Sveitsiläisen École Polytechnique Fédérale de Lausanne -yliopiston fysiikan tohtori Claudio Grimaldi on kehittänyt uuden tilastollisen mallin Maan ulkopuolisen elämän etsimiseen, kertoo Science Daily -sivusto.

Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America -tiedejulkaisussa esitelty lähestymistapa antaa tiedeyhteisölle uuden työkalun sellaisten signaalien etsiskelyssä, joita vieraasta älyllisestä sivilisaatiosta saattaisi lähteä.

Grimaldin menetelmä hyödyntää todennäköisyysteoriaa, tarkemmin ottaen Bayesin lakia, laskelmoimalla Maan ulkopuolisen elämän signaalien jäljelle jääviä havaintomahdollisuuksia annetun etäisyyden sisällä Maasta.

Mallin avulla astrobiologian (muun muassa elämän mahdollisuuksia muilla taivaankappaleilla tarkasteleva tieteenala) tutkimuksesta tulisi ainakin signaalien metsästämisen osalta nykyistä halvempaa ja tehokkaampaa.

Todennäköisyys löytää älyllistä elämää Linnunradan rajojen sisäpuolelta kasvaa uuden mallin ansiosta.

Grimaldin tutkimukset keskittyivät aluksi todennäköisyyslaskentaan hiilinanoputkien keskenään vaihtamiin elektroneihin liittyen. Sitten hän hoksasi: jos nanoputket olisivat tähtiä ja elektronit Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden signaaleja, voisimmeko laskea signaalien havaintotodennäköisyyksiä nykyistä tarkemmin?

Tilastollisen menetelmän etu on siinä, että se mahdollistaa tutkijoille esimerkiksi sähkömagneettisten signaalien tunnistamisessa onnistumisen ja epäonnistumisen tulkitsemisen.

Esimerkkinä: jos yhtäkään tavoiteltua signaalia ei havaita edes 1 000 valovuoden säteellä, jää laskentataulukkoon vielä yli kymmenen prosentin mahdollisuus sille, että Maa on galaksin muista kolkista peräisin olevien satojen samankaltaisten signaalien etäisyydellä.

Miksi niitä ei sitten havaita? Ongelmana on nykyisten radioteleskooppien tekninen kykenemättömyys havaita niitä.

Todennäköisyys nousee kuitenkin lähes sataan prosenttiin, mikäli yksikin haluttu signaali havaitaan 1 000 valovuoden säteellä. Tässä tapauksessa voitaisiin olla lähes varmoja siitä, että galaksimme on täynnä Maan ulkopuolista elämää.

Jaettuaan laskelmat mallin puitteissa eri lukuihin, kuten galaksin kokoon ja sen tähtien välimatkoihin, Grimaldi arvioi, että signaalin havaintotodennäköisyys hupenee hyvin pieneksi 40 000 valovuoden säteellä. Mikäli yhtäkään signaalia ei havaita kyseisellä etäisyydellä Maasta, voidaan päätellä, että yhtäkään ihmiskunnan kanssa samalle teknologisen kehityksen tasolle päätynyttä sivilisaatiota ei ole havaittavissa ainakaan Linnunradan sisällä.

Tähän mennessä tieteilijät ovat päässeet signaalijahtinsa kanssa ”vain” 40 valovuoden säteelle. Jo yksi valovuosi vastaa 9,5 biljoonaa kilometriä.

Haravoitavaa on siis vielä rutkasti – erityisesti siksi, että nykyisillä etsintämenetelmillä ei pystytä havainnoimaan alkukantaisessa kehitysvaiheessa olevia sivilisaatioita.

Perustavanlaatuisena esteenä signaalien bongaamiselle voi olla myös se, että kotigalaksissamme mahdollisesti majailevat älylliset olennot voivat olla teknologisesti hyvinkin pitkälle, peräti ihmisiä pidemmälle kehittyneitä.