsa kanssa paljon paremmin urheilutapahtumissa ja niiden parkkipaikoilla kuin liikkeiden lastauslaitureilla. Auton ominaisuuksien ja tilankäytön pääpaino on sporttimaisessa coupéssa eikä farmarinomaisessa Wagonissa.

Alfa Romeo 156 Sportwagonissa korostuu enemmän Alfan henki ajo-ominaisuuksissa, ulkonäössä ja kaikissa pikkuhienouksissa kuin maksimaalinen tilankäyttö farmarina. Onhan siinä reippaasti enemmän tilaa kuin henkilömallissa, mutta selvästi vähemmän kuin saman kokoluokan farmariautossa. Alfa 156 oli koeajossa Tekniikan Maailmassa 1/98 ja vertailussa 1/2000. Ensivilkaus farmariin tapahtui lehden 7/2000 sivuilla, joten keskitymme nyt lähinnä tavaratilan ominaisuuksiin.

Tosin 1,8-litraisesta moottoristakin on sanomista. Alfamaisesti kone kiersi herkästi yläkierroksilla, mutta hyvää huipputehoa, 106 kW, tavoiteltaessa on moottorin alapään vääntö heikko. Alfistin on todella osattava käyttää vaihteita, eikä ohituksiin ole syytä lähteä viitosella eikä oikein nelosellakaan.

Takaluukku aukeaa usealla tavalla. Keskuslukituksen kaukosäätimessä (lisähinta 960 mk) on sitä varten oma nappi ja auton sisällä on avausvipu. Tavaroiden nostokokorkeus on suuri, myös tavaratilan sisällä. Korkealla takapalkilla on saatu aikaan suuri korin vääntöjäykkyys, mutta käyttömukavuuden kustannuksella. Tavaratilan molemmissa reunoissa on pienet kannelliset lokerikot, ja vasemmalla on esimerkiksi tarralenkki.

Sportwagonissa ei kuljeteta esimerkiksi isoa tv:tä kaupasta kotiin – se ei yksinkertaisesti mahdu autoon sisälle. Auto onkin todella suunniteltu ja toteutettu ajajan kulkupelinä, johon mahtuu hieman enemmän tavaraa kuin henkilömalliin. Suurta kuljetuskykyä kaipaavat hakekoot toisia merkkejä, on ollut Alfan suunnittelun johtoajatus.

(Tiivistelmä Kari Pynnän artikkelista TM 15/2000, s. 154)